Tervan tie polkupyörällä – ennakkotunnelmia

Jo talvella päätin, että kesästä 2016 tulee pyöräretkeilykesä. Viime vuonna pyöräily – varsinkin retkipyöräily – jäi vähiin, mutta tänä vuonna haluan panostaa tähänkin retkeilyn lajiin kunnolla. Aloitin pyöräilykauden keväällä heti, kun tiet olivat sulaneet sellaiseen kuntoon, että niille uskalsi lähteä ilman nastarenkaita, ja ensimmäisen pyöräretken tein jo huhtikuussa.

Tälle kesälle olen suunnitellut yhden pitkän pyöräretken. Sen aika on nyt. Lähden matkaan ensi tiistaina, 14.6.2016, ja retki suuntautuu Tervan tietä myöten Oulusta Kuhmoon. Tervan tie, joka on yksi Suomen kymmenestä matkailutiestä, on pituudeltaan suunnilleen sama kuin kolmekymmentäkuusi vuotta sitten tekemäni elämäni ensimmäisen pyöräretken reitti. Silloin ajoin Haukiputaalta Kuopioon kolmessa päivässä ja ajoneuvonani oli 22-tuumainen, 1-vaihteinen Jopo. Nykyään tuollaiselle matkalle lähteminen voisi olla seurausta kännissä lyödystä vedosta tai Facebookiin laitetusta lupauksesta ”Jos 10.000 tykkää, niin ajan Jopolla Haukiputaalta Kuopioon”. Silloin, 16-vuotiaana, minulla ei ollut valinnanvaraa – pyöräni oli Jopo ja sillä piti mennä. Tai olihan sitä valinnanvaraa – vanhempani kyllä yrittivät tarjota kulkuneuvoksi isän 28-tuumaisin renkain varustettua Monarkia, mutta omalla pyörällähän ne reissut pitää tehdä. Ja ajatus satojen kilometrien sotkemisesta pienipyöräisellä fillarilla oli siinä määrin järjetön, että halusin välttämättä toteuttaa sen juuri sellaisena. Toki poljin Jopolla vielä takaisinkin, joten sen reissun kokonaispituudeksi tuli paikallisajoineen reilusti yli 600 kilometriä.

Nyt, kun minulla on 27-vaihteinen hybridipyörä, en käytä tuohon hieman yli kolmensadan kilometrin matkaan kolmea päivää. Käytän kuusi.

Sadan kilometrin päivämatkat olisivat ehkä mahdollisia, mutta en halua ottaa ajamisesta urakkaa. Olen tehnyt pitkiä pyöräretkiä ja polkenut vaativissakin olosuhteissa, joten minun ei tarvitse sen suhteen enää todistaa itselleni tai muille mitään. Haluan nauttia matkanteosta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan hidasta elämää ja siihen liittyviä pieniä asioita. Haluan myös varata itselleni mahdollisuuden reitiltä poikkeamisiin, jos huomaan sivummalla jotain kiinnostavaa. Kun päivämatkat on mitoitettu 60-70 kilometrin pituisiksi, on niihin mahdollista lisätä tarpeen mukaan vaikka useammankin peninkulman mittaisia ylimääräisiä kurvailuja. Tai jos löydän jostain niin kivan taukopaikan, että haluan viivähtää siinä useamman tunnin, on minulla aikaa siihen ilman, että reissun aikataulu menisi sekaisin.

Tähän pyöräretkeen liittyy myös osuus pitkän tähtäimen retkeilysuunnitelmissani. Tarkoitukseni on tehdä lähivuosina pitkä, kuukauden mittainen pyöräretki – ehkä jo ensi vuonna eli kesällä 2017. Koska en ole tehnyt yhtään yli kahden yön mittaista pyöräretkeä sitten kesän 1984, haluan tänä kesänä palauttaa tällaisella viikon mittaisella reissulla mieleeni, mitä se päivästä toiseen pyöräily onkaan. Myös sitä pitkää matkaa suunnittelen keskimäärin 60 km päivätaipaleiden varaan, joten siinäkin mielessä tämä Tervan tien polkaisu käy hyvin kenraaliharjoituksesta.

Tästä pyöräretkestä tulee myös pisin teltassa asuttu jakso sitten kesän 2015 Lapin-vaellukseni. Silloin peräkkäisiä telttaöitä oli viisi. Senkin puolesta on hyvä vähän harjoitella pitempää yhtäjaksoista teltassa asumista ennen kuin lähtee kuukaudeksi ulkoruokintaan.

Retken aikaisia tunnnelmia ja kuulumisia aion jälleen päivittää Twitterin kautta ja nämä merkinnät välittyvät myös blogini Twitter-lokeroon ja blogin Facebook-sivulle. Tarkempi raportti reissusta tulee sitten blogiin aikanaan.