Aihearkisto: Muhos

Tervan tie polkupyörällä – ensimmäinen päivä

Retken ennakkotunnelmia olen kuvaillut edellisessä postauksessani, joten menen nyt suoraan asiaan eli tiistaihin, kesäkuun 14. päivään vuonna 2016. Lähden polkemaan Tervan tietä vastavirtaan, Oulusta Kuhmoon. Tervahan tässä on kulkenut Kainuusta merelle päin, eli siinä mielessä olisi luontevaa tehdä retki päinvastaiseen suuntaan. Vastavirtaan kulkeminen on minusta tässä tapauksessa kiinnostavampi vaihtoehto, koska ajan mieluummin tutuista paikoista tuntemattomiin. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämä nykyinen Tervan tie on kyllä ihan keksitty juttu sikäli, että terva liikkui vettä myöten, ei maitse. Eihän tätä nykyistä valtatietä 22 ollut siihen aikaan olemassakaan, kun Kainuun tummaa kultaa uitettiin pitkillä veneillä pitkin Oulujokea.

Kotoa lähteminen silloin, kun lähdöllä ei ole mitään tiettyä määräaikaa – esimerkiksi linja-auton lähtöaika – kestää tolkuttoman kauan. Puoli kahdentoista aikaan olen lopulta valmis ja polkaisen liikkeelle. Otan ensimmäiseksi kiintopisteeksi Ratakadun ja Saaristonkadun risteyksen, josta valtatie 22 eli Kainuuntie alkaa (tai jonne se päättyy, ihan miten vaan).

Ajan ensimmäiset parikymmentä kilometriä näkemättä varsinaisesta Tervan tiestä juuri vilausta enempää, sillä Oulun erinomainen pyörätieverkko mahdollistaa leppoisan ajelun kaukana liikenteen melusta. Vasta Pikkaralan asemakylän kohdalla reittini alkaa kulkea aivan valtatien sivussa. Pyörätie toki jatkuu, joten vieläkään en joudu autojen sekaan.

Ensimmäisen retkipäiväni sää ei voisi parempi olla: puolipilvistä, poutaa, 15 astetta ja 3 m/s myötätuuli. Muhoksella teen retken kaksi ensimmäistä löytöä (minussa asuva kielipoliisi parahtaa, että eikö löydön tekemisen sijaan voisi yksinkertaisesti löytää – mutta ei se tässä kuulostaisi yhtä luontevalta): ensin huomaan pyörätien sivussa pienen nähtävyysmerkin ja viitan ”Jemma-patsas”. Patsaassa lukee:

Asekätkentä

1944

Vastuuta vapaasta Suomesta

Asia selvä. Wikipedian mukaan Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen Suomessa suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio, jolla pyrittiin mahdollistamaan sissisodankäynti sellaisessa tilanteessa, että Neuvostoliitto miehittäisi maan.

Toinen löytö on historiallisesti vähemmän merkittävä, mutta minulle henkilökohtaisesti kiinnostavampi: pyörätieltä haarautuva tie on nimeltään Kunnaksentie. Kartan mukaan tien päässä ei ole Kunnas -nimistä taloa, mutta ehkä siellä joskus on ollut.

Muhoksella matkamittariin tulee täyteen 40 kilometriä, eli kaksi kolmasosaa tavoitepäivämatkasta on jo ajettu. Sen kunniaksi menen kauppaan ostaakseni Juhlatuutin, mutta ei siellä sellaisia ole. Joudun tyytymään vaatimattomampaan jäätelöön. Hyvää sekin on.

Muhoksen jälkeen, kun pyörätie jatkuu valtatien tuntumassa, löydän, mitä olen odottanut koko alkumatkan: sopivassa paikassa olevan Tervan tie -liikennemerkin. Pysäköin pyöräni sopivaan kohtaan pyörätiellä ja otan kuvan, joka on tämän postauksen otsikkokuvana.

Hieman myöhemmin kohtaan retken ensimmäiset kunnon mäet. Muhosjoen sillalla ollaan 20 metrin korkeuskäyrän alapuolella, mistä 3,9 kilometriä myöhemmin ylitetään 85 metrin käppyrä. Välillä saan toki nauttia myös mukavista myötäleistä, jotka selän takaa puhaltavan tuulen kanssa tekevät matkanteosta kerrassaan nautinnollista.

Utajärvellä pidän seuraavan tauon. Se ei olisi muuten mitenkään välttämätöntä, mutta perinteet velvoittavat. Tässä paikassa, Utajärven SEOlla, olen aina tästä mennessäni pitänyt kahvitauon. Niin nytkin. Kahvit juotuani, kun tutkin karttaa tabletinpoikasen näytöltä, kuulen kuinka joku sanoo ”ei voi olla totta!”. Katson äänen suuntaan ja näen entisen työkaverini, jonka kanssa on monet kerrat ollut puhetta, että olisi joskus kiva nähdä ja vaihtaa kunnolla kuulumisia, mutta emme vain ole saaneet aikaiseksi. Nyt universumi kyllästyi odottelemaan ja osutti meidät samaan aikaan tähän, minä pyöräretkellä ja hän matkalla mökille.

Taukoni jatkuu siis hieman pitempään, mutta näin mukavissa merkeissä se ei haittaa mitään. Päinvastoin. Kun sitten jatkan matkaa, alan katsella ympäristöä löytääkseni leiripaikan. Ilta on leppoisa ja matkanteko maistuu, mutta kilometrejä alkaa olla koossa jo sellainen määrä, että olisi viisasta lopettaa tältä päivältä. Olen tutkinut karttaa etukäteen ja arvioinut, että hieman riippusillan jälkeen voisi tien vasemmalla puolella olla leiriytymiseen soveliasta seutua.

Tien 8300 molemmin puolin on vanhoja hiekkakuoppia, ja sellaiset ovat usein käyttökelpoisia leiriytymistä ajatellen. Käyn ensin tien itäpuolella, josta löydän pari välttävää paikkaa. Jatkan etsimistä toiselta puolelta. Sieltä löydän monen mutkan jälkeen hupenevan polun päästä loukon, jossa telttani on hyvässä näkösuojassa mahdollisten kulkijoiden varalta.

Pystytän erämaakaksion ja valmistan iltapuuron. Sen jälkeen käyn vielä vähän kävelemässä lähiympäristössä, sillä jalat tykkäävät polkemisen jälkeen hieman erilaisesta liikunnasta. Käyn katsomassa isoa aitausta, jonka sisällä on erikoisia metalli”laatikoita” tai mitä ne nyt ovatkaan. Kuva niistä on jäljempänä. Jos joku lukijoistani tietää, mitä ne ovat, ottaisin tiedon kiitoksen kera vastaan.

Aurinko paistaa ja neljä joutsenta lentää leirini yli. Sääskiä on jonkin verran, mutta ei mitenkään liikaa. Senkin puolesta nämä vanhat hiekkakuopat ovat monesti mukavia leiripaikkoja: useimmat kuopat sijaitsevat kuivahkoilla alueilla, ja jos ne eivät ole ehtineet kovin pitkälle metsittyä, pääsee tuuli yleensä puhaltamaan enimmät öttiäiset pois.

Retken ensimmäinen päivä on ollut erinomainen. Matkamittarini on laskenut kuljetuksi matkaksi 87 kilometriä, mikä on 27 kilometriä enemmän kuin tavoittelemani keskimääräinen päivämatka. Tämä on hyvä asia, sillä loppuviikoksi on luvassa sateita ja vastatuulta – nyt minulla on mukavasti pelivaraa ja voin tarvittaessa ajaa myöhemmin lyhyempiä päivämatkoja.

Tämän retken reittikartat ovat käsin karttapohjalle piirrettyjä, joten ne eivät ole kaikilta osin täysin tarkkoja. Käyttämäni tarkkuus kuitenkin riittänee tähän tarkoitukseen.

 

Ensimmäisen päivän reitti (päivän kokonaisajomatka 87 km).

Ensimmäisen päivän reitti (päivän kokonaisajomatka 87 km).

Matka on alkanut.

Matka on alkanut.

Silmien lepuutusta alkukesän maalaismaisemassa.

Silmien lepuutusta alkukesän maalaismaisemassa.

Ajoreittini vie minut välillä idylliselle soratielle aivan Oulujoen rantaan.

Ajoreittini vie minut välillä idylliselle soratielle aivan Oulujoen rantaan.

Jemma-patsas Muhoksella.

Jemma-patsas Muhoksella.

Kunnaksentie Muhoksella.

Kunnaksentie Muhoksella.

Utajärven sääpallo eli sadetutka.

Utajärven sääpallo eli sadetutka.

Utajärven kirkko. Minä tykkään tällaisista pienistä puukirkoista.

Utajärven kirkko. Minä tykkään tällaisista pienistä puukirkoista.

Utajärven kirkon vieressä olevan museon ulkonäyttelyyn kuuluva vene, joka on rakennettu perinteisen Oulujoen koskiveneen mallin mukaisesti (alkuperäinen näytillä ollut vene särkyi lumen painon alla).

Utajärven kirkon vieressä olevan museon ulkonäyttelyyn kuuluva vene, joka on rakennettu perinteisen Oulujoen koskiveneen mallin mukaisesti (alkuperäinen näytillä ollut vene särkyi lumen painon alla).

Utajärven pakollinen kahvitaukopaikka.

Utajärven pakollinen kahvitaukopaikka.

Leiripaikkani lähellä puolukan kukinta on kauneimmillaan.

Leiripaikkani lähellä puolukan kukinta on kauneimmillaan.

Retken ensimmäinen leiri.

Retken ensimmäinen leiri.

Leiripaikkani vieressä lepät (ja vain ne) ovat tällaisen valkoisen töhnän peitossa. Tietäisikö joku, mitä tämä on?

Leiripaikkani vieressä lepät (ja vain ne) ovat tällaisen valkoisen töhnän peitossa. Tietäisikö joku, mitä tämä on?

Leiripaikkani lähelle varastoidut "laatikot". Näiden käyttötarkoitus on minulle tuntematon, joten tietoja ottaisin tästäkin kiitollisena vastaan.

Leiripaikkani lähelle varastoidut ”laatikot”. Näiden käyttötarkoitus on minulle tuntematon, joten tietoja ottaisin tästäkin kiitollisena vastaan.