Aihearkisto: Video

Näin syntyy retkifilmi

Rupesin kuvaamaan retkiäni videolle kevättalvella 2013. Ensimmäiset aikaansaannokseni ovat sen verran kömpelöitä tekeleitä, että en viitsi laittaa suoria linkkejä niihin – ken haluaa niillä itseään piinata, voi avata sivuni Vimeosta ja selata sieltä näkyville nämä varhaisimmat tuotokset.

Vähäisten taitojen ohella myös kalusto on asettanut ja asettaa edelleen omat rajoituksensa retkeilyharrastuksen tälle ulottuvuudelle. Kamera, joka olisi kevyt, (video)kuvan- ja äänenlaadultaan sekä akkukestoltaan hyvä, ja lisäksi pankkitililleni lempeä, on vielä löytämättä. Tyydyn siihen, mitä minulla on.

Still-kuvauksessa käyttämäni kamera, Olympus Tough TG-3, on hyvä kamera ennen kaikkea siksi, että se kestää kovempaakin kyytiä. Kamera on iskunkestävä sekä vesi- ja pölytiivis. Videokuvauksen kannalta huonoa on kuvan laatu värisävyjen osalta erityisesti kirkkaassa auringonpaisteessa. Tämä on hyvin nähtävissä filmissä Viikonloppuretki Rokualla.

Viimeisimmän filmini, Syyslomaretki Ailigastunturilla, kuvasin Kiinan-ihmeellä, SooCoo S70 -actionkameralla. Sen kuvanlaatu on tämän hintaluokan laitteeksi yllättävän hyvä, ja kamera on ilman erillistä koteloa vesitiivis, mikä on jälleen retkikäytössä oikein hyvä asia. Miinuspuolella on kelvoton ääni. Tällä kameralla kuvattuhin filmeihin ei saa kuvaustilanteesta ääntä mukaan, joten jos filmiin haluaa ääniraidan, on se toteutettava jotenkin muuten. Minä ratkaisin asian lisäämällä filmiin selostuksen ja musiikin.

Musiikin käytössä on oltava tarkkana. Jos sitä ei tee itse, on varottava syyllistymästä tekijänoikeusrikkomukseen. Minä olen ostanut käyttöoikeuden Audioblocks.com -palveluun, josta vielä erikseen varmistin, että ostamani oikeus sallii aineiston käytön retkifilmeissä.

Pikkuhiljaa olen löytänyt oman tyylini. Se varmasti – toivottavasti – vielä edelleen kehittyy, mutta päälinjat ovat selvillä. Enää en joudu miettimään, mitä ja miten tekisin, vaan asiat tapahtuvat pitkälti itsestään – sen kun rupean tekemään. Käyn seuraavaksi retkifilmin syntyprosessin tarkemmin läpi ja käytän esimerkkinä edellä linkittämääni Syyslomaretki Ailigastunturilla -filmiä, joka on tätä kirjoittaessani viimeisin aikaansaannokseni ja omasta mielestäni paras tekeleeni tähän asti.

Suunnittelu

Suunnittelu rajoittuu nykyään lähinnä filmin ensimmäiseen ja viimeiseen otokseen. Ensimmäisen otoksen pyrin kuvaamaan niin, että voin liittää sen yhteyteen filmin alkusanat. Niissä kerron lyhyesti, mistä tällä filmillä on kyse ja miten retki alkaa. Viimeinen otos puolestaan toimii taustana filmin loppusanoille, joissa yleensä totean jotain siitä, miten retki on mennyt ja lopuksi hyvästelen katsojan.

Tämän enempää en yleensä suunnittele, koska retkenikään eivät ole yleensä kovin tarkkaan suunniteltuja. Vain silloin, kun retkellä on jokin selkeä päämäärä, saatan suunnitella etukäteen, miten sen kuvaan, mutta sitäkään suunnitelmaa en välttämättä tee kovin tarkkaan, koska retken päämäärä voi toteutua niin monella tavalla, joita kaikkia ei voi, eikä tarvitse ennakoida.

Valmistelu

Ennen retkelle lähtöä lataan kameran akut – minulla on kamerassa sisällä olevan lisäksi kolme lisäakkua – ja tyhjennän muistikortin. Kameran lisäksi mukaan lähtee jalusta, jona käytän teleskooppista selfiekeppiä. Kun sen tukee kolmella harusnarulla maahan, pysyy kevyt actionkamera hyvin paikallaan, ja riittää tuo tuki myös pokkarikokoiselle Olympukselleni.

Kuvaaminen

Liikkeellä ollessani pidän kameraa ja selfiekeppiä lähes koko ajan kädessä. Harusnarut ja maakiilat ovat taskussa, samoin narunpätkä, jolla voin sitoa kepin kiinni esimerkiksi puuhun, jos sellainen on tarjolla kuvaustueksi. Näin kuvaamaan ryhtyminen on helppoa, kun ei tarvitse kaivaa kameraa aina esille rinkasta tai repusta. Talviretkillä järjestely on hiukan toinen: silloin kamera + keppi kulkevat ahkion päällä.

Kuvamateriaalia syntyy retkillä paljon. Usein kamera on päällä myös tilanteissa, jotka eivät etukäteen ajatellen ole mitenkään erityisiä. Joskus siitä on hyötyä – esimerkiksi syyslomaretken mätkähdys olisi muuten jäänyt ikuistumatta. Melkoinen osa materiaalista menee hukkaan. En kuitenkaan hävitä tällaisia otoksia, sillä niistä voi olla iloa joskus myöhemmin. Esimerkiksi tällaisen blogipostauksen yhteyteen voi liittää muutamia valikoituja otoksia niistä, jotka jäivät leikkaushuoneen lattialle.

Kuvaaminen on tuonut oman lisämausteensa maastossa liikkumiseen. Asiaa sen kummemmin ajattelematta katselen ympäristöäni niin, että huomaan, jos jotain kannattaisi kuvata. Ja kun kuvaan, näen yleensä jo mielessäni, miten hyödynnän otosta retkifilmissä.

Väkisinkin samat ideat toistuvat kuvaamisessa. Kuvaan kulkemistani kepin varaan tuetulla kameralla sekä edestä- että takaapäin, eli kuvassa kuljen kameraa kohti tai siitä pois. Kuvaan myös otoksia, joissa kuljen kuvan poikki vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. Lisäksi kuvaan lähiotoksia niin, että keppi on kädessäni. Kepin pituutta vaihtelemalla saan vaihtelua otosten rajaukseen. Lisäksi kuvaan käveleviä jalkojani pitämällä kameraa pitkän kepin päässä edessäni, lähellä maan pintaa. Yritän myös muistaa kuvata jonkin verran täytekuvia, joissa näkyy vain liikkumaton maisema tai sen osa.

Kun kuvaan paikalleen asetetulla kameralla, joudun kulkemaan saman matkan kolmeen kertaan. Tai viiteen kertaan, kuten syyslomaretkellä kuvatessani Luomusjoen yli kahlaamista: ensin kävin kokeilemassa, riittääkö saappaiden varsissa pituus; sitten kävin viemässä kameran vastarannalle ja kuvasin samalla lähikuvaa jaloistani, ja lopuksi sitten varsinainen ylitys rinkan kanssa. Olisin toki voinut kuvata joen ylityksen vielä takaapäin, jolloin ylityskertoja olisi tullut seitsemän.

Materiaalin esikäsittely

Kotiin palattuani kopioin tiedostot muistikortilta tietokoneelle. Sitten käyn kaikki otokset läpi ja karsin tässä vaiheessa osan niistä ”Ei käytetä” -kansioihin. Sinne menee otoksia, jotka ovat tavalla tai toisella epäonnistuneet – esimerkiksi rajaus on pielessä tai jos olen kuvannut itseäni puhumassa, sekoan sanoissani – tai jos minulla on vastaavanlainen, mutta parempi otos tarjolla.

Filmin leikkaaminen

Voisin tietysti puhua ”videon editoinnista”, mutta on jotenkin hienoa käyttää näitä vanhanajan termejä. Olen leikannut suurimman osan filmeistäni Windowsin Elokuvatyökalulla (Movie Maker), joka on ominaisuuksiltaan vaatimaton, mutta pyörii lähes missä tahansa koneessa. AVS Video Editor olisi paljon parempi, mutta vaatii koneelta niin paljon suorituskykyä, että jouduin luopumaan siitä.

Kun siirryin Omppukoneeseen (Macbook Pro), jouduin opettelemaan uuden leikkausohjelman käytön. Koneen mukana tuli iMovie, mutta se osoittautui heti kättelyssä liian vaatimattomaksi työkaluksi. Pienen etsimisen jälkeen löysin Video Editor Redux -nimisen sovelluksen, jonka logiikka sopi omalleni ja opin sen käytön nopeasti. Parempiakin varmaan olisi, mutta jostain on lähdettävä.

Syyslomaretken filmin leikkaamisessa asetin riman korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Halusin ottaa musiikin hyödyntämisestä mahdollisimman paljon irti, mikä tarkoitti mm. leikkauksen synkronointia musiikkiin. Lyhyistä otoksista tein kahden tai neljän tahdin mittaisia. Joidenkin otosten kohdalla synkronointi teetti hieman enemmän työtä, jos otos oli sellainen, että sen piti alkaa tietystä kohdasta (esim. sisääntulo kuvan vasemmasta reunasta) ja päättyä tiettyyn kohtaan (esim. poistuminen kuvan oikeasta reunasta). Tällainen otos on sisällytettävä filmiin kokonaisena – en halua sellaista, että ilmestyn kuvan keskelle tai katoan kuvasta keskeltä. Tähän löytyi avuksi leikkausohjelman hidastus/nopeutustoiminto: kunhan otoksen nopeus pysyy välillä 85-105 % alkuperäisestä, ei katsoja huomaa muutosta. Useamman kymmenen sekunnin pituisen otoksen pystyy tuolla tavoin säätämään varsin tarkasti haluamansa mittaiseksi.

Filmin leikkaaminen on hidasta. Hyväksi nyrkkisäännöksi on osoittautunut, että tunnin työskentelyllä saa aikaan minuutin valmista filmiä. Tämä aika pitää sisällään kaiken – siis mm. otoksen alun ja lopun säätämisen, mahdollisen musiikin ja siitä käytettävän kohdan valinnan sekä mahdollisen selostuksen suunnittelun ja äänittämisen. Esimerkiksi tuon 25-minuuttisen syyslomaretkifilmin leikkaaminen vei melko tarkkaan kaksikymmentäviisi tuntia, vaikka en nyt toki koko työskentelyäni tarkasti kellottanut.

Filmeissäni on tietyt vakio-osat. Alkuun tulee kolmeosaiset alkutekstit retken aiheeseen sopiva still-kuva taustanaan sekä tunnusmusiikki. Alkutekstien ensimmäisenä osana on ”Tapani Kunnas esittää:”, sitten tulee filmin otsikko (yleensä sama kuin vastaavalla retkikertomuksella blogissa) ja kolmantena osana on lyhyt selite, mistä filmissä on kyse sekä missä ja milloin se on kuvattu. Myös loppu on määrämittainen: loppusanojen taustalla on otos, jossa poistun kuvasta tai kuljen kamerasta poispäin, ja sitten tulevat lopputekstit tunnusmusiikin kera. Aiemmin olen laittanut lopputekstit sinisellä taustalla, mutta syyslomaretkifilmissä kokeilin toteutusta, jossa tekstien taustalla on pitkä otos, jossa kävelen kamerasta poispäin.

Julkaiseminen

Kun olen tyytyväinen lopputulokseen, on aika luoda lopullinen videotiedosto. Se tapahtuu toiminnon käynnistyksen jälkeen automaattisesti, mutta kestää kauan – usein kymmeniä minuutteja. Sen jälkeen katson valmiin filmin tarkasti läpi, ja jos huomaan asioita, joihin en ole tyytyväinen, palaan leikkausohjelman pariin. Sitten luon taas uuden videotiedoston. Ja kun se on varmasti valmis, laitan sen latautumaan nettiin. Käytän Vimeota, koska pidän sitä vakavammin otettavana palveluna kuin YouTubea. Myös Vimeoon latausvaihe kestää kauan, ja sen jälkeen on vielä odotettava, että Vimeon palvelin rouskuttaa filmistä HD-version.

Vasta sitten on aika kertoa maailmalle, että uusi retkifilmi on valmistunut.

Kaikki ei aina mene kuin legendaarisella Römsöön paratiisisaarella. Siitä lopuksi muutama maistiainen.

Hukkapätkiä 01 from Tapani Kunnas on Vimeo.