Kolmannen ja viimeisen retkipäivän aamuna herään vesisateeseen, joka kuitenkin pian heikkenee tihkuksi. Sen verran kuitenkin sataa aamutoimia aloitellessani, että viritän Fjelldukenista sadekatoksen puiden varaan. Sen alla on mukava ensin puuhastella aamupala ja sen jälkeen pakata tavarat. On ihan kiva, jos saa pidettyä varusteet kuivina myös pakkaamisen ja teltan purkamisen aikana. Ja sama pätee tietysti leiriytymiseen ja matkan aikaisiin taukoihinkin. Erityisesti kuivana pysymistä arvostaa silloin, kun retki vielä jatkuu, mutta on se mukavaa myös näin viimeisenä aamuna.
Viimeisen päivän kävelyosuus on mahdollisimman lyhyt, koska en halua rasittaa kipeytynyttä jalkaani yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Lähden telttailuniemestäni tietä pitkin kaakkoon ja sitten kaarran pohjoiseen kulkeakseni Hämeenjärven ohi länsipuolelta. Olen sopinut noutajan kanssa, että minut löytää Hämeenjärventieltä, ja kyyti tuleekin vastaan jo Hämeenjärventien ja Lintumaansuontien risteyksessä. Kävelymatkaa tälle viimeiselle päivälle ei jää siis kuin 4,4 kilometriä. Hetken aikaa käy mielessä ajatus, että olisiko sittenkin pitänyt kävellä vähän pitemmästi, mutta tulen pian järkiini. Nyt kotiin ja sitten otan lähipäivät hyvin rauhallisesti liikunnan kannalta – jalka täytyy saada kuntoon ja jatkossa on retkeiltävä sellaisilla tavoilla, jotka ovat tällä retkellä opittujen rajoitusten puitteissa sopivia.
Minullahan on ollut aina tapana etsiä rajojani. Nyt olen yhden löytänyt, joten pitäisi kai olla tyytyväinen.
Jatkosuunnitelmista tässä vaiheessa sen verran, että peruuntunut Lapin-vaellus on muuttumassa moottoripyöräretkeksi jonnekin pohjoiseen, ja se saattaa sisältää myös jotain pienimuotoista (päivä)retkeilyä pikkurepun kanssa. Pitempien retkien tekemistä lihasvoimalla en lopeta, vaan harkitsen pyöräretkeilyn aloittamista uudelleen. Myös kävellen tehtävien retkien avuksi on syntymässä keksintö – siitä lisää myöhemmin kesällä. Talvella tietysti on käytössä ahkio ja ensi talveksi olen jo asettanut alustavaksi tavoitteeksi neljän yön mittaisen talviretken.
Tästä kesäretkeilykauden avauksesta tulee vielä kartta ja kuvia, mutta katsokaa niitä odotellessa ensin tämä vajaan yhdentoista minuutin mittainen video.
Satunnainen haahuilija: Kesäretkeilykauden avaus 2014 – 3. päivä from Tapani Kunnas on Vimeo.
Kiitos retkiraportista, katsoin mielenkiinnolla kaikki jaksot!
Tahmaako Esbit kattilan pohjaa kokemuksesi mukaan? Olen siitä ja Esbitin hajusta kuullut moitteita. Pitäisi varmasti kokeilla silti.
Kiva, ainakin yksi lukija on jaksanut katsoa kaikki 🙂 En ole pannut merkille, että Esbit sotkisi kattilan pohjaa sen enempää kuin Trangia. Kyllähän se jonkin verran mustuu, mutta ainakin minulle riittää, kun pyyhkäisen kattilan pohjan varvikossa tai lumihangessa puhtaaksi. Hajuhaittaa en ole huomannut ollenkaan. Esbitissä voi käyttää myös tuikkukynttilöitä, jos ei ole kiire – talvella olen käyttänyt niitä lumen sulatukseen. Myös sytykepaloja voisi käyttää, mutta ainakin jotkut palat haisee pahalle ja niistä jää palamatonta töhnää.
Kiitos nopeasta vastauksesta! Spriipolttimon aiheuttama mustuminen ei kiusaa minua ollenkaan – sellainen purukumimainen tahma olisi haitannut, mutta kuvauksesi perusteella siitä ei ole kyse. Täytyypä siis todellakin kokeilla Esbitiä!
Oli muuten mukava huomata, etten ole ainoa, joka suojelee metsää pannunalustalla. Samanlainen korkkialusta minullakin on aina mukanani nykyisin suosimani Trangia Trianglen alla 🙂
Trangia Triangle olikin minulle uusi tuttavuus. Näyttää kätevältä! Siihenhän voisi vaikka säilykepurkista askarrella sellaisen tason, joka asettuisi spriipolttimen pidikerenkaan varaan ja siinä tasolla voisi polttaa kiinteää polttoainetta. Vaikka juuri niitä Esbitin polttoainetabletteja, tai tuikkukynttilöitä. Siinäpä olisi jo monipolttoainekeitin!
Totta turiset – taidankin kokeilla Esbitejä Trianglen kanssa, niin ei tarvitse muuta kuin ostaa Esbitit ja hernekeittopurkki! Triangle on ollut kyllä kätevä yhden hengen spriikeitin. Polttimohan on sama kuin perus-Trangiassakin, mutta pakkauskoko on aivan toinen. Lisäksi käytän samantapaista taitettavaa tuulisuojaa kuin sinäkin. Spriipullo (käytän Trangian turvakorkillista pulloa) tietysti vie enemmän tilaa kuin Esbit-tabletit, ainakin lyhyellä reissulla (vaikka minulla onkin eri kokoisia polttoainepulloja retken pituuden mukaan).
Se korkkialusta on talvellakin kätevä: eristää lämpöä sen riittävästi, ettei lumen päälle laitettu keitin sulata itselleen kuoppaa.