Olen viimeksi syönyt jäätelöä marraskuussa. Tänään, helmikuun neljäntenä päivänä, päätän kokeilla, miltä aiemmin suurena herkkuna pitämäni ”Hurmaava suklaa” pikarijäätelö maistuu. Ostan sellaisen iltapäivän teetauolle.
Alku menee hyvin. Jäätelön pinnalla oleva kuorrutus maistuu ihan yhtä hyvältä kuin ennenkin. Sen alla oleva suklaajäätelökin tuntuu menevän, vaikka maistuukin turhan äitelältä. Mutta loppua kohti urakka vaikeutuu, kunnes tulee stoppi: pikarin pohjalla oleva suklaakastike on niin sokerista, että en pysty syömään sitä. Se maistuu kaikessa makeudessaan suorastaan pahalta.
Nyt on tämäkin ihme nähty. Ja minä sentään olen ollut aikamoinen jäätelö- ja varsinkin suklaahiiri. Mutta en minä niin sokerittomaksi aio kuitenkaan ruveta, ettenkö voisi kesähelteellä syödä Juhlatuuttia. Tai ainakin nyt kuvittelen näin. Kesällä sen sitten näkee.
Jeps, noin siinä käy. Makuaisti tottuu sokerittomuuteen, ja alkaa pitää makeaa liian makeana.
Hyvän herkkuhetken saa muuten kun tekee tuoreista hedelmistä hedelmäsalaattia. Voin taata, että maistuu hyvälle eikä liian makealle.
Tuoreiden hedelmien ja marjojen syönti onkin minulla tämän vähäsokerisuusprojektin myötä lisääntynyt. Samoin kuivattujen hedelmien – varsinkin aprikoosien, niitä puputan joka päivä. Hedelmäsalaatin tekemiseen olen turhan laiska, mieluiten syön hedelmät ihan sellaisenaan 🙂