Satunnaisen haahuilijan talviretkeilykausi jatkuu tulevana viikonloppuna ja samalla aloitan osallistumiseni vuoden 2015 retkeilyhaasteeseen. Päiväretkiähän tein jo tammikuun alussa Saariselällä, ja kuun puolivälissä osallistuin Ankarat avotunturit -johdatuskurssille ja siinä yhteydessä yövyin maastossa yhden yön.
Tämä otsikossa mainittu haaste on Korpijaakon alulle laittama, ja siinä on kyse yksinkertaisesti tästä: 2 yötä ulkona joka kuukausi ajalla 1.2.2015-31.1.2016. Tai vaihtoehtoisesti 1.1.-31.12.2015 – haaste tuli julki sen verran myöhään tammikuussa, että mukaan voi lähteä joko tammi- tai helmikuun alusta.
Omat kevättalven 2015 retkeni tulevat suuntautumaan tuttuihin maastoihin Oulussa tai lähiympäristöissä – minulla on käytettävissäni vain viikonloput, joten pitemmille keikoille en pysty lähtemään. Näillä retkillä pyrin eksoottisten kohteiden saavuttamisen sijaan kehittämään omia talviretkeilyrutiinejani ja sillä tavoin valmistautumaan seuraavalle talvelle suunnitteilla olevaan pitempään talvivaellukseen.
Edellä mainitsemaltani kurssilta tarttui mukaan monia hyödyllisiä asioita, joista ainakin kolme ovat mukana ensi viikonlopun retkelläni: solumuovinen kokolattiamatto teltassa, nousukarvat suksien pohjissa ja keittimenä MSR Whisperlite -monipolttoainekeitin, jota käytän pienkonebensiinillä. Näiden uusien asioiden lisäksi palautan mieleeni ne rutiinit, joita ehdin viime talven retkilläni kehitellä.
Joku voi pitää rutiinien korostamista turhana – onhan elämässä muutenkin jo riittävästi sääntöjä, pitääkö niitä vielä retkelläkin olla. Minun mielestäni pitää ja kannattaa, koska vaikean paikan tullen on hyvä, että perusasiat pystyy tekemään aina samalla – oikealla – tavalla. Väsymys, nälkä tai huono sää lisäävät virheiden mahdollisuutta, eikä retken pilalle menemiseen välttämättä tarvita paljoa.
Itse sain tänään hyvän opetuksen väsymyksen vaikutuksesta tekemisen laatuun. Olin nukkunut toissayön erittäin huonosti ja sen vuoksi olin eilen töissä väsynyt. Päivän työtehtäviini sisältyi isohkon kaavion tekstien kääntäminen suomesta englanniksi, ja väsymykseni tiedostaen yritin oikolukea tekoseni tavallista huolellisemmin. Kun sitten tänään kollega oli kyseistä aineistoa käsitellyt, hän löysi sieltä toistakymmentä virhettä – väärin käännettyjä sanoja, kirjoitusvirheitä ja kokonaan kääntämättä jääneitäkin kohtia. Ja minä kun kuvittelin tehneeni huolellista työtä.
Jos siistissä sisätyössä voi väsyneenä tulla tällaisia kämmejä, niin mitäpä sitten voisikaan tapahtua ulkona tuulessa ja tuiskussa, kun oma vireystila ja suorituskyky ovat tilapäisesti alentuneet? Rutiinien ansiosta asioiden tekemiseen ei tarvitse keskittyä, ja se vähentää virheiden mahdollisuuksia. Siihen kannattaa mielestäni pyrkiä, ja siksi rutiinit ovat hyväksi.
Väsymykseen ja unenpuutteeseen retkellä toimii ainakin mulla seuraava kaava. Seis ja syömään.Yllättävän monta ongelmaa ratkeaa kattilallisella pestopastaa 🙂
Mukava, että muutkin lähtevät Jaakon haasteeseen. Kaksi yötä on yllättävän vähän, mutta välillä jopa haastavaa.
Tuo kaava on hyvä ja toimii myös minulla. Joskus on työpäivänkin jälkeen pinna kireällä ja kaikki tuntuu vaikealta, mutta kuppi teetä ja pari juustovoileipää tekevät ihmeitä 🙂
Kaksi maastoyötä kuukaudessa voi tosiaan olla kova tavoite, varsinkin jos arkipäiville sattuu työreissuja, mutta pitää yrittää sitten mennä vaikka vain yhdeksi yöksi kerrallaan parina viikonloppuna. Ja ehkä joskus voisi kokeilla jopa arkiyötä, jos vain keksii paikan, josta pääsee säälliseen aikaan työpaikalle.
Ei varmasti pieni kertaus ja rutiinien kehittäminen ole koskaan huono asia, ja vieläpä jos/kun se on itselle mielekästä ja mukavaa niin aina vain parempi. Melkein tekisi mieli itselläkin taas yrittää tuota haastetta, viime vuonna kun pääsin tammikuusta heinäkuuhun saakka. Mutta jostain pitäisi ensin kaivaa semmoinen sopiva talviyöpymisinto, jota ei ole nyt tälle talvelle vielä tullut, joten luultavasti päiväretkillä mennään kevääseen saakka. Ehkä kokeilen taas ensi vuonna. 🙂
Jos ei intoa ole, niin silloin ei kannata väkisin yrittää 🙂 Se, mikä itsestä tuntuu kiinnostavalta, on paras harrastuksen muoto. Toki voisin ehdottaa, että kokeilisit talvitelttailua, mikäli et vielä sitä ole harrastanut. Jostain on jäänyt muistikuva, että se olisi sinulla vielä kokeilematta, vai muistankohan nyt väärin.
Tsemppiä haasteeseen. Tulee olemaan kiintoisaa lukea kokemuksistasi.
Kiitos 🙂 Saa nähdä miten äijän käy. Yritys on ainakin kova.