Sattui sopivasti vähän tuulisempi keli lauantaille, joten läksin päiväkävelylle meren rantaan myrskyä kuvaamaan. Mukavasti kävelymatkan päässä kotoa on Toppilansaaren luoteiskärki eli ns. Pitkänmöljän pää, johon lounaistuuli pääsee esteettä puhaltamaan. Aivan möljän jatkeena olevan aallonmurtajan päähän en uskaltanut mennä – sieltä olisi tuulenpuuska saattanut lennättää kevytrakenteisen haahuilijan mereen. Yllä olevasta kuvasta muuten hyvin näkee, että aallonmurtaja toimii.
Rannalla oli sinne tullessani pari leijanlennättäjää ja myös yksi kunnon hurjapää, jonka tekemisiä voi nähdä rannassa kuvaamallani kolmeminuuttisella videolla.
Onpa hurjannäköistä touhua. Vesisuksi vai pieni purjelauta tuolla kiitäjällä?
En ollut tilaisuudessa nähdä välinettä kokonaisuudessaan, mutta minulle tuli mielikuva jonkinlaisesta ”kantosiipivesisuksesta”. Kovassa vauhdissa suksi nousee useita kymmeniä senttejä pinnan yläpuolelle ja sen alla näkyy jotain, joka jatkuu pinnan alapuolelle.
Hurjannäköistä menoa!
Sitä se on. Eikä varmasti tarvitse muuta treeniä ihan heti tuon jälkeen.
Monta kertaa oon aikonut käydä myrskyllä tuolla kuvaamassa, tänään viimeksi, kun tuuleskeli reippaanpuoleisesti. Vaan on jäänyt.
Juuri tuota kovemmalla tuulella ei kyllä enää käsivaralta kuvaaminen taida onnistua, sen verran kovasti tuuli heilutti jo nyt. Kunnollinen painava jalusta olisi kova sana.