Vaelluksen päättyminen vetää kulkijan mielen vakavaksi. On ruvettava jälleen asennoitumaan elämään maalikylissä, muiden ihmisten kanssa. Moni asia on tehtävä taas eri tavalla kuin viime päivinä. Toisaalta on myös kiva palata kotiin ja perheen pariin. Vaellus on ollut pituudeltaan juuri sopiva: en ole vielä ehtinyt kyllästyä tähän, mutta toisaalta ei ole myöskään sellainen olo, että reissu päättyy liian aikaisin. Kahden yön retkillä on usein se tilanne, että siinä vaiheessa, kun homma alkaa tosissaan kulkea, reissu päättyy ja on palattava ikäänkuin kesken kaiken kotiin.
Viimeisenä yönä satoi taas. Aamulla herään siihen, että teltassa on kuuma. Aurinko paistaa ja tuuli on tyyntynyt. Nousen puoli yhdeksän maissa retken viimeiseen maastoaamuun. Nautin aamupalan teltan suojassa – tyynen sään vuoksi hyttysiä on taas paljon – ja sitten pakkaan leirini viimeisen kerran.
Syön lounaan jo isolle tielle palattuani: kuvittelen maston huoltotien risteyksen lähellä sijaitsevan P-paikan olevan riittävän aukea paikka, jotta tuuli veisi öttiäiset mennessään. Ei ole, sillä tuuli on tyyntynyt käytännöllisesti katsoen kokonaan.
Lounaan jälkeen kävelen kylälle ja menen leirintäalueen vastaanottoon henkisesti valmistautuneena odotteluun, sillä kello on vasta yksi ja majoitusvuorokausi alkaa yleisen käytännön mukaan tietääkseni vasta kello 15.
Mökkini on kuitenkin jo valmiina ja pääsen saman tien leiriytymään majoittumaan. Varaan itselleni myös saunavuoron. Kun neitokainen kysyy, mihin aikaan haluan saunaan mennä, olen hetken aikaa pallo hukassa: minun pitäisi hahmottaa kellonaika. Olen elänyt viime päivät kellosta juurikaan välittämättä, enkä heti osaa ottaa näin tärkeään asiaan kantaa. Hetken änkytettyäni saan sanotuksi, että voisin mennä saunaan vaikka viideltä.
Olen mielissäni, kun minulla on nyt monta tuntia aikaa levätä ja vain olla ennen saunaan menoa.
Hetken päästä olen taas täyttä päätä kävelemässä. Olen keksinyt käydä tässä saunaan pääsyä odotellessa Rovaniemellä. En sentään lähtenyt Lapin pääkaupunkiin asti, vaan puolentoista kilometrin päässä leirintäalueelta olevalle niemelle, joka on kartan mukaan suurelta osin hietikkoa. Jos tarkkoja ollaan, kyse ei ole niemestä samalla tavoin kuin asia yleensä ajatellaan esimerkiksi meren tai järven rannalla, vaan joen meanderoitumisesta seuranneesta maastonmuodosta. Samaan tapaan on todennäköisesti muodostunut myös mm. Ivalojoen Näverniemi, jossa on oikein miellyttävä leirintäalue.
Joen rannassa katselen kahta perhokalastavaa naista, jotka näyttävät juuri saavan kalan. En pysty matkan päästä erottamaan, mikä kala on kyseessä, mutta ei se ihan pieneltä näytä.
Rovaniemeltä palattuani käyn vielä kaupassa ostamassa ilta- ja aamupalatarpeet sekä evästä huomiselle bussimatkalle. K-kaupassa on ihan oikea lihatiski, josta innostun ostamaan neljän sentin siivun Gotler-makkaraa. Raatelen sen kaupan pihassa suoraan paketista tarjoten näin bussilastilliselle latvialaisturisteja näytöksen suomalaisten ruokailutavoista.
Nämä aktiviteetit sitten syövätkin koko ”lepoaikani” ja pian kaupalta palttuani pääsen saunaan. Sauna on makuuni turhan kuuma – mittari näyttää 95 astetta – ja jokivesi taas vilvoitteluun turhan kylmää – edellisenä päivänä mitattu veden lämpötila 6,5 astetta – joten tyydyn lyhyisiin löylyihin ja niiden välissä vilvoitteluun pukuhuoneen puolella.
Saunan jälkeen on reissun päättäjäisherkuttelun aika: menen Kalastajan Majataloon ja tilaan poronkäristyksen sekä sen kyytipojaksi ison oluen. Söin täällä vuosi sitten samanlaisen, ja käristys on jälleen herkullista. Siihen ei ole laitettu voita yhtä paljon kuin monessa muussa ravintolassa, mikä on mielestäni hyvä asia: lihan ei tarvitse lillua rasvalammikossa.
Vatsa täynnä palailen mökilleni ja kirjoittelen siellä muistiinpanoja. Inventoin vaellukselta yli jääneet ruuat ja järjestelen tavaroita jo kotimatkaa ajatellen. Myöhemmin illalla käyn vielä joen rannassa kävelyllä. Huomaan taivaan menneen taas pilveen ja pientä tihkusadettakin sieltä yrittelee.
Varsinainen vaelluskertomus päättyy tähän, mutta palaan aiheeseen vielä kahden kirjoituksen verran: tulossa on ”tilinpäätös” eli yhteenveto reissusta, siihen liittyneistä odotuksista ja niiden toteutumisesta, ja sitten kirjoitan vielä mukana olleista varusteista, niiden valintaperusteista ja varusteiden toimivuudesta tällä vaelluksella. Lisäksi tulossa on kuvia erillisinä koosteina. Vaellusvideon editoiminen alkaa myös näinä päivinä ja kunhan se on valmis, tulee tänne blogiin linkki, josta pääset katsomaan videon.

Sää: vaihtelevaa pilvisyyttä, poutaa, tyyntä, lämpötila yöllä 4 astetta, päivällä 13 astetta.

Latviassakin siis nyt tunnetaan suomalaiset metsäkansana:)
Näin on 🙂 Olisi tietysti ollut vielä tyylikkäämpää, jos nyytissä olisi ollut kimpale raakaa punaista lihaa ja olisin voinut nyhtää siitä hampaillani riekaleita ja samalla murista turisteille 🙂