Kolmastoista (matka)päivä ja perjantai – tottakai silloin sataa vettä. Tiesin jo aamulla, että odotettavissa on sadetta, mutta tulkitsin sääennustekarttaa sen verran huonosti, että tein väärän päätöksen olla laittamatta sadevaatteita päälle Helsingistä lähtiessäni. Kuvittelin, että sade loppuisi pian, mutta sepä jatkuikin aina Hankoon saakka.
Degerbyn kyläkauppa, siis se Kisun (Kisu eli Kristian Jernström, ei mikään Chisu) omistama kyläkauppa tuli tarkastettua. Kauppias itse ei ollut paikalla, joten turistin ei tarvinnut esittää typeriä kysymyksiä juustoista.
Tammisaari on viehättävä pikkukaupunki, mutta sadepäivänä toki sielläkin on harmaata.
Hangossa oli sitten reissun eteläisin päätepiste; tässä olen lähellä Länsisatamaa – niin etelässä, kuin luvallisesti voi moottoriajoneuvolla mennä. Tulliniemihän on tätä kohtaa etelämpänä, mutta sinne ei ole tavallisilla ihmisillä asiaa.
Vierestä meni koko ajan toinen toistaan erikoisemman näköisiä satamahärveleitä, joiden tielle ei passannut asettua.
Hangon keksitehdas – tai siis paikka, jossa se aikanaan oli. Tuo hymynaama on kyllä aika ruma.
Varsinaissuomalaista maalaismaisemaa.
Sauvon kirkko alkuillan auringossa.
Turussa majoituin Hotelli Artukaisten Paviljonkiin – sinne oli sekä helppo että vaikea löytää. Olin etukäteen katsonut, että hotelli sijaitsee messukeskuksen lähellä, joten seurasin messujen ja Turkuhallin opasteita, joita olikin jo kaupungin toiselta puolelta saakka kiitettävästi – eksymään ei päässyt. Mutta itse hotelli olikin vaikeampi huomata; se sijaitsi juuri tietyömaan kohdalla, jolloin huomio oli kiinnittynyt mutkittelevaan sorapintaiseen tiehen, ja hotellin mitättömän pieni opastekyltti jäi näkemättä. Ei siis muuta kuin osoitteen tarkistus, u-käännös tien päässä, ja uusi etsintä. Ja löytyihän se. Ulkoa vaatimattoman näköinen, mutta sisältä ja erityisesti huoneista hyvin siisti. Huoneet on selvästi tehty laivatehtaassa, kylppäri on ihan oma elementtinsä ja huone muutoinkin elementtirakenteinen. Sama kai se, onko hytti laivassa vai hotellissa.
Päivän matkareitti on omanlaisensa saavutus: Helsingistä Turkuun lienee suorinta tietä noin 170 km, mutta minä onnistuin löytämään reitin, jonka pituus oli yli 100 km enemmän.