Kun työmatka on sopivan pituinen, tarjoavat päivittäiset siirtymät kodin ja työpaikan välillä oivallisen tilaisuuden harrastaa liikuntaa. Minulla tuo matka on pituudeltaan noin kuusi kilometriä suuntaansa – koti on Tuirassa ja työpaikka Hiukkavaarassa. Sellainen matka olisi oikein passeli polkupyörällä kuljettavaksi, mutta minä en ole elämäntapapyöräilijä, vaan elämäntapakävelijä. Tosin olen minäkin tuota väliä pyöräillyt ja myös kikkaillut eli ajanut kickbikella. Mieluiten kulkisin työmatkani molempiin suuntiin kävellen, mutta siihen menee hiukan liian paljon aikaa. Kuusi kilometriä vie minulta noin 65 minuuttia, kun en aivan täysillä vedä. Siten kävellen töissäkäynti veisi joka työpäivä kaksi tuntia kymmenen minuuttia, enkä aivan niin paljoa aikaa halua siihen käyttää. Fillarilla matka vie noin 25 minuuttia, mutta kuten sanottu, se ei ole minun lajini. Lisäksi kerran, korkeintaan kahdesti viikossa on pakko liikkua autolla, kun täytyy käydä hakemassa töissä tarvittavia materiaaleja ja tarvikkeita. Yrittäjänähän minä hankin nämä itse. Sen useammin en autolla halua mennä.
Toimivimmalta tuntuva ratkaisu on yhdistää julkisen liikenteen käyttö ja kävely. Käytännössä siis niin, että aamulla menen töihin linja-autolla ja illalla tulen kotiin kävellen. Bussimatka vie nopeimmillaan pysäkkisiirtymisineen noin 25 minuuttia ja kun siihen lisätään kävelyn 65 minuuttia, saadaan työmatkojen kokonaiskestoksi puolitoista tuntia. Sen olen valmis tähän käyttämään vaikka joka päivä.
Tuiran ja Hiukkavaaran väli on siitä mukava, että sen voi kulkea monta eri reittiä pitkin. Lyhin ja nopein reitti on pituudeltaan tasan kuusi kilometriä, muut sitten siitä ylöspäin.
Oulunliikenne.fi -palvelun ansiosta pysäkille ei tarvitse lähteä turhan aikaisin. Halutun onnikan saapumisen voi tarkistaa linja- tai pysäkkikohtaisesta näkymästä, joista voi vielä valita, katsooko aikataulua (joka ilmoittaa myös, montako minuuttia linja-auton saapumiseen on) vai yllä olevan kuvan mukaista karttanäkymää.
Myllytien pysäkille on meiltä vain parisataa metriä, ja pysäkin vieressä olevasta S-Marketista voi pysäkille mennessään käydä ostamassa myös lounaseväät mukaan. Ei juuri voisi kätevämpää olla!
Muhokselle menevä linja 40 on käytettävissä olevista vaihtoehdoista nopein. Se menee suorinta mahdollista reittiä ja matkaan menee harvoin yli kymmentä minuuttia.
Tällaisen korkealattiaisen auton käyttö lähiliikenteessä ei ole mielestäni kovinkaan järkevää, mutta liikenteen tilaaja on nähnyt hyväksi olla vaatimatta tälle linjalle matalalattiaista kalustoa.
Pysäkiltä verstaalle on vielä 800 metrin verran kävelemistä. Pyörätie kulkee mukavasti metsän halki, joten tässä on linja-autokyytiläisellekin tilaisuus havainnoida luontokappaleita. Pikkulintuja ja oravia tässä ainakin voi nähdä. Huomaa pyörätien vasemmalla puolella vinossa oleva puu. Palataan siihen tuonnempana.
Pyörätie risteää valaistun kuntoradan kanssa. Lumettomana aikana tätäkin voi hyödyntää osana kävelyreittiä, mutta talvella tässä menee latu.
Loppusuoralla. Entisen sulkeiskentän takana on entinen aliupseerikoulu, Kasarmi 3 eli Hiukanpiha 13. Siellä sijaitsee verstaani. Sinne päästyäni olen kävellyt jo noin kilometrin tai vähän yli. On myös valoisaa näin marraskuussakin – ainakin, jos on tiistai tai torstai, jolloin pidän verstasta auki klo 12-18. Tämä siksi, että työssäkäyvätkin asiakkaat pystyisivät paikalla käymään. Samalla itselleni jää aamut aikaa hoitaa mm. toimistoasioita.
Työpäivän aikana saan toisenlaista liikuntaa. Puutyöt ja pintakäsittelytyöt sekä käsiteltävien esineiden siirtämiset ja kääntämiset tarjoavat koko kropalle kiitettävästi jumppaa, minkä kyllä huomaa työpäivän jälkeen. Askeliakin ehdin päivän aikana ottamaan vähintään parin kilometrin edestä. Tässä on valmistumassa ovi, jonka ikkunat ovat kierrätystavaraa, loput uutta.
Kotiinlähdön aika. Kello on pari minuuttia yli kuuden ja on jo pimeää. Onneksi maassa on kuitenkin sen verran lunta, ettei maisema ole aivan sysimusta.
Pyörätielle on päivän aikana ilmestynyt auton jälkiä (äärimmäisenä oikealla). Olisikohan…?
Kyllä. Edellisellä viikolla panin merkille, että pyörätien viereisestä metsästä on yksi puu lähtenyt kaatumaan niin, että runko nojaa katuvalojen sähkökaapeliin. Katso aamupäivällä ottamani kuva tuosta vähän ylempää, siinä se vinossa oleva puu näkyy. Ilmoitin asiasta katuvalaistuksesta vastaavalle taholle nettilomakkeella ja nyt asia on korjattu. Ne auton jäljet ovat todennäköisesti pienen nostolava-auton jälkiä. Runko on katkaistu…
… ja kaapelin varassa ollut rungon osa on tässä. Hyvä homma!
Myllyojan ostoskeskus. K-Market, Sale, Lähin pizza ja Apteekki. Pyörällä tai autolla töihin tullessa tässäkin voi pysähtyä lounasostoksilla.
Työmatkareitin varrelle mahtuu kalastuspaikkojakin. Tästä olen saanut muutaman pikkusärjen ongella.
Jokivarren maisemaa. Tuiran puoleinen ranta, jossa virtaus on heikko, alkaa jo jäätyä.
Patosilta eli Lassinkallion silta Tuirasta Hupisaarille.
Loppusuora kulkee Merikosken yläkanavan vartta. Suorin tie kotiin ei mene tästä – tänään ohjelmassa on varikkopysähdys ja tankkaus Merikosken grillillä.
Onhan tällä ravintolalla joku oikeakin nimi, mutta enhän minä sitä muista. Olen aina kutsunut sitä Merikosken grilliksi, vaikka paikka ensisijaisesti onkin kiinalainen ravintola. Ja on muuten siinä lajissa Oulun paras.
Tällä kertaa en syö kiinalaista, koska lounasbuffet-aika on jo aikaa sitten päättynyt. Tilaan ranskalaiset ja lihapullat – erinomainen annos sekin. Pitkän työpäivän ja reippaan kävelyn ansiosta jaksan koko annoksen, vaikka se iso onkin. Eipähän tarvitse heti kotiin päästyä ruveta syömään.
Kotiin päästessäni aktiivisuusrannekkeeni näyttää 10,1 kilometrin kävelyä tälle päivälle. Tähän voin olla tyytyväinen. Ja huomenna sama uudestaan (pois lukien grilliruoka).