Keväinen kauppareissu

Kuudenkympin vappumarssista on kaksi viikkoa ja seuraavaan varsinaiseen retkeen, josta on tarkoitus tulla kesäretkeilykauden avaus, on siihenkin kaksi viikkoa. Elämäntapakävelijälle pitkä paikallaanpysyminen ei sovi, joten lähden äitienpäivän aattona käymään kaupassa pitkän kaavan mukaan.

Tällaiset lauantaipäivän pitkät kauppareissut ovat mukava tapa ylläpitää kävelykuntoa. Minulla on niitä ajatellen sopivasti marketteja (ja tietysti muitakin kauppoja) eri suunnissa mukavan matkan päässä. Tällä kertaa lähden Ruskon Citymarketiin, koska en ole siellä pitkään aikaan käynyt. Suorinta tietä sinne tulisi matkaa vain noin 4,5 kilometriä ja kauppareissun kokonaispituus jäisi alle kymmenen kilometrin, joten se ei ihan riitä. Viisitoista olisi hyvä. Mittaan kartalta, että jos kierrän menomatkalla Pyykösjärven ympäri, saan siitä kävelyyn sopivasti lisäpituutta ja kokonaismatkaksi tulee melko tarkkaan tuo 15 kilometriä.

Otan 18-litraisen reppuni mukaan ostoksia varten. Kännykkä, lompakko, aurinkolasit ja vesipullo lähtevät lisäksi mukaan, samoin migreenilääkkeet, joita ilman en uskalla lähteä minnekään kauemmas. Jalkaan laitan alimmaisiksi ArmaSkin-rakontorjuntasukat, sitten tavalliset linerit ja jalkineiksi vaelluskengät. Muutoin sään mukainen vaatetus päälle ja sitten matkaan.

Pyykösjärvi on vapautunut jäistä vasta reunoiltaan. Rantasulassa uiskentelee ainakin telkkiä, tavallisia sorsia ja joutsenia. Kuvattavaksi ne eivät suostu.

Pyykösjärven ranta muistuttaa paljon vesistön seuraavan järven, Kuivasjärven, rantoja – ainakin tässä länsireunalla.

Kuivasjärvi sijaitsee Pyykösjärvestä luoteeseen, mutta järvien välinen puro, nimeltään Laholaisoja, ei suinkaan ole suoraan järvien välissä. Se alkaa Pyykösjärven itäosasta ja virtaa Kuivasjärven itäkärkeen. Kuivasjärven länsipäästä puolestaan lähtee Kuivasoja, joka laskee Perämereen.

Pyykösjärven itäpuolelle päästyäni saavun Ruskon teollisuusalueelle. Tässä välillä olen silmäillyt kaihoisasti metsään – tekisi jo niin kovasti mieli mennä sinne kävelemään. Metsä on kuitenkin monin paikoin vielä hyvin märkä, kun lumien sulamisesta on vasta vähän aikaa. Eikä ne lumet ole edes sulaneet vielä joka paikasta. Jospa tässä jaksaisi vielä pari viikkoa odotella.

Ruskon teollisuusalueelle menee rautatie, mutta edellisestä junasta on jo aikaa. Muutamin paikoin kiskotkin on jo kaivettu ylös maasta. Tässä raide olisi vielä varmaan jotenkuten ajokuntoinen.

Metsässä olisi kivempaa, mutta on nämä teollisuusalueetkin jänniä. Lemminkäisen Oulun asfalttitehtaan portinpielessä on hieno vanha jyrä nostettu asianmukaisesti jalustalle.

Asfalttitehdas on melkoinen laitos. Portin vieressä oleva opastaulu on esimerkillinen. Tässä on selkeästi esitettynä kaikki, mitä alueelle saapujan tarvitsee tässä vaiheessa tietää.

Teollisuusalueen liepeillä olevan omakotitaloalueen reunalle on jäänyt vanha autiotalo. Kadun toisella puolella on taloja, joista on tähän esteetön näkyvyys, mikä lienee syynä siihen, että tämä talo on saanut jäädä rauhaan esimerkiksi tuhopolttajilta.

Alan olla perillä. Saavun Citymarketiin hiukan yli kaksi tuntia kotoa lähtöni jälkeen. Koska lähdin puoli yhdentoista maissa, on normaali lounasaikani jo ohi. Olen laskenut sen varaan, että voin ostaa kaupsta jotain lounasta – ihanteellista olisi, jos voisin syödä ruokani esimerkiksi marketin kahviossa, jollaisen muistan siellä nähneeni.

Tässä kävi paremmin kuin hyvin: kahvion vieressä olevassa kylmäkaapissa on tällaisia salaattiannoksia. Ostan broiler-caesarsalaatin ja juotavaksi mansikka-kiivi -kivennäisveden. Nämä maksavat yhteensä 5,74 euroa, mitä pidän hyvästä lounaasta varsin kohtuullisena hintana. Jälkiruuaksi ostan vielä kupillisen kahvia ja suklaapatukan. Kun kurkotan ottamaan kulhosta mieleistäni patukkaa, onnistun tönäisemään kermakannun nurin, mutta onneksi siinä on tiivis kansi enkä sotke paikkoja. Vähän noloa silti.

Syötyäni kerään ostokset koriin ja menen itsepalvelukassalle maksamaan. Reppuni osoittautuu juuri sopivaksi tälle ostosmäärälle: se menee vielä hyvin kiinni, mutta mukaan ei mahtuisi enää kuin vähän terveisiä. Tässä reppumallissa on kivana ominaisuutena laajennettavuus: lähinnä selkää olevan vetoketjun avaamalla repun tilavuus kasvaa muutamalla litralla.

Maa on Oulussa halpaa – ainakin, jos jotain voi päätellä tavasta, miten Kuusamontien ja Raitotien risteys on toteutettu.

Vuoden 2017 kevät on ollut Oulussa ennätyksellisen kylmä. Vielä tällä viikolla on satanut lunta, räntää ja rakeita. Yksi varma kesän merkki, jokisauna, lilluu kuitenkin Tuiran uimarannan edessä Oulujoessa.

Saunan lähellä on toinen kesän merkki. Uimarannan huoltorakennuksessa toimiva kahvila, Cafe Rantsu, on avannut ovensa.

Saavun kotiin nelisen tuntia lähdön jälkeen. Viidentoista kilometrin pituiseksi suunnittelemani kauppareissu on toteutunut 15,4 kilometrin pituisena. Viikon kävelytavoite – vähintään yksi 15 km tai pitempi kävely – on täynnä ja kun sain kävellä kauniissa auringonpaisteessa, voin olla ulkoiluuni tyytyväinen.

2 vastausta artikkeliin ”Keväinen kauppareissu

  1. Sussi

    Reippaat kauppareissut sinulla! Täällä meilläpäin muutama menee autolla 300 metrin päässä olevaan kauppaan

    Vastaa
    1. TapaniK Artikkelin kirjoittaja

      Välillä kun harrastaa tällaista hyötyliikuntaa, niin voi sitten joskus hyvällä omallatunnolla autoillakin 🙂 Tosin en nyt ihan 300 metrin kauppamatkaa autolla menisi, vaikka joskus aika lailla laiskottaakin.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *