tapanikunnas.net
Elämäntapakävelijän retki- ja kalajuttuja.
  • Etusivu
  •  Artikkelit
  •  Videot
  •  Kirjoittaja
  •  Tekijänoikeudet ja tietosuoja
#twonights , Kävely , Kesä , Rokua , Teltta

Viikonloppuretki Rokualla: perjantai

by TapaniK elokuu 17, 2015 4 Comments

Vajaa vuosi sitten tein ensimmäisen retkeni Rokualle otsikolla ”Keisarintietä Rokualle”. Tuo retki oli pettymys. Blogiin muotoilin retken jälkeiset tunnelmani näin: ”Retken jälkeen olo on jotenkin tyhjä. Fyysisesti olotila on kuten yleensäkin retken jälkeen – kävely tuntuu jaloissa ja rinkan kantaminen hartioissa. Mutta henkisesti on kuin jotain puuttuisi. Vaikka retkeen sisältyi hienojakin hetkiä, en kuitenkaan päässyt koko viikonlopun aikana sellaiseen tunnelmaan kuin yleensä retkillä pääsen. Arvelen tämän johtuvan siitä, että kuljin lähes koko matkan valmiita, viitoitettuja retkeilyreittejä pitkin. Erityisesti Rokuan kansallispuiston alue on viitoituksineen ja nuotiopaikkoineen niin pitkälle rakennettu, että erämaatunnelmaa sieltä ei löydä hakemallakaan.”. Näin jälkiviisaasti ajatellen suurin syy pettymykseeni oli väärät odotukset. Kuvittelin Keisarintien olevan jotenkin erikoinen reitti, mutta se olikin vain yksi metsätie muiden samanlaisten joukossa. Tuo oli myös ensimmäinen retkeni kansallispuistossa – olkoonkin se Suomen pienin lajissaan – enkä tiennyt, mitä siitä pitäisi etukäteen ajatella.

Nyt olen viisaampi, ja osaan suunnitella Rokualle sellaisen retken, joka sopii minulle. Ensinnäkin suunnittelen sellaisen reitin, joka kulkee mahdollisimman vähän aikaa kansallispuiston alueella, ja toiseksi en odota ”erämaatunnelmaa”. Onhan Rokuan alue myös muualta kuin kansallispuistosta niin suosittu käyntikohde, ettei siellä kannata kuvitella voivansa viettää päivä- tai edes tuntikausia omissa oloissaan.

Viimeksi aloitin retkeni Utajärven Mustikkakankaalta, nyt ookaan onnikalla vähän edemmäs eli Ahmaksen tienhaaraan.  Tuo paikannimi on sikäli hieman harhaanjohtava, että siinä ei ole tienviittaa Ahmakseen, vaan Kylmälänkylään ja Rokualle. Linja-autopysäkin virallinen nimi on kuitenkin ”Ahmas th”, joten siksi sitä tällä nimellä kutsun.

Retki alkaa kahdeksan kilometrin maantiemarssilla. Asfaltin ulkopuolella on puolisen metriä leveä, tasainen sorakaistale, jota pitkin on hyvä kävellä. Samalla lepuutan silmiäni avarassa maalaismaisemassa. Kun pellot loppuvat, ympäröi tietä Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuulle tyypillinen, suoperäinen metsämaasto. Märkää metsää riittää kilometrin verran, minkä jälkeen maastotyyppi muuttuu jälleen: suometsän tilalle tulee jäkäläinen, kuiva kangasmetsä harjuineen. Rokualle vievä merkitty polku alkaa puolisen kilometriä ennen suunnittelemaani maantieltäpoistumiskohtaa, mutta polun alkuosa menee märältä vaikuttavan metsän läpi. En siis lähde sitä pitkin. Vähän edempää alkava ajopolku vie suoraan sellaiselle alueelle, josta odotan löytäväni hyvän telttapaikan helposti.

Kuljettuani ajopolkua kolmisensataa metriä näen vasemmalla houkuttelevan näköistä jäkäläistä kumpareikkoa. Tuonne voisin pystyttää teltan – esimerkiksi lähimmän harjanteen taakse, jolloin se on polulta katsoen näkösuojassa. Pari metriä polulta poistumisen jälkeen olen polvillani jäkälikössä ja tunnen, kuinka housunpolvet kastuvat. Mitä tapahtui?

Normaalisti tällainen palleroporonjäkälää kasvava metsä on mitä miellyttävin kävelyalusta: jäkälä joustaa sopivasti jalan alla, mutta ei kuitenkaan upota. Nyt tilanne on toinen. Sateisen kesän seurauksena jäkälän alla on muutaman sentin paksuinen litimärkä kerros – niin märkä, että kun siihen painaa kätensä, nousee vesi sormien päälle. Tämä märkä kerros on hyvin liukas. On aivan kuin talvella, kun sileän jään päälle sataa muutama sentti irtolunta. Jalat lähtevät alta nopeammin kuin ehtii kissan sanoa. Eikä kyse ole vain tästä yhdestä paikasta – koko metsä tuntuu olevan kuin yhtä suurta liukumiinaa.

Yritän järkeillä syytä tällaiseen. Päädyn arvelemaan, että maaperä on niin märkää – jopa tällaisella hiekkaisella harjualueella – että siihen ei enää imeydy enempää vettä, ja siksi vesi jää pinnalle lillumaan. Jäkälä puolestaan toimii eristeenä, joka estää vettä haihtumasta. Eikä sillä vedellä toisaalta ole tänä kesänä ollut paljonkaan aikaa haihtua, kun niin usein on satanut.

On sitä vettä myös varvikossa, mutta niissä kohdissa ei ole kaatumisen vaaraa: varpujen juuret pitävät pintakerroksen paikallaan. Jäkälän juuret – jos niitä nyt sellaisiksi voi sanoa – ovat niin mitättömät, että pintakerros lähtee pienestäkin tönäisystä irti.

Eihän tällaiselle alustalle voi telttaakaan laittaa. Teltan pohjakangas on toki vedenpitävä, mutta ajatus lätäkössä nukkumisesta ei innosta. Lähden etsimään parempaa paikkaa korkeammilta harjanteilta.

Helpommin sanottu kuin tehty. Kiipeän toinen toistaan korkeammille paikoille, mutta joka paikassa tilanne on sama: jäkälän alla on se märkä ja liukas kerros, myös harjanteiden päällä. Muutaman sadan metrin matkalla olen lentää nurin lukemattomia kertoja: ylämäkeen kiivetessä jalat lähtevät alta taaksepäin ja alamäkeen tullessa eteenpäin.

Kuljen hakkuuaukion läpi. Tässä olisi kyllä kuivia paikkoja, mutta en minä nyt näin avomaastoon haluaisi telttaa laittaa. Siihen kun aamuaurinko rupeaa paistamaan, niin voi yöuni jäädä vähiin. Ja olisihan se noloa, jos jo nukkumisesta tulisi hiki. Lopulta yhden harjanteen päältä löytyy poluntapainen, jossa ei kasva jäkälää, eikä siten ole liukastakaan. Löydän siitä suhteellisen tasaisen, parin metrin mittaisen kohdan, jossa arvelen mahtuvani nukkumaan. Siihen siis teltta.

Saan leirini valmiiksi sopivasti ennen auringonlaskua. Taivas vetäytyy yllättäen pilveen ja alkaa ripotella hiljakseen vettä. Siirryn telttaan syömään iltapalaa ja lepäämään. Vielä en malta mennä nukkumaan, koska haluan katsoa, kirkastuisiko taivas sen verran, että olisi edellytyksiä nähdä tähtiä – hyvällä tuurilla jopa lentäviä sellaisia (Perseidien tähdenlentomaksimi oli pari päivää sitten).

Sateen loputtua kurkistan ulos, ja auringonlaskun suunnassa taivaanranta on aivan punainen. Äkkiä kamera mukaan ja hakkuuaukion reunalle kuvia ottamaan. Tällä retkellä mukana on uusi kamera, Olympus Stylus Tough TG-3, jonka pitäisi vesitiiviinä, pölytiiviinä ja kolhuja kestävänä oleman hyvä kamera retkeilijälle. En ole vielä ehtinyt omaksua kuin pienen osan sen toiminnoista, mutta tässäpä opettelen.

Auringon painuttua taivaanrannan alapuolelle hämärä syvenee, mutta niin pimeää ei tule, että taivaalta erottaisi mitään kiinnostavaa. Toki valon määrä tästä vielä vähenee parin seuraavan tunnin aikana, mutta en jaksa odotella, vaan käyn nukkumaan.

Perjantain reitti (9,1 km).
Perjantain reitti (9,1 km).
  • Previous Tunturipuroja Ailigastunturilla: video4 vuotta ago
  • Next Viikonloppuretki Rokualla: lauantai4 vuotta ago

4 Replys to “Viikonloppuretki Rokualla: perjantai”

  1. Aki Ihanajärvi sanoo:
    18.8.2015 08:23

    Hienon auringonlaskukuvan nappasit! 🙂 Enpä muista itse tuollaiseen liukkaaseen jäkälikköön törmänneeni muualla kuin märillä kallioilla.

    Vastaa
    1. TapaniK sanoo:
      18.8.2015 10:03

      Auringonlasku oli tosiaan huikea. Parikymmentä kuvaa siitä otin, ja yksi sattui onnistumaan hyvin 🙂

      Vastaa
  2. sussi sanoo:
    18.8.2015 13:33

    Kiintoisaa, enpä koskaan törmännyt noin märkään jäkälään. Yleensä se rutisee kuivuuttaan.

    Vastaa
    1. TapaniK sanoo:
      18.8.2015 19:59

      Uusi tuttavuus tuo oli minullekin – mutta näköjään luonto tarjoaa aina uutta ihmeteltävää 🙂

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat Instagram-julkaisut

tapanikunnas

Harrastukset #kävely #retkeily #kalastus. Työpaikka @hiukanhuonekaluja #huonekalupuuseppä #entisöinti #puuseppä. Kotipaikka #Oulu.

Instagram post 2195127092713465224_1035965152 #päivänluontokuva
Instagram post 2194582593805239062_1035965152 Aika hieno tämä ahvenen turpavärkki, kun läheltä katsoo. #kala #ahven
Instagram post 2194443311044252093_1035965152 Asetin itselleni tämän talven kalastustavoitteeksi oppia pilkkimään. Kauden tässä vaiheessa voin todeta, että olen saavuttanut tavoitteeni.

Tänään sain Lämsänjärvestä seitsemän ahventa. Näiden kalojen myötä jätän Lämsänjärven rauhaan ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Ei hyväkään paikka määräänsä enempää kalastusta kestä.

Tyhjennetään välillä muita järviä.

#kala #kalastus #pilkki #ahven #Oulu #Lämsänjärvi #talvi #joulukuu
Instagram post 2194391008811561969_1035965152 #päivänluontokuva
Instagram post 2193727773427023990_1035965152 Vaihtelevankokoisia ja väritykseltään kelmeitä ovat nämä Jäälinjärven ahvenet, mutta oivallisia ruokakaloja silti. Näiden lisäksi sain kaksi miniahventa, jotka päästin kasvamaan, ja yhden jättiahvenen, joka tuli avannon reunaan asti, mutta naamani nähtyään totesi, että tuon mukaan en lähde. Sitten se tempaisi siiman poikki ja hävisi. #kala #kalastus #pilkki #ahven #Jäälinjärvi #Kiiminki #Oulu #talvi #joulukuu
Instagram post 2193672076576216491_1035965152 ... mitä sitä muutakaan.
Load More... Follow on Instagram

Uusimmat videot

Seuraa Tapania somessa

Viimeisimmät artikkelit

  • Pilkkikauden avaus 10.11.2019
  • Se on täytetty 3.11.2019
  • Tapsan kalakeittiö 19.10.2019
  • Palstaviljelyn harjoitusvuosi 14.10.2019
  • Elämäntapakävelijän syyskuu 1.10.2019
  • Elämäntapakävelijän YouTube-kanava 22.9.2019
  • Riikan ylioppilaslahjavaellus: kuvat 8.9.2019
  • Riikan ylioppilaslahjavaellus 7.9.2019
  • Bestway Hydro-Force Treck X2 29.7.2019
  • Seitsemänkympin kesätallustelu 24.7.2019

Kategoriat

Arkisto

Yhteydenotto

Yhteydenotot mieluiten sähköpostitse osoitteeseen posti (at) tapanikunnas.net, kiitos!

Huonekaluverstas ja mattokauppa

Hiukan huonekaluja

Huonekalut ja ovet: entisöinti, kunnostus, mittatilaustyöt.

Tmi Tapani K.

Tuulikaappimatot, eteis- ja käytävämatot, työpistematot: myynti ja asennus.

wordpress blog stats

Näitä blogeja seuraan

  • Kotimatkalla
  • Akpojan retkiblogi
  • Vauhdissa
  • Toinen vuosi ostamatta mitään
  • Vuorenvalloitus
  • Avisuora
  • Tunturiunelmia
  • Kampiapina
  • Kuukausi yksin erämaassa
  • Askelmittari

Lisää ulkoilu- ja retkeilyblogeja

Automaattisesti päivittyvä luettelo
suomalaisista ulkoilu- ja retkeilyaiheisista blogeista.

2019 tapanikunnas.net. Donna Theme powered by WordPress