Koska avotunturimaisema ei näytä tavallisessa valokuvassa juuri miltään, kuvasin tällä vaelluksella paljon myös panoraamakuvia. Mutta säästetään ne kuvakoosteen 2. osaan. Tässä maistiaisiksi setti tavallisen kokoisia kuvia suunnilleen siinä järjestyksessä kuin ne otin.
Niittyleinikki kukkii tienposkessa Karigasniemen kylällä.Skálonjuovččan polulla on märimmissä paikoissa pitkokset.Ketun kakka.Skálonjuovččan polun puolivälissä oleva taukopaikka, jossa polku kulkee Láŋkkája-puron yli.Osa Skálonjuovččan polusta kulkee jo avotunturissa.Skálonjuovččan päiväkota.Alavilla paikoilla virtaavissa puroissa kasvaa rentukoita, ja nyt on niidenkin kukkiminen kauneimmillaan.Rinkka mahtuu mukavasti sateensuojaan Tarptent Moment DW:n sisä- ja ulkoteltan väliseen tilaan.Tuuli vyöryttää sadepilviä pitkin Meađđenvárrin rinnettä.Ensimmäiseksi yöksi teltalle löytyi juuri sopiva paikka kodan ja nuotiopaikan väliseltä polulta.Alkukesän runsaiden sateiden vuoksi maasto on täälläkin hyvin märkää.Poroherralta jäänyt tunturiin sarvi.Tunturipurojen vettä voi juoda sellaisenaan. Tai sitten ei. Kannattaa muistaa, että jo muutaman metrin päässä vedenottopaikasta voi purossa olla vaikka papanakasa.Myös sielikkö kukkii.Ylivuotisia puolukoita.Etualalla Meađđenvárri (460 m), taustalla Láŋká (620 m).Lintujentuntija tunnisti tämän maakotkaksi.Toinen kuva maakotkasta.Kolmas kuva maakotkasta.Tenojoki.Maan pinta on täynnä pikkuväen tekemiä koloja.Hillakin täällä kukkii.Nuolukivi. Tuohon ei ihan pienet eläimet yllä.Poroherra pällistelee outoa kulkijaa.Vaeltaja Cizášvárrin (430 m) huipulla.Cizášvárrin huippu. Taustalla Láŋká ja sen oikealla puolella Skálonjuovčča (540 m).Tätä luuta en tunnista. On ehdotettu mahdollisesti poron selkänikamaa.Toisen yön telttapaikka.Ei sitä aina jaksa kasvaa niin suoraviivaisesti.Maahan lankeava auringonpaiste osoittaa kulkijalle, mistä kannattaa mennä.Puurajalla tunturikoivikko voi loppua joko kuin veitsellä leikaten tai sitten vähitellen.Silmäys edellisenä päivänä huiputettuihin tuntureihin.Mustikka.Huikean kauniita muodostelmia kiven pinnassa.Lumen peittämät tunturit ovat jossain Norjan puolella.Kuvan oikeassa reunassa näkyy Láŋká, ja sen vasemmalla puolella näkyvälle tunturille olen menossa.Makkaratikkujen määrästä päätellen isomman porukan nuotiopaikka.Tällaiset kivimuodostelmat tarjoavat avotunturissa kulkijalle tuulensuojaisen paikan vaikka lounastauon pitämiseen.Tiiviisti tuulensuojaan kääritty keitin ja vesipannu.Lisää kivikauneutta.Jyrkätkin rinteet muuttuvat lähempää katsottuina helppokulkuisiksi. Tästäkin löytyy hyvä reitti ylös asti, eikä tarvitse edes paljoa mutkitella.Suo tuntureiden välisen laakson pohjalla.Tästäkin menen ylös…… menisinkö tästä…… eikun menenkin tästä.Ilmakuplia tunturipuron pohjassa.Entäs tämä luu? Jonkin pienen nisäkkään lantio?Ja taas yksi sarvi. Nämä näköjään putoavat päästä yksi kerrallaan.Reitin korkeimmaksi jääneellä paikalla, Láŋkán itäpuolisella nimettömällä huipulla (570 m).Myös tämä huippu on selvästi merkitty kiviröykkiöllä.Maastonmuodoista voi päätellä, mihin suuntaan jäätikkö on tässä jääkauden aikaan liikkunut.Kelpaa leiriytyä, kun vierestä löytyy puhdasta vettä.Tyyni ilta avotunturissa ja sääskiä täälläkin paljon.Elämäni ensimmäinen avotunturiyöpyminen on juuri alkamassa.Sadekuuro.Sääskiä teltan päädyssä. Toisessa päädyssä oli saman verran ja lisäksi pari-kolmekymmentä teltan harjan kohdalla. Tapoin kaikki yksitellen.Sateista päivää enteilevä aamukuuro lähestyy.Jälleen yksi silmäys Láŋkán suuntaan, tällä kertaa pohjoisesta.Lunta!Huipulle on taas pitkä matka, mutta tästä mennään.Lisää luita.Tespack Minit ripustettuna rinkkaan latautumaan.Kapustarinta poseeraa.Palsasuo.Sade kietoo maiseman harmaaseen vaippaan.Sataa sataa ropisee, mutta kulkijalla on lämmin ja kuiva olo teltassa.Puolitoista tuntia sateen aikaistaman leiriytymisen jälkeen paistaa taas aurinko.Erotusaita ja mökkikylä ilta-auringossa.Erotusaidalle ei pääse aivan suorinta tietä. Märimmät kohdat täytyy kiertää.Myös rakeita sataa välillä.Erotusaidalla on kesäkuun lopulla hiljaista.Sade ei kulkijaa haittaa, kun rinkan käärii hyvään sadesuojukseen.Porotko vai mitkä ovat syöneet katajan kuoren?Tästä menee varmaan datakaapeli tv-mastolle. Sähkökaapeli menee toisesta paikasta.Láŋkkájan putous.Láŋkkájan lampi – tuttu jo viime kesältä.Komean sarven on hirvi jättänyt tunturiin.Vaellus lähestyy loppuaan. Teltta on pystytetty viimeisen kerran.Teltassa oli alun perin vain yksi koukku keskellä kattoa. Lisäsin koukut molempiin reunoihin ja nyt varustukseen kuuluu myös naru, jolle voi ripustaa pieniä vaatteita kuivumaan.Viimeisen illan ei tahtoisi päättyvän.
6 Replys to “Kesävaellus Ailigastunturilla: kuvia, osa 1”
Mukavia kuvia Lapin luonnosta! Niitä on aina kiva katsella.
Kuvaamasi päiväkota vaikuttaa tosi hyväkuntoiselta ja uudelta. Hienoa, että moisia ylläpidetään kulkijoiden iloksi.
Pari arvausta luista. Kompassin vieressä poseeraa mielestäni selkänikama isomman nisäkkään, ehkä poron selkäruodosta. Ja leukaluuksi veikkaamasi näyttää miun silmiin nisäkkään lantiolta. Muodon pyöreys on juuri sellainen.
No, nämä vain veikkauksia kuvien perusteella. Todellisuus voi olla jotain ihan muuta 🙂
Kiitos luuveikkauksista, Anna! Katsotaan, tuleeko muita. Itse en noita osaa tunnistaa.
Se kota on tosiaan uudehko. Polun infotaulussa oli muistaakseni vuosilukukin, milloin polku on perustettu – olisikohan ollut 2005 tai -6 tai jotain sellaista. Täytyy tarkistaa, minulla on muistaakseni video-otos siitä.
Vaaleanpunainen kukka on sielikköä, ei variksenmarjaa vaikka sitäkin näkyy kuvassa. Aikamoisen sarvikokoelman olet löytänyt. Sää ei tainnut olla parhaasta päästä, mutta maisemat ovat mahtavat.
Kiitos, minäpä korjaan tuon kasvin nimen. Sielikköä en löytänyt kirjastosta lainaamastani kasvikirjasta, joten on hyvä, että korjasit tiedon.
Sää olisi toki voinut olla parempikin, mutta ihan hyvä tämäkin oli. Sadesään retkeilykokemukseni on vähäinen, joten lisäharjoitus oli ihan paikallaan. Lämpötilat olivat oikein hyvät – parempi tällainen kuin helle 🙂
Huh, olipa sulla hieno vaellus kaikkineen! Toimiikohan nuo laturit Applen puhelimissakin?
Voipa olla, että minkä tahansa älypuhelimen kanssa tulee ongelmaksi latausvirran suuruus. Täydestä Tespack Ministä lähtee kyllä virtaa vaikka tabletin lataamiseen, mutta retkioloissa Miniä voi olla vaikea saada täyteen. Siihen vaadittaisiin koko päivä auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta ja lisäksi aurinkopaneeli täytyisi pitää kohtisuorassa aurinkoa vasten, jotta säteilystä saisi kaiken irti.
Mukavia kuvia Lapin luonnosta! Niitä on aina kiva katsella.
Kuvaamasi päiväkota vaikuttaa tosi hyväkuntoiselta ja uudelta. Hienoa, että moisia ylläpidetään kulkijoiden iloksi.
Pari arvausta luista. Kompassin vieressä poseeraa mielestäni selkänikama isomman nisäkkään, ehkä poron selkäruodosta. Ja leukaluuksi veikkaamasi näyttää miun silmiin nisäkkään lantiolta. Muodon pyöreys on juuri sellainen.
No, nämä vain veikkauksia kuvien perusteella. Todellisuus voi olla jotain ihan muuta 🙂
Kiitos luuveikkauksista, Anna! Katsotaan, tuleeko muita. Itse en noita osaa tunnistaa.
Se kota on tosiaan uudehko. Polun infotaulussa oli muistaakseni vuosilukukin, milloin polku on perustettu – olisikohan ollut 2005 tai -6 tai jotain sellaista. Täytyy tarkistaa, minulla on muistaakseni video-otos siitä.
Vaaleanpunainen kukka on sielikköä, ei variksenmarjaa vaikka sitäkin näkyy kuvassa. Aikamoisen sarvikokoelman olet löytänyt. Sää ei tainnut olla parhaasta päästä, mutta maisemat ovat mahtavat.
Kiitos, minäpä korjaan tuon kasvin nimen. Sielikköä en löytänyt kirjastosta lainaamastani kasvikirjasta, joten on hyvä, että korjasit tiedon.
Sää olisi toki voinut olla parempikin, mutta ihan hyvä tämäkin oli. Sadesään retkeilykokemukseni on vähäinen, joten lisäharjoitus oli ihan paikallaan. Lämpötilat olivat oikein hyvät – parempi tällainen kuin helle 🙂
Huh, olipa sulla hieno vaellus kaikkineen! Toimiikohan nuo laturit Applen puhelimissakin?
Voipa olla, että minkä tahansa älypuhelimen kanssa tulee ongelmaksi latausvirran suuruus. Täydestä Tespack Ministä lähtee kyllä virtaa vaikka tabletin lataamiseen, mutta retkioloissa Miniä voi olla vaikea saada täyteen. Siihen vaadittaisiin koko päivä auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta ja lisäksi aurinkopaneeli täytyisi pitää kohtisuorassa aurinkoa vasten, jotta säteilystä saisi kaiken irti.