Yksin tehtävällä viikon mittaisella erämaavaelluksella myös ruuat pitää kuljettaa mukana, eikä matkan varrella ole täydennysmahdollisuuksia. Jos olisin erinomainen kalamies, voisin ehkä harkita pienen riskin ottamista, ja jättää osan ruokahuollosta kalansaaliin varaan ja täten voisin kuvitella säästäväni vähän painoa. Tämä oli siis teoriaa. Käytäntö on toki jotain aivan muuta: edes erinomainen kalamies (tai -nainen) ei voi olla täysin varma saaliista, joten ruokaa pitää kuitenkin olla mukana riittävästi. Ja siihen päälle kalastusvälineiden paino. Lopputuloksena olisi siis painonsäästön sijaan kannettavan kuorman kasvaminen – tosin jos kalastusvälineet olisivat huoltoasemalla myytävien mato-onkitarpeiden tyyppiset, ei siitä paljoa painoa tulisi.
Muutaman päivän retkelle voi eväät valikoida aika lailla sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta. Tällaiselle pitemmälle taipaleelle lähdettäessä on jo hyvä miettiä, mitä syö – erityisesti ravintoarvojen pohjalta. Viikossa tarvitsee jo kohtalaisesti energiaa, eikä vitamiineista ja muista hivenaineista ole ainakaan haittaa. Taannoisella talviretkelläni mittasin omaa energiankulutustani sykemittarilla. Mittarin mukaan kulutin raskaimpana päivänä yli 5000 kcal (vuorokauden kokonaiskulutus), mihin toki sisältyi noin yhdeksän tuntia ahkion kiskomista lumikengät jalassa. Sittemmin olen hankkinut aktiivisuusmittarin, jonka pitäisi osata laskea energiankulutus liikkumisen perusteella. Laite osaa laskea myös perusaineenvaihdunnan vaatiman energian, joka minulla on netistä löytyvien eri lähteiden mukaan laskettuna noin 1740 kcal/vrk. En vielä kerro tuon laitteen merkkiä, koska tarkoitus on palata asiaan koeajoraportin muodossa, kunhan saan siitä vielä lisää kokemusta. Aktiivisuusmittarini antaa vuorokauden energiankulutukseksi tyypillisenä arkipäivänä, joka sisältää kymmenisen kilometriä kävelyä, noin 2700-2800 kcal.
Nämä tiedot ovat toki kaikki vain arvioita, mutta koska muutakaan ei ole käytettävissä, näillä mennään. Edellä mainittujen lukujen pohjalta olen arvioinut kesävaelluksen päivittäiseksi energiantarpeekseni noin 4000 kcal, ja Pomokairassa se on tarkoitus tyydyttää seuraavasti.
Aamupalaksi kaksi annosta Elovena-pikapuuroa ja kaksi annosta Lämmin kuppi -marjakeittoa: yhteensä 140 g, 480 kcal.
Aamupäivän välipalaksi 100 g suolapähkinöitä ja Maxi-Tupla: yhteensä 160 g, 900 kcal.
Lounaaksi paketti pikanuudeleita, 30 g soijarouhetta ja Maxi-Tupla: yhteensä 150 g, 510 kcal.
Iltapäivän välipalaksi 100 g cashew-pähkinöitä ja Maxi-Tupla: yhteensä 160 g, 820 kcal.
Päivälliseksi ”lisää kuuma vesi ja hauduta” -retkiruoka: yhteensä 150 g, 650 kcal.
Iltapalaksi 50 g suolapähkinöitä ja 100 g rusinoita: yhteensä 150 g, 580 kcal.
Päivän muona painaa siis yhteensä 910 g ja energiaa siitä tulee 3940 kcal.
Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun suunnittelen retkiruuat näin tarkasti. Tai siis Pomokairan-vaellus on toinen kerta – se ensimmäinen on alkukesän ”kenraaliharjoitus”, viikonlopun kestävä retki, jolla testaan paitsi tätä ruokajärjestystä, myös mukaan lähtevän varustuksen asianmukaisuutta. Ja haen samalla taas tuntumaa kävellen tapahtuvaan retkeilyyn, jota ei talvella niin paljoa tullut harrastettua.
Nuo päivälliseksi varattavat valmiit retkiruuat ovat vähän sellaista hienostelua – tulisi varmasti halvemmaksikin valmistaa kuiva-ainekset itse, mutta sallin kuitenkin itselleni aidan ylittämisen tällä tavoin matalimmasta kohdasta kerran päivässä. Kaikki lämpimät ruuat ovat kuumaan veteen sekoitettavista aineksista hauduttamalla valmistettavia, mikä tekee kokkaamisesta yksinkertaista ja nopeaa.
Yllä olevassa kuvassa ei toki ole Pomokairan eväät, vaan nuo ovat sitä kenraaliharjoitusta varten. Kuvassa näkyy vielä sellaista, mikä ei lähde mukaan: turhat pahvipakkaukset jäävät kotiin, minkä lisäksi pakkaan pähkinät ja rusinat kullakin syöntikerralla käytettäviksi annospakkauksiksi. Roskat tulevat tietysti mukanani pois kairasta tai jos poikkean autiotuvissa, saatan toki polttaa ne.
Kenraaliharjoituksen jälkeen teen sitten mahdollisesti tarvittavat muokkaukset tähän ruokaohjelmaan ja sillä sitten lähden Pomokairaa valloittamaan.
Kiintoisaa kuula kokemuksistasi.
Tuli mieleen, että oliko Lapissa mitään villikasveja, joita hyödyntää. Villihortasta on tehty viime aikoina usempi kirjakin, mutta en nyt muista, olivatko kasvit pääasiassa eteläisimpiä. Tosin niistä ei paljon energiaa saa.
Varmaan sieltä jotain löytyisi – pitäisi ehkä tutkia Rautavaaran kirjaa, niin voisi saada jotain vinkkejä. Myöhemmin kesällä olisi ainakin marjoja ja sieniä, mutta niistä ei näin alkukesästä ole iloa.
Toivottavasti nuo pähkinät maistuvat (ja ihmeytyvät). 200 grammaa päivässä on pidemmän päälle aika paljon. Itsellä kävi tökkimään paljon vähempikin Grönlannissa, mutta kylläkin vasta toisen viikon lopulla. Joillain on ollut myös ongelmia saada nuo sulamaan/imeytymään. Kannattaa pureskella erittäin huolellisesti.
Siksipä juuri onkin tämä kenraaliharjoitus, jotta saisin vähän osviittaa siitä, onko muonitussuunnitelmani realistinen. Kolmen päivän päästä olen toivottavasti viisaampi 🙂