Edellisessä päivityksessä oli juttua retkiruuista. Kuten silloin tunnustin, menen muutamissa kohdissa aidan yli matalimmasta paikasta, enkä valmista retkieväitä oikeista raaka-aineista itse kuivaamalla. Se on yksi tapa toimia. Toinen tapa on esitelty Marikan Ylämäki -blogissa, johon ilmestyi juttu kahden hengen viikon mittaisella vaelluksella tarvitsemien ruokien kuivaamisesta – sopivasti vain kaksi päivää minun kirjoitukseni jälkeen. Lukekaapa sieltä, jos omatoiminen kuiva-aineiden valmistus kiinnostaa. Ja lukekaa sitä blogia muutenkin, Marika kirjoittaa kivasti.
Minä kun tykkään numeroista, niin jatkoin vielä omien retkieväideni ravintosisällön tutkimista. Olin koonnut ruokalistan yksinomaan painon ja energiasisällön näkökulmasta – nyt laskin eväille vuorokausiannoksesta kertyvän proteiinin, hiilihydraattien ja rasvan määrät.
Tässähän olisi mahdollista tietysti vielä tarkempaan analyysiin: voisi selvittää valittujen ruokien hivenainepitoisuudet. Niin pitkälle en kuitenkaan nyt viitsi mennä. Ken haluaa tarkemmin tutustua taulukossa viitattuun artikkeliin tohtori.fi -sivustolla, voi mennä sinne tästä.
Lopputulokseen olin ensi alkuun oikein tyytyväinen, mutta kiitos Korpijaakon, tulin pian tietämään, että olin tulkinnut tohtori.fi -sivuston tekstiä väärin. Rasvan osuus ruokapakkauksistani on reilusti suurempi kuin suosituksessa, mutta uskon mielelläni Jaakon kommenttia, enkä pidä tätä kovin huonona asiana.
Ruokalistaa voisi tuosta yrittää vielä tuunata jotenkin kevyemmäksi painon suhteen – vajaa kilo ruokaa vuorokautta kohden on aika paljon. Mutta ehkä mieluummin viilaan niitä grammoja pois jostain muualta. Ruuan osuushan alkaa kuitenkin keventyä jo heti ensimmäisestä välipalapysähdyksestä lähtien.
Kohta on kesän ensimmäisen retken aika. Siellä koesyön tämän listan mukaan koottuja eväitä, ja jos huomaan jotain, mistä en tykkää, ehdin vielä tehdä muutokset ennen Pomokairaan lähtöä.
Kiva lukea näitä ruokalistoja. Itse olen laiska suunnittelemaan ja siksipä mukana onkin yleensä aina jokseensakin samat eväät. Mutta hyvä kun näistä ruokapostauksista saapi aina vähän uutta näkökulmaa ja vinkkiä niin ehkä sitä itsekin innostuu sitten kokeilemaan uusiakin juttuja.
Harvemmin itselläkään tulee näin tarkasti suunnitelluksi. Hyvin samanlaisia ne minunkin retkieväät yleensä on – miksipä hyväksi havaittua muuttamaan. Nyt yritän saada jonkinlaista näkemystä todelliseen energiankulutukseen ja sitä kautta pyrin optimoimaan mukana kannettavan ruuan määrän ja laadun.
Joku pisti tuossa taulukossa silmään…
Huomioithan, että tohtori.fi:n suositukset (ainakin etusivulla, jonne linkki vei) ovat prosenttiosuuksia kokonaisENERGIASTA eivät painosta. Niinpä nopealla laskulla esim. rasvat:
186g * 9kcal/g = 1674kcal / 3940kcal = 42,5%
-> reilusti yli suositusten, mutta niin vaelluksilla on tapana ollakin, sillä rasvassa on hyvä energiatiheys ja muuten joko laskee kalorit tai nousee kilot.
Kiitos Jaakko, näin sitä amatööri oppi taas uutta. Toki pitäisi jo tähän ikään mennessä olla oppinut, että tekstit kannattaa lukea huolellisesti… 🙂
Noin vuoden vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneena sanoisin, että rasvan osuus voisi olla suurempikin, hiilihydraattien kustannuksella. Tarvittavien aterioiden määrä on pudonnut varmaan puoleen tällä ruokavaliolla. Rasva pitää energiatasot korkealla pitkään.
Parina viime vuonna en ole juuri päässyt edes yön yli -reissuja tekemään, joten vhh-vaellusruokaa ei ole juuri tullut mietittyä tai testailtua, mutta arkikokemuksien perusteella oletan kyllä sen sopivan vaelluksillekin. En tiedä, missä muodossa rasvaa olisi helpointa ottaa kesävaellukselle mukaan, mutta pähkinät tulevat ensimmäisenä mieleen. Onko kuivalihassa paljon rasvaa? Entä meetvursti tai jotkut salamisnacksit? Tietenkin proteiineja tarvitaan rasituksessa myös jonnin verran, tosin muuttunevat liiaksi saatuna sokereiksi elimistössä?
Kiinnostava näkökulma! En ole ravitsemusasiantuntija, mutta maalaisjärjellä ajateltuna vähähiilihydraattinen ruokavalio varmaan toimisi retkellä ihan hyvin, kunhan ei ajaudu tilanteisiin, joissa pitäisi nopeasti saada energiaa jostain.
Minä olen katsellut eri ruoka-aineiden ravintosisältöjä http://kalorilaskuri.fi/ravintosisalto -sivulta. Kuivalihassakin on jonkin verran rasvaa, mutta rasvaisemmissa voi säilytysolosuhdevaatimus olla kesäretkelle sopimaton. Ridderheimin olutmakkaroita olen jonkin verran kuljettanut mukana; ne säilyvät lämpimässäkin ja ovat sen kokoisia, että yhdessä makkarassa on sopivasti syötävää yhdelle aterialle esim. nuudeleiden kanssa.
Taidat tykätä maxituplasta? 🙂
Itse tullut suosittua snickers patukoita. Enemmän pähkinää kuin muissa, mutta on kuitenkin kohtuu ”suklaapatukka”. Yleensä en juurikaan käytä sokeria energianlähteenä. Eli karkit, limut yms. jää pois niin vaelluksilla kuin kotonakin. Mikäköhän suklaapitoinen patukka toimisi pakkasessa? Hampaat hajoo kun yrittää järsiä jäistä mötikkää.
Pikapuuron voi ihan hyvin korvata perus elovenalla. Keität minuutin ja 10 min hautumaan ilman liekkiä. Lähinnä elovenan käyttö ja jos meinaa juoda kahvin yms. riippuu siitä missä järjestyksessä haluaa juoman ja ruoan vai peräti samaan aikaan. Tämä siis jos on vain yksi kattila eikä viiti tiskata kahta kertaa.
Päädyin Tuplaan siksi, että se säilyy miellyttävässä olomuodossa myös lämpimässä. Tavallinen suklaa kun menee mössöksi helteellä…
Pakkaskelillä olen ottanut mukaan Fazerin sinistä yksittäisiksi paloiksi pienittynä – sellaiset sulaa suussa riittävän nopeasti, eikä tarvitse pureskella hampaitaan rikki.
Puurot voisi tosiaan tehdä oikeistakin hiutaleista, mutta olen pyrkinyt sellaiseen ruuanlaittoon, jossa kattilaa ei tarvitse tiskata. Se toki rajoittaa jonkin verran, mutta helpottaa elämää helleretkillä paikoissa, joissa vettä ei ole helposti saatavilla.