Puolentoista viikon reissu matkailuvaunulla kävi ratin takana siinä määrin työstä, että sen jälkeen oli paikallaan lähteä parin päivän tuulettumisreissulle Xevolla. Matkareitiksi valitsin Koillismaan kierroksen – likimain saman reitin, jonka olin jo elokuussa 2006 ajanut silloisella moottoroidulla 2-pyöräiselläni, moposkootterilla.
Moposkootteriretkellä lähtöpisteenä oli Oulun sijasta Kemi, koska olin siellä ensin työasioissa. Nyt päätin ajaa Kiimingin ja Yli-Iin kautta, jotta pääsisin näkemään samalla vähän uusiakin maisemia – en ainakaan muista, että olisin koskaan käynyt Oijärven suunnalla.
Lähtöpäivä 14.7.2010 oli sateinen, joten lykkäsin lähtöä niin myöhäiseen kuin mahdollista – lopulta kello 16:45 lähdin ajamaan. Enkä päässyt kuin Kiiminkiin asti, kun sade oli päällä. Mutta ähäkutti, satuinpa olemaan juuri silloin S-marketissa evästä ostamassa, joten en kastunut. Sadevarusteet puin kuitenkin päälle.
Taivas sitten kirkastui pian Kiimingin jälkeen ja Yli-Iissä oli jo lähes selkeää ja oli pakko pysähtyä riisumaan sadevaatteet ja ohentamaan vaatetusta muutenkin.
Simojoen yhytettyäni ajoin joen eteläpuolta Hosionkoskelle asti, siinä oli hyvä paikka (ja silta) siirtyä toiselle puolelle.
Tämän taukopaikan muistan moposkootteriretkeltä; nyt vain taivas oli synkempien pilvien peitossa – tosin sadetta niistä ei tullut, ei koko matkan aikana.
Suuri osa tästä tiestä (924) oli hiljattain asfaltoitu – kenties vähän levennettykin – ja tuossa Posion ja Ranuan rajalla oli asfaltin ylimäärät käytetty järkevästi. Yleensähän ne vain kaadetaan kasaksi jonnekin tienvarteen, josta ne sitten haetaan joskus pois, jos muistetaan.
Mikähän siinä lie, että Koillismaalla on Tielaitos ottanut näin kielteisen kannan leiriytymiseen? Vai pitäisikö tässä saivarrella sen verran, että yöpyminen on sallittua, mutta leiriytyminen ei? Ja mihin kohtaan se raja vedetään? Ainakin matkailuajoneuvojen kohdalla raja menee siinä, että jos laitat tuolit ja pöydät pihalle, olet leiriytynyt, ilman niitä kyse on vain yöpymisestä. Entäpä jos ollaan telttailemassa?
Posiolla yöpaikka oli niinikään moposkootteriretkeltä tuttu: Hotelli Posio. Pieni ja vaatimaton hotelli, mutta nukkumiseen täysin riittävä, ja aamiainen on mainio. Tarjolla on myös paikallista herkkua, kitkan viisaita eli suolattua paikkaseudun pikkumuikkua. Nam!
Aamulla sateesta ei ollut enää tietokaan, vaan edessä oli kerrassaan mukava ajosää. Kuusamon ja Suomussalmen välillä aamun viileys oli jo tiessään, ja levähdyspaikalle jaloittelemaan pysähtyessäni saatoin nauttia täydellisen ihanasta kesäsäästä: 19 astetta, puolipilvistä ja juuri sopivan tuulista, että sääsket eivät tule kiusaksi.
Mutta kun pään kääntää toiseen suuntaan, ei enää olekaan niin kivaa… tässä kuva tuon saman levähdyspaikan ojasta.
Törkykasoista huolimatta matka jatkuu hyvillä mielin, ja vähän ennen Iijoen ylittämistä pysähdyin pitämään lounastauon. Evääksi olin ostanut Kuusamon markkinoilta puolikkaan muikkukukon – tosin vähän hölmöä, että pitää mennä Kuusamoon asti ostamaan iiläisen leipomon (Laurinaho) tuotteita. No, jospa joskus ajelisi Iihin ja ostaisi sieltä. Ainakin kalakukko ja ohrarieska ovat todella herkullisia.
Tiesittekö, että Taivalkoskella on (ollut) Tielaitoksen kalustetehdas? Fiksua tämäkin, turhahan näitä on rahdata jostain kauempaa. Mutta se on mennyttä fiksuutta – nykyäänhän näidenkin valmistus pitää kilpailuttaa ja jos oikein hullusti käy, niin pöydät joudutaan tilaamaan jostain Euroopan toiselta äärilaidalta.
Suomussalmea lähestyessäni herkuttelin jo ajatuksella pullakahveista jollain huoltoasemalla, mutta eipä tarvinnut sellaisella poiketa – Hiljaisen kansan äärellä on mukava niittykahvila…
… josta voi ostaa kahvin ja vastapaistetun muurinpohjaletun, tyylekkäästi päreeltä tarjottuna.
Suomussalmella olisi tietysti voinut käydä katsomassa, olisiko Heikki Kovalainen kotona, jotta olisi voinut kysyä että ”ossaakko nää ajjaa autolla lujjaa”, mutta jätin sen kuitenkin tekemättä. Sen sijaan jatkoin matkaa kohti Puolankaa. Hieman ennen keskustaa tein parin kilometrin poikkeaman vasemmalle ja kävin katsomassa Heinijoessa olevaa Hepoköngästä.
Puolangan Shellillä olen aina ohi ajaessani pysähtynyt ja ottanut kuvan tästä vanhasta Saabista: moposkootteriretken kuva on täällä ja vähän myöhemmin tekemäni toisen retken kuva täällä.
Puolangalta ei sitten enää ollutkaan pitkästi kotiin. Matka meni mukavasti Ylikiimingin kautta, ja vielä vähän ennen Kuusamontielle tuloa löytyi tällainen mukavan rauhaisa taukopaikka
