Tällä kertaa pääsin myös testaamaan hankkimiani ajovarusteita pitemmällä matkalla. Moposkootterilla ajaessa toki saattaisi pärjätä - varsinkin kaupunkiajossa - ilman, mutta pitkällä matkalla, jolla ajonopeus on yleensä 50...60 km/h ja pyörän selässä istutaan monta tuntia putkeen, on kyllä asiallista olla kunnon kamppeet.

Tästä linnunpelätinposeerauksesta näkee jotenkuten, millaisista vermeistä on kyse.

Stormista ostin Orinan takin ja Scottin housut, joissa molemmissa on irrotettavia kerroksia ja siten ovat erilaisiin lämpötiloihin hyvin soveltuvia. Varsinkin näin loppukesästä ovat lämpötilan vaihtelut jo valoisanakin aikana melkoiset, kun aamu alkaa melkein pakkasesta ja iltapäivällä voi olla hellettä. Ajokenkiä en ostanut, vaan käytin pikkupakkaselle tarkoitettuja talvinilkkureita. Kuoma-saappaat olisivat ehkä olleet pitempivartisina paremmat. Ajohanskat ovat Euro Motor Centeristä ostetut Cloverit. Näissä kaikissa varusteissa on se etu, että ne ovat sateenpitävät, joten erillistä sadeasua ei tarvinnut ottaa mukaan. Pärstävärkki on piilotettu Stormin buffiin - kaunistaa julkisivua huomattavasti. Tavarat on pakattu paitsi skootterin kätköihin, myös Partioaitasta ostamaani Tatonkan kuljetuspussiin, joka vedenpitävänä ja sisällön vaatimaan kokoon käärittävänä soveltuu tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Ajoasun alla on Bodyguardin t-paita sekä Black Horsen alushousut, sukkien merkkiä en muista; hampaat on pesty Sensodynellä ja kainalot pidetään raikkaana Reksonalla. Vai olikohan siellä Aksea. En nyt muista.

Simon pohjoispuolella on nelostien levennystyömaa; liekö tulossa pätkä keskikaiteellista ohituskaistatietä. Toivottavasti tie on suunniteltu niin, että myös yhden kaistan puolella on leveyssuunnassa riittävästi tilaa. Kesällä 2005 Ruotsissa autoillessamme kuulin erään pyöräretkeilijän valittavan sikäläisestä ohituskaistatiestä, että hitaan kaksipyöräisen turvalliseen ohittamiseen ei ole aina riittävästi tilaa yksittäisen kaistan puolella.

Syksyn lähestyessä en enää tarennut nukkua teltassa; ehkäpä leirintäalueetkaan eivät enää olisi olleet auki. Kemissä majoituin Cumulukseen, jonka ikkunasta avautuva maisema oli ilta-auringossa jopa ihan siedettävä.

Tiistaiaamun töiden jälkeen matka jatkui ensin takaisinpäin Simoon saakka ja sieltä sitten kohti Ranuaa ja Posiota. Simosta käännyin tielle 924, jonka alussa lähellä Simoa oli huolestuttavan näköinen, mutta onneksi vain muutaman sadan metrin pituinen tietyö, jossa tienpinta oli sellaista kivaa nyrkinkokoista kiveä, joiden seassa skootterilla pääsee etenemään korkeintaan hidasta kävelyvauhtia. Tässä ollaan jo Mastokankaantien (849) risteyksessä, jonka kohdalla 924 erkanee Simojoesta.

Salamakohan tällaista jälkeä tekee puuhun vai mikä?

Ranuan puolelle siirryttäessä tie leveni oikein kunnolla. Kyllä tässä kelpaa potkulaudalla ajella.

Välillä nousi jo tiekin pystyyn, ja jyrkimmissä nousuissa pikkuinen Fude sai tehdä tosissaan töitä. Vauhtikin hiipui runsaaseen kahteenkymppiin, mistä mäenharjanne sen jälleen palautti normaaleihin matkalukemiin. Perämeren rannikon tasamaihin tottuneelle oli näissäkin maisemissa jo eksotiikkaa.

Posion kunnanrajalle siirryttäessä tie kapeni enää 5-metriseksi, joten tukkirekkojen vastaantulo oli sananmukaisesti vavahduttava kokemus. Onneksi tällä kapeimmalla tieosuudella ei niitä tullut vastaan kuin yksi, vaikka matkalla muuten tulikin isoja tukkikuormia vastaan vähän väliä. Venäjältäköhän asti ne sitä puutavaraa tuovat? Tässä taukopaikassa nautiskelin erämaan hiljaisuudesta pitkän aikaa: vain kärpästen surina ja ajoittainen kaukaisuudesta kuuluva poronkellojen kalkatus katkaisi muuten täydellisen äänettömyyden.

Yli-Kitkan Turjanselän rannalla oli näin runollinen levähdyspaikka. Matkaa oli kuitenkin syytä jatkaa ripesti, sillä aurinko oli kohta laskemassa ja samalla laski myös lämpötila.

Posiolla oli tarkoitus yöpyä hotelli Kirikeskuksessa, mutta jokin oli varausvaiheessa mennyt pieleen: hotelli oli kiinni, ja vastaanoton ovessa ilmoitettu puhelinnumero vei vastaajaan, joka puhui (luullakseni) italiaa. Harmi - maisemat olisivat olleet mitä hienoimmat.

Konkreettisempi harmi oli tietysti se, että nyt piti vielä iltamyöhäisellä etsiä uusi majapaikka. Arvelin, että kai Posion keskustassa on muitakin majoituspalveluita, joten eikun takaisin sinne. Kirikeskus on noin 7 km päässä kuntakeskuksesta, eli ei se lisämatka kauaa vienyt. Herkässä ilta-auringon valossa löytyi sitten Hotelli Posio, josta sain huoneen ja viereisestä K-kaupasta oli helppo hakea iltapalaakin.

Leuhkat eväät, sano.

Kartta-asiat minulla on tapana ratkaista näin: otan GT-karttakirjasta tarvitsemani kartat värikopioina mukaan. Näin ei tarvitse raahata painavaa karttakirjaa matkassa, ja kartat kulkee kätevästi ajopuvun taskussa. Ensi kesän retkille voisi toki suunnitella jonkinlaisen kartanpidikkeen ohjaustankoon - toisaalta on turvallisempaa pysähtyä aina kartanlukua varten eikä yrittää vauhdissa niitä tarkastella.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli kiva herätä aamuauringon paisteeseen.

Maisemat ja ajo-olosuhteet yleensäkin olivat myös seuraavana päivänä kerrassaan loistavat.

Mourusalmi Posiolta 11 km Kuusamon suuntaan oli oivallinen taukopaikka; täältä lisäksi löytyi merkit paikalla ilmeisesti vielä aika hiljattain olleesta lossista. Lossirannan betonivalussa oli vuosiluku 1964 (loistava vuosikerta kaikin puolin!), joten ei tuo silta voi kovin uusi olla. Sen tolpista en valitettavasti vuosilukua huomannut katsoa.

Matka eteni hitaasti, kun vähän väliä oli jotain katsottavaa ja ihmeteltävää. Tässä tankataan sähkölinjan raivaukseen käytettävää helikopteria, jonka työmaa löytyi muutaman kilometrin päästä 5-tietä etelään. Siinä täytyy olla tarkkakätinen lentäjä eikä saa kovasti tuuli kopteria heiluttaa. Jäisi minulta tekemättä.

Toinen toistaan kauniimpia levähdyspaikkoja on 5-tien varressa muutaman kilometrin välein; monet vielä pienen järven rannalla, joten ken uimisesta pitää, voi halutessaan pulahtaa virkistävälle uinnille.

Kuusamossa oli aika pitää lounastauko. ABC:llä on tutut, hyvät valikoimat, ja siisti ympäristö.

Kyllä moposkootterikin keulii, kun tarpeeksi kauniit maisemat saadaan taustalle.

Kylmäluoman alueen opastaulu oli levähdyspaikalla, jossa oli kätevällä tekniikalla rakennettu pöytä-penkkiyhdistelmä. Ja maisemat taas kerran täyden kympin arvoiset.

Kainuusta löytyy vielä tällaisia kunnon kyläkauppoja, joista saa vähän kaikkea. Bensan hinta on kaupunkitaksoihin tottuneelle melkoinen, mutta mukavampi se on tankata välillä vähän kalliimpaa menovettä kuin kuljettaa varatankkia mukana tai jopa työntää ajopeliä polttoaineen loputtua. Pieni (5 litraa) tankki on ehkä merkittävin heikkous tämän moposkootterin matkaominaisuuksissa. Luotettavuudeltaan Fudeni on ollut erittäin positiivinen yllätys: ensimmäisten 3.700 kilometrin aikana siinä ei ole ollut ainuttakaan ajon estävää tai sitä haittaavaa vikaa. Oma osuutensa tähän on varmasti oululaisessa PT-Motorissa tehdyillä huolloilla, joista en ole lipsunut hiukkaakaan.

Suomussalmen lähellä oli hyvä pitää tauko Hiljaisen Kansan keskuudessa.

Luontokappaleita oli tiellä ja tien varressa näkynyt jo Simosta asti: ensin yksi hirvi ja sitten poroja, joita Posion lähettyvillä oli näköpiirissä jo enemmän kuin tavanomaisena työpäivänä vaaleanpunaisia elefantteja. Yksikin hyväkäs seisoi keskellä tietä "Minä En Väistä" -asennossa, kunnes ollessani enää muutaman kymmenen metrin päässä se heilautti päätään leuhkasti taaksepäin kuin sanoakseen "Höh. Skootteri." ja kirmasi sitten metsään. Porojen kuvaaminen on yhtä vaikeaa kuin vaaleanpunaisten elefanttienkin: molemmat ilmaantuvat näkyviin yleensä tilanteissa, joissa ei ole mahdollista pysähtyä kuvaamaan. Lopulta sain kuitenkin yhden suolla laiskottelevan elefantti- eikun porolauman ikuistettua.

Ämmänsaaren - joka näyttää haluavan tulla kutsutuksi Suomussalmeksi nykyään - Scandic-hotellissa oli aika viettää seuraava yö. Liekö sitten niin, että ämmistä puhuminen on nykyään poliittisesti epäkorrektia, joten vanha hyvä nimi on pitänyt painaa piiloon. Olisikohan Henkilöttärensaari ollut harkinnassa myös? Vanha Suomussalmena tunnettu taajama Ämmänsaaresta itään on nähtävästi sitten Suomussalmen kirkonkylä. Jos nyt oikein ymmärsin. Scandicista oli helppo lähteä iltakävelylle hotellin takana olevaa polkua pitkin; joku joki siellä virtaa, mutta sen nimeä en nyt mistään saa selville. Vaan haitanneeko tuo. Komeat jyrkänteet sen reunoilla kuitenkin on.

Rautatiekin Suomussalmelle menee. Sillä näyttäisi olevan edelleen ainakin puutavaraliikennettä.

Autiota on elokuun lopussa näillä teillä: ei kerrassa ketään koskaan missään. Hyvä on skootterilla ajella. Tässä ollaan tiellä 891 Suomussalmelta Puolangalle.

Puolangan kirkonkylässä oli sitten seuraavan lounastauon aika. Ensin lihapullat ja ranskalaiset grillillä ja sitten kahvia ja polttoainetta Shellillä. Shellin parkkipaikalta löytyi pari todellista helmeä: upeasti entisöity Saab 93 ja vähän kesken oleva Saab 95.

Puolangalta matka jatkui tietä 837 Utajärven suuntaan, mutta noin 20 km ennen Utajärveä käännyin Ylikiimingin suuntaan, tielle 836. Kapea mutta erittäin hyväkuntoinen asfalttitie, jolla taaskaan ei tullut juuri ketään vastaan.

Vuoton Joutsenen kahvila-kioski oli sopivasti auki - kuten aukioloaikojen esillepanosta näkee, palveluasenne on täällä kohdallaan. Kesällä tänne voisi vaikka leiriytyä.

Mielenkiintoinen sääilmiö oli havaittavissa loppumatkasta. Koko matkan Suomussalmelta alkaen olin saanut nauttia mukavasta myötätuulesta - siis itätuulesta, joka kuitenkin Puolangan jälkeen alkoi heiketä. Ylikiimingissä ei tuullut oikeastaan enää ollenkaan. Siitä edelleen Ouluun päin mentäessä alkoikin tuulla lännestä, ja samalla taivaalle nousi pilviä. Mietin asiaa hetken ja aivan luonnollisesta ilmiöstä oli kyse: kun idästä puhaltava kuiva ilmavirtaus kohtaa rannikon läheisyydessä lämpimänä kesäiltapäivänä puhaltavan merituulen, on ilmalla vain yksi mahdollinen suunta - ylöspäin. Ja koska merituuli tuo tullessaan kosteutta, tiivistyy se pilviksi. Aivan näin tummia ne eivät todellisuudessa olleet, mutta onpahan dramaattisemman näköinen kuva tällaisella valotuksella.

Kotiin olikin sitten enää lyhyt matka jäljellä, ja tässä koko tämänkin matkan erinomaisesti palvellut moposkootteri lepäilee taas kotipihalla oman peiton alla.