Aamu oli vilpoinen (11 astetta) mutta lämpeni vähitellen. Tosin aika jäässä olin päästessäni Pudasjärvelle, jossa Koillisportti-ABC:llä oli hyvä istua aurinkoiseen ikkunapöytään ja syödä lounas.

Koska olin matkalla työpäivänä, oli toimisto mukana: läppärilaukku roikkui kiltisti Vespan kassikoukussa, eikä vienyt edes jalkatilaa.

Lounas kahveineen lämmitti kuskin ja tankki tuli täyteen myös Vespalla. Siispä matkaan taas. Kantatiellä 78 oli hyvä ajella, kun aurinko paistoi ja ilma lämpeni jo ihan kesäisiin lukemiin. Mutta seuraavassa kuvassa on Paha Virhe. Mikä?

No tietysti se, että sulkuviivan kohdalle ei saa pysäyttää ainakaan tällä tavoin, että pakotetaan ohittajat ylittämään viiva. Huomasin virheeni heti, kun ensimmäinen auto ohitti paikan - onneksi kukaan ei nähnyt enkä laita tilanteesta kuvaakaan tähän matkakertomukseen, etten jäisi kiinni edes jälkikäteen.

Jaaskamonkosken virkistyskalastusalueella oli hieno opastaulu, mutta ainakaan tässä kohdassa ei joessa näkynyt ihmeemmin koskea olevan. Kai se oli jossain sivummalla.

Hakkuualueita hakkuualueiden jälkeen. Tätä on Pudasjärven ja Puolangan välisellä tieosuudella (kantatie 78) enemmän kuin tarpeeksi. Kai tämä on sitä tehometsätaloutta: jätetään muutama risu sinne tänne pystyyn, ja odotellaan, että niistä putoavista käpysistä sikiää uusia puita maasto täyteen. Mene ja tiedä.

Maaseudulla saattaa joskus olla uupelo virikkeistä. Silloin auttaa, kun on mielikuvitusta ja hyvät renkaat mopossa. Voi luoda asfaltin koristukseksi hieroglyfejä, joiden merkitystä kaupunkilaisturisti voi pysähtyä miettimään vaikka pitemmäksikin aikaa.

Plurts. Kaistanmaalauskone on nähtävästi tullut huonovointiseksi ja joutunut pistäytymään tienposkessa yrjöllä.

Tiehallinnon sivulta tulostamani kartat olivat tällä kertaa Partioaitasta ostetussa, vesitiiviissä Ortliebin karttataskussa. Taskuun kuuluu riittävän pitkä nirunaru, jolla sen saa köytettyä esimerkiksi Vespan kassikoukkuun kiinni.

Tässä sitten niksi kaikille tahmatassuille: apteekista mukaan muutama pari puuvillakäsineitä. Pysyy ajohanskan sisäpuoli kuivana ja lämpimänä. Puuvillakäsineen voi sitten sopivin välein vaihtaa toiseen, ja hikisen laittaa vaikka skootterin kypäräkaukalon lämpöön kuivumaan. Ja kotiin päästyä ne kannattaa kyllä pestä...

Mukavia levähdyspaikkoja on myös kantatie 78:lla. Tässä yksi kauniin suolämpäreen viereen sijoitettuna. Oli myös rimpuilutangot, joissa saattoi roikkua potkulaudan selässä lysyyn painuneen selkäruodon taas ojennukseen. Lammikon rannat olivat siinä määrin hyllyvän turpeen peitossa, ettei tehnyt mieli mennä ihan vesirajaan.

Puolangan Shell vaikuttaa olevan pysähtymisen arvoinen paikka vanhojen autojen ystävälle. Elokuisella moposkootteriretkelläni näin täällä sekä kauniisti entisöidyn Saab 93:n että keskeneräisen Saab 95 -projektin, ja samainen vajaatahtikajakkikaksikko oli paikalla nytkin.

Eikä siinä kaikki. Kahvit juotuani ja ollessani jo lähtöpuuhissa pihaan kurvasi todella kauniisti alkuperäiskuntoon laitettu tylppänokka-Scania. Kysyin kuljettajalta josko saisin ottaa kuvia - vastaus oli mitä miellyttävin: "Saa ottaa. Niin palijo ku haluaa. Eikä maksa mittään!" Ja minähän otin. Tässä parhaat otokset:

Rautatieharrastajan potkulautailureitit kulkevat usein rautatieasemien kautta. Niin nytkin - tässä pysähdys Paltamon asemalla. Tällä kertaa tosin ei yksikään juna sattunut samaan aikaan paikalle.

Kontiomäen asemalla olikin sitten enemmän kuvattavaa. Ensin tietysti se pakollinen kuva Vespasta ja sitten näkymä asemarakennuksen toiselta puolelta. Mutta hetkinen... kyseessä on siis Ko tiomäen asema.

Minä itte. Vahingonlaukaus oli tämä, mutta ajattelin kuitenkin tarjota kuvatuksen lukijoiden iloksi - saahan siitä vaikka tikkataulun.

Loput Kontiomäen kuvasadosta pääsee aikanaan rautatieblogiini, tässä riittänee yksi kuva, jonka keskellä komeilee kahden rupsahtaneen Deeverin (Dv12 eli väliraskas dieselveturi tyyppiä 12) välissä hiljattain saneerattu yksilö numero 2501, jonka historia on sikäli mielenkiintoinen, että tämä kappale palveli vuosina 1980...84 keltamustassa värityksessä sähköveturin prototyyppinä numerolla 3201, mutta palautettiin kokeilun jälkeen takaisin 25-sarjan Deeveriksi. Hyviä kuvia tästä veturista on mm. vaunut.org -sivustolla tässä, tässä ja tässä.

Majapaikkana tällä reissulla oli Kajaanin Scandic Hotel Kajanus. Sinne oli Vespalla mukava mennä, kun ei tarvinnut ajaa aivan Kajaanin keskustaan asti.

Tiistaiaamuna matka jatkui taas. Tässä ei ole navigaattori, vaan hain läppärillä ViaMichelin -reittipalvelun avulla kartan mahdollisesta ajoreitistä ja tallensin kartan kuvana muistikortille, jolla siirsin kuvatiedoston kommunikaattoriin.

Kajaanin rautatieasemalla oli käytävä myös ottamassa kuva. Aikataulun mukaan paikalle olisi pitänyt tuohon aikaan saapua pikajunan Oulusta, mutta se oli niin paljon myöhässä, etten viitsinyt jäädä odottelemaan. Varsinkaan, kun junan saapumisesta ei asemalla kuulutettu mitään tietoja.

Otanmäessä oli mielenkiintoisen näköinen paikka, jota olisi tehnyt mieli tutkia tarkemminkin, mutta varoituskilpi alueen vaarallisuudesta ja pääsykielto oli kuitenkin parempi ottaa vakavasti - tyydyin siis vain tähän otokseen ja jatkoin matkaa.

Talgon tehdas Otanmäessä olisi kiinnostanut myös, mutta eipä sinnekään passaa mennä ihan noin vain ilman lupaa. Siis kuvataan vain matkan päästä ja huokaillaan.

Pyhännän jälkeen alkoi sataa. Ei tosin kovasti eikä kovin kauaa, mutta sen verran kuitenkin että tie oli märkä ja Vespan istuin oli syytä peittää hupun alle. Pyhännänjärven rannalla olevalla levähdyspaikalla oli hyvä tutkailla taivasta - pilvet repeilivät jo ihan lupaavasti, joten odotukset poutaisesta iltapäivästä pysyivät hengissä.

Pulkkilan ABC:llä pidin sitten lounastauon.

Ennen matkan jatkamista kaivoin läppärin laukusta ja tarkistin Ilmatieteen laitoksen sadetutkakuvasta, millaista keliä oli odotettavissa. Pyhännällä alkanut sade näytti olevan vain pieni, ohimenevä sadealue, joten luovuin ajatuksesta lähteä Pulkkilasta suoraan nelostietä Ouluun päin ja käänsin nokan kohti Haapavettä.

Haapaveden jälkeen alkoi tie jo mukavasti kuivua, joten matkanteko maistui taas todella hyvältä.

Hyi olkoon, Vespassani on likaa!

Haapavedeltä Oulaisiin kannattaa ajaa Pyhäjoen pohjoispuolista tietä, sillä se on kesän 2006 aikana lähes koko pituudeltaan päällystetty uudelleen.

Oulaisissa jälleen rautatieaseman tarkastus. Olen käynyt tuolla kesän 2006 aikana jo neljä kertaa: ensin kesäkuun alussa asuntoautoretkellä, sitten heinäkuussa moposkootterilla ja henkilöautolla, ja nyt sitten Vespalla. Asemarakennuksen remontti on edistynyt hyvin ja nyt ollaan jo maalausvaiheessa.

Tarkoitus oli bongata Oulaisten asemalla etelään menevä juna IC54, mutta en siihen aivan ehtinyt. Sen sijaan mukana olleesta graafisesta aikataulusta saatoin katsoa, että ehtisin hyvin Vihantiin kuvaamaan, kun Pendolinovuoro S45 sujahtaa ohi. Ja Vihannissa olin täsmälleen ajoissa.

Loppumatka suuntautui pienen mutkan (Raahe) kautta kotiin Ouluun. Viimeisen tauon pidin Revonlahden viehättävällä Taukokartanon Neste-asemalla, jonka pihapiirissä on säilössä vähän eksootillisempi kulkupeli. En minä Vespaa tuohon vaihtaisi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan - niin myös tämäkin reissu. Matkaa tuli kahdessa päivässä yhteensä 630 kilometriä ja nyt on vähän helpompi hyväksyä, että kesä alkaa olla ohi ja enimmät ajelut on jätettävä seuraavalle suvelle.

Mutta jos ilmoja piisaa, niin ehkä tässä vielä ehtisi yhden...