No nyt ollaan matkalla, ensimmäinen päivä takana tätä kirjoittaessani. Voi olla, että ehdin lisätä osan kuvista vasta reissun jälkeen kotona, joten pysykää kanavalla myös viimeisen matkapäivän jälkeen.
Ajoreitti Oulusta Seinäjoelle oli suorin mahdollinen, eli teitä 86-63-19. Matkareitti aukeaa alla olevasta Google-kartasta.
Matka alkoi pilvipoutaisessa säässä Oulusta klo 13 hitaasti kiihdyttäen: ensimmäisen puolituntisen keskinopeus oli huikeat 28 km/h (sisälsi liikennevaloja + tankkauksen), tunnin kohdalla oli keskinopeus jo 57 km/h ja puolentoista tunnin jälkeen jo huikeat 67 km/h.
Ensimmäinen varsinainen tauko oli Oulaisissa. Alunperin oli tarkoitus vain hörpätä kahvit, mutta taukopaikalle päästyä alkoikin tehdä mieli hampurilaista. Siispä varhaiselle päivälliselle.
Ylivieskassa pysähdyin ihmettelemään Suomen toiseksi vanhinta betonisiltaa: tämä Savisillaksi kutsuttu silta valmistui vuonna 1912.
Toholammin jälkeen alkoi taivas mennä siinä määrin tasaisen harmaaksi, että katsoin aiheelliseksi pistää sadeasun ja kurakintaat päälle. Onhan minulla toki kankainen ajopuku, jossa on vettäpitävä kalvokerros, mutta kun sen päällä oleva kangas kastuu, ei puku enää lämmitä yhtään. Ja sama juttu hanskojen kanssa. Kerrankin ajoitus meni nappiin: vain muutama kilometri tämän pysähdyksen jälkeen taivas aukesi kunnolla. Sadekamppeet saivatkin olla päällä koko loppumatkan, tosin kurakintaista ei paljon iloa ollut – ne kun eivät pidä vettä. Täytyy käydä matkan varrella jostain rautakaupasta tms. hakemassa kunnolliset kumihanskat.
Kauhavan kohdalla oli vähän pakko pitää tauko, kun sormet alkoivat olla ihan jäässä. Ne sulatettuani tarkenin ottaa kameran repusta ja ikuistaa yhden monista kastemadoista, jotka olivat tulleet sateen hätyyttäminä pois turvallisesta mullasta mönkimään asfaltille. Tässä kuvassa esiintyvä yksilö oli noin 20 cm pitkä, mutta oli siellä 30-senttinenkin, jonka tosin huomasin vasta pois lähtiessä.
Sää oli matkalla kovasti vaihteleva: huonoimmillaan kaatosadetta +7 asteessa, parhaimmillaan aurinkoista. Lämpötilakin kohosi parhaimmillaan 16 asteeseen, tosin vain lyhytaikaisesti, ja sekin sillä lyhyellä osuudella, jonka matkareitti kulki ruotsinkielisen pohjanmaan kautta. On se niin väärin, että noilla suomenruotsalaisilla on kaikki paremmin.
Majapaikaksi Seinäjoella oli valikoitunut Hotelli Stuertti, joka sopii tällaiselle satunnaiselle motoristimatkailijalle vallan mainiosti. Pyörän saa sisäpihalle katoksen alle parkkiin, ravintolassa on hyvää ruokaa kohtuuhintaan, huoneen kylppärissä on sähkölämmitteinen pyyhepatteri, jolla saa matkalla kastuneet varusteet helposti kuivatuiksi, ja hotellin vieressä on viehättävä joenrantamaisema, jonne sopii mennä iltakävelylle. Hotelli on ennen ollut nimeltään Sorsanpesä, ja kuulunut Rantasipi -ketjuun.
Iltakävelyllä oli vielä tilaisuus ihailla roomalaisvaikutteista taloa…
… ja vähän paremmin maisemaan sopivaa Törnävän kartanoa.
Aikaa tähän noin 350 km päivätaipaleeseen meni 7,5 tuntia, joten jo aikaisemmilla Vespareissuillani hyväksi nyrkkisäännöksi toteamani keskinopeus 50 km/h pätee edelleen. Vaikka Xevolla pystyy hyvissä olosuhteissa pitämään 100 km/h marssivauhtia (minä kun en ylinopeuksia harrasta), vaikuttaa ahkera taukojen pitäminen noin paljon. Toki tänään piti hidastella vähän, kun oli välillä vettä laineiksi asti tiellä.
Huomiseksi Pekka Pouta lupailee parempaa säätä, joten mukava ajopäivä on tiedossa. Nyt suihkuun ja nukkumaan.