Särkeä perholla II (video ja resepti)

Elokuussa 2018 kuvasin Oulun Kuivasjärvellä videon, jolla kalastan särkeä (ja hiukan ahventakin) perholla. Toukokuussa 2019 otan jälleen kuvauskaluston mukaan, kun lähden lämpimänä lauantai-iltana yökalaan. Minun oli tarkoitus toteuttaa tällainen yökalastushomma jo viime kesänä, mutta kalat menivät piiloon. Nyt toukokuussa, kun särki on mukavasti syönnillään, on hyvä yrittää uudelleen.

Koko yötä ei ole tarkoitus kalastaa, vaan vain niin pitkälle kuin mukavalta tuntuu. Lähden kotoa seitsemän jälkeen. Perillä huomaan, että muutkin ovat keksineet lähteä tänään kalastamaan. Joudun aluksi tyytymään huonoon heittelypaikkaan, mutta se ei minua harmita – tuskin nämä kaikki ihmiset täällä yöhön saakka viitsivät olla.

Eivätkä viitsikään. Hyvin kohtuullisen odottelun jälkeen pääsen toiseksi parhaalle paikalle ja myöhemmin sille parhaalle. Ja kalaa alkaa tulla.

Särki on ollut syöntituulella nyt viikon verran. Viime viikonloppuna sain viidessä tunnissa kuusitoista särkeä, joista suurin oli 140-grammainen. Muutamaa päivää myöhemmin, kun kalastin hieman alle kolme tuntia, sain viisitoista särkeä ja yhden ahvenen. Noista särjistä isoin painoin 160 grammaa ja illan saaliin kokonaispaino oli mukavat 1,3 kiloa.

Minä laitan särjet ensin aina pakkaseen, jotta voin sitten halutessani valmistaa niistä mitä vain. Kuumennettaviin ruokiin kalat voisi toki käyttää saman tien, mutta esimerkiksi graavisärjen valmistukseen on hyvä käyttää vain vähintään 3-4 vuorokautta pakkasessa olleita kaloja, jotta välttää maksamatoriskin. Pakastan kalat uudelleenkäytettävissä Minigrip-pusseissa.

En tässä kerro sen enempää tuosta ilta/yökalastuksesta, koska siitä on valmiina 11-minuuttinen video. No sen voin mainita kuitenkin, että tämän kevään kaikki kalat olen saanut vihreällä larvalla. Vuoden takainen ottiväri oli pinkki, mutta se ei tänä keväänä ole kaloille kelvannut.

Siirrytäänpä sitten Tapsan kalakeittiöön katsomaan, mitä niistä särjistä voisi tehdä. Graavauksen jo mainitsinkin. Sen lisäksi olen valmistanut särkipullia ja pikkukalakeittoa. Näissä on ollut särjen lisäksi myös ahvenia ja salakoita.

Nyt tehdään tomaattista uunisärkeä. Ideana tässä on pitää kaloja uunissa miedossa lämmössä monta tuntia ja sillä tavoin pehmittää ruodot, joita huolellisenkin fileoinnin jälkeen särjessä usein on.

Aluksi suomustan kalat. Laitan tiskialtaaseen siivilän, avaan vesihanan ja sitten rapsuttelen kaloista suomut pienellä veitsellä, jossa on hammastettu terä. Olisiko tämä tomaattiveitsi nimeltään. Irrotetut suomut huuhtoutuvat hanan alla siivilään, josta ne on lopuksi helppo kipata biojäteastiaan.

Tässä kalat suomustuksen jälkeen. Sitten vaihdetaan veistä ja leikataan fisut fileiksi.

Käytän tässä isohkoa vuokaa, johon fileet mahtuvat vierekkäin. Ei varmaan haittaisi, vaikka vuoka olisi pienempi ja kalat siinä paksumpana kerroksena.

Lopuksi peitetään fileet tomaattimurskalla. Tämä sattuu olemaan yrttimaustettua laatua, mutta yhtä hyvin voi käyttää maustamatonta ja lisätä mausteet itse. Laitan tähän sekaan vielä vähän oliiviöljyä, mutta se ei ole välttämätöntä.

Ja sitten uuniin kolmeksi tunniksi. Paistolämpötila on noin 120 astetta.

Lopputulos ei ole kovin kaunis, kun unohdin peittää vuoan. Tarkoitus oli laittaa tähän folio suunnilleen paistoajan puolivälissä. Tomaattimurskassa on kuitenkin niin paljon kosteutta, että kalat eivät päässeet kuivumaan liikaa. Peitetty paistoastia tuottaisi varmasti mehukkaamman lopputuloksen, mutta toisaalta tässä muodossa näitä voisi laittaa vaikka leivän päälle.

Ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Maku on erinomainen ja ne ruodot ovat mukavasti pehmenneet. Isoimmat on toki helppo poimia pois ja pienet voi pureskella palasiksi. Vähän niin kuin muikkuja tai muita pikkukaloja söisi ruotoineen. Lisukkeeksi keitin perunoita ja tuore kurkku sopii hyvin kaveriksi myös.

Tämä resepti menee ilman muuta jatkoon. Ruoka on helppo valmistella, maku on hyvä, ja itse pyydystetty särki on sekä halpaa että ympäristöystävällistä lähiruokaa.