Aihearkisto: Taivaanilmiöt

Valaisevia yöpilviä Perämeren yllä

Elokuun puolivälin illat Oulun korkeudella ovat ihmeellisiä. Ne ovat ainutlaatuinen sekoitus kesää ja syksyä – on vielä lämmintä, mutta ei enää hyttysiä, ja yöksi tulee pimeää. Taivaanilmiöistä kiinnostuneille on tarjolla lisäksi mahdollisuus nähdä tähdenlentoja, kun planeettamme kulkee Swift-Tuttle -komeetan jäljiltä avaruudessa leijailevan pölypilven läpi 11.-12. elokuuta. Tänä vuonna noiden Perseideiksi kutsuttujen tähdenlentojen piti oleman vielä erityisen runsaita, koska jättiläisplaneetta Jupiter on käynyt massallaan hämmentämässä pölypilveä tähdenlentojen kannalta edullisempaan epäjärjestykseen.

Koska elokuun 12. päivän illaksi oli luvassa selkeä taivas, lähdin Lumijoelle meren rantaan. Siellä valosaaste ei häiritse yötaivaan havainnointia. Aurinko laski vähän ennen kymmentä, mutta pimeää saa senkin jälkeen vielä odotella tuntitolkulla. Eikä sitä välttämättä tule sittenkään.

Läntiselle taivaalle muodostui nimittäin näytelmä, jollaista en muista ennen nähneeni ainakaan näin komeana: valaisevia yöpilviä. Ne ovat 50-80 kilometrin korkeudessa sijaitsevia pilviä, joihin aurinko paistaa. Edellytykset valaisevien yöpilvien havaitsemiseksi eivät synny ihan helposti: ensiksikin pitää olla sopivia pilviä tarpeeksi korkealla, toiseksi auringonpaisteen pitää osua niihin, kolmanneksi havaintopaikalla pitää olla jo pimeää, ja neljänneksi havainnoijan ja korkealla olevien pilvien välissä ei saa olla muita pilviä.

Nyt nämä pilvet valaisivat taivasta siinä määrin, että ainuttakaan Pyllyidiä en nähnyt – joko niitä ei vielä auringonlaskua seuranneiden kolmen tunnin aikana ollut tai sitten valaisevat yöpilvet vain estivät hentojen valoviirujen näkymisen. Oli miten oli, minä en nähnyt sitä, mitä menin katsomaan, mutta näin jotain muuta. Ja se muu oli niin kaunista, että en ole tästä lainkaan pahoilani.