Aihearkisto: Hailaits

Hailaits 2015

Näin vuoden päättyessä on tullut tavaksi luoda katsaus menneeseen retkeilyvuoteen. Vuoden 2015 retkeilyharrastustani rytmitti Korpi-Jaakon esittämään #twonights -retkeilyhaasteeseen vastaaminen. Blogiani säännöllisesti seuraavat tietävät, mistä on kyse, joten en lähde tässä enää tuttua asiaa toistamaan – muut voivat perehtyä asiaan edellä olevan linkin kautta.

Tammikuussa en vielä ehtinyt tähän haasteeeseen mukaan, mutta vietin kuitenkin yhden yön maastossa, kun osallistuin Ankarat Avotunturit -johdatuskurssille Syötteellä. Sitä ennen olin käynyt korkkaamassa retkeilyvuoden Saariselällä, missä tein kolme päiväretkeä lumikengillä.

Helmikuussa pääsin sitten kunnolla #twonights-retkeilyn makuun ja suksin suolle.

Maaliskuun kaksi retkiyötä toteutuivat erillisillä yhden yön mittaisilla retkillä: ensin kävin lyhyellä yöretkellä testaamassa halvan pikkupulkan käyttökelpoisuutta ahkion korvikkeena, ja hieman myöhemmin tein pienen jäätikkövaellusharjoituksen meren jäällä.

Huhtikuussa talvi veteli jo viimeisiään ja oli aika aloittaa rinkkaretkeilykausi kävelemällä Iistä Ouluun.

Toukokuussa tein eräänlaisen extreme-retken: kävelin päivän aikana viisikymmentä kilometriä. Kuukauden #twonights-retkenä oli patikointi Pattijoelta Vihantiin.

Kesäkuussa tein vuoden pisimmän retken, kuusipäiväisen tunturivaelluksen Karigasniemen Ailigastunturin maastossa.

Heinäkuussa oli rantaloman vuoro, kun kävin Hailuodossa ensin huiputtamassa saaren korkeimman kohdan ja sen jälkeen menin meren rantaan telttailemaan.

Elokuussa kävin Rokualla kahden yön mittaisella retkellä.

Syyskuussa lähdin taas Lappiin ja Ailigastunturille. Tavoitteena oli tehdä kolmen yön mittainen ruskaretki, mutta poikkeuksellisen märät olosuhteet, pieleen mennyt jalkinevalinta ja sairastuminen retken aikana muuttivat reissun luonteen täysin.

Syksyn aikana olin ruvennut harrastamaan ompelutöitä, kun pääsin sellaiselle kurssille, jolla on mahdollisuus tehdä mm. retkivarusteita. Ensimmäisenä projektinani valmistin itselleni tarpin, ja sitähän oli päästävä kokeilemaan. Samalla retkellä koeyövyin myös kesällä hankkimani Erämaakaksion eli Fjällräven Akka Endurance 2 -teltan, jonka ostin ensisijaisesti talvivaelluksia varten. Lokakuun retkeni oli myös kesän 2015 ensimmäinen ja ainoa pyöräretki.

Syys- ja lokakuun retkeni olivat raskaita. Niiden jälkeen oli paikallaan tehdä jotain kevyttä ja helppoa, ja sellaiseksi muodostui viikonloppuretki Kalimeen-Isokankaan poluille.

Joulukuussa halusin lumille. Oulun alkutalvet ovat kuitenkin tätä nykyä kovin epämääräisiä. Nytkin maassa oli lunta, mutta hyvin vaihtelevasti – metsässä tuskin lainkaan, ja avomaastossakin vain 5-15 senttiä. Lämpötilat huitelivat muutaman lämpöasteen ja pikkupakkasen välillä. Päätin pelata varman päälle ja matkustin taas pohjoiseen, Saariselälle. Siellä käytössäni oli myös uusi, edellisenä talvena kokeilemaani parempi pikkupulkka. Näin tässä samalla yksi ympyrä sulkeutui, kun retkeilyvuoteni sekä alkoi että loppui lumikenkäilyllä Saariselän tuntureilla.

Tähän vuoteen sisältyi siis kaikkiaan 26 ulkona vietettyä yötä (25 telttayötä ja 1 tarppiyö). Vertailun vuoksi: vuonna 2014 ulkoöitä oli 21 (määrä sisältää 2 laavuyötä ja 4 leirintäalueella vietettyä telttayötä) ja vuonna 2013 8 kappaletta (määrä sisältää 3 laavuyötä ja yhden leirintäalueella vietetyn telttayön).

Mitkä sitten olivat vuoden 2015 hailaitsit eli retkieni top 3?

Kolmas sija menee Hailuodon rantalomalle. Telttailu aavan meren äärellä on kokemuksena hyvin samantapainen kuin yöpyminen avotunturissa.

Toisen yön leiripaikka.

Kakkoseksi on pakko nostaa syyskuussa tekemäni kovan onnen ruskaretki Ailigastunturille. Vaikka retki ei ollut kestoltaan eikä sisällöltään sellainen kuin oli tarkoitus, se oli kuitenkin kokemuksena hieno, ja ennen kaikkea opettavainen.

Snoikanjohkan ylitys tapahtui tästä, etualalla olevan laakean kiven kohdalta.

Ykkönen on helppo nimetä: kesäkuun tunturivaellukseni Ailigastunturilla. Se on itse asiassa ykkönen kaikista varttuneella iällä tähän mennessä tekemistäni retkistä. Jos myös nuorempana tehdyt retket lasketaan mukaan, jää tämä kakkoseksi, koska 6,5-viikkoinen pyöräretkeni vuonna 1984 oli sellainen keikka, jota on todella vaikea ohittaa. Aion kyllä yrittää, mutta palataan siihen asiaan sitten joskus.

Kyllä elämä on hienoa, kun saa viettää ensimmäisen avotunturiyönsä tällaisessa paikassa!