Kesän 2020 puuhia

Kuten edellisessä julkaisussani kerroin, on näppäimistöllä kirjoittaminen muodostunut viime aikoina vaivalloiseksi, kun käsien nivelrikon seurauksena sormet kipeytyvät kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Tekstien tuottamisen sijaan olen panostanut videomuotoiseen julkaisemiseen kahdella Youtube-kanavalla: kalastushommat Tapsan kalakanavalla ja retkihommat Elämäntapakävelijän kanavalla.

Mistähän kesäkauden katsoisi alkaneen? No vaikka siitä, mihin se edellinen julkaisuni otsikolla ”Pilkkitalvi” päättyi. Viime vuonnahan minä tosissani innostuin kalastuksesta, kun hankin kumiveneen ja keksin käyttää sitä vetouisteluun. Kesälle 2020 päätin ostaa isomman ja laadukkaamman veneen, mikä näin jälkeenpäin viisasteltuna oli huono päätös. Tilasin hyvissä ajoin parinsadan euron hintaisen veneen mallia Sevylor Supercaravelle XR116GTX. Tämä oli hyvä malli, mutta saamassani yksilössä oli jo uutena vika – toinen pohjan ilmakammioista ei pitänyt painetta – minkä vuoksi tein myyjälle reklamaation. Kun selvisi, että takuukorjaukseen olisi mennyt ainakin puolitoista kuukautta, päädyimme myyjän kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä perumaan kaupat. Ja niin minä olin ilman kumivenettä. Ehdin minä tällä veneellä kuitenkin sen verran käydä vesillä, että sain aikaiseksi yhden kalastusvideon:

Supercaravelle siis lähti takaisin ja minä olin ilman venettä. Oli seuraavan väärän valinnan aika. Tilasin toisen paatin, mutta en malttanut käyttää tarpeeksi aikaa asian ajattelemiseen. Ostin halvan. On se kumma, ettei vielä tässä iässäkään ymmärrä, että jos haluaa halvan ja hyvän, pitää ostaa molemmat. Perhana.

Uusi paatti oli malliltaan Bestway Hydro-Force Voyager 300. Sen heikkoudeksi paljastui muutamalla käyttökerralla veneen materiaali, joka on herkästi venyvää ja herkästi puhkeavaa. Ensiksimainittu ilmeni sillä tavoin, että veneen pohja taipui melkoiselle kuopalle minun allani, eli mitä pitempään veneessä istuin, sitä alemmas jouduin. Ja se taas ei soutamisen kannalta ole ollenkaan hyvä asia. Puhkeamisherkkyys ilmeni – onneksi – rannassa, kun venettä sorapinnalla vetäessäni tuli isoon ilmakammioon reikä. Senhän voi toki paikata, mutta luottamus veneen turvallisuuteen meni. Tässä kuitenkin esittelyvideo tuosta paatista:

En minä onneksi ihan ilman venettä joutunut olemaan. Onhan meillä vanha soutuvene, jolla pääsen Oulujokisuistoon. Tässä kalastuspuuhia siitä veneestä käsin:

Tämmöisiä kalastusvideoita olen kesän aikana tehnyt. Seuraavaksi retkeilyyn. Tänä kesänä en ole kovin monta varsinaista retkeä tehnyt, kun useimmiten retkeä suunnitellessa olen päätynyt toteamaan, että menen mieluummin kalaan. Kesäretkeilykauden avasin kuitenkin yhden yön retkellä tutuissa maastoissa:

Keskellä kesää tein sitten retken, jossa yhdistin patikoinnin ja kalastuksen: lähdin kahden yön retkelle Rokualle, ja otin retken teemaksi yrityksen saada retkiruokaa onkimalla:

Elokuun lopulla oli sitten aika lähteä Lappiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa: viime kesänä kävin veljentyttäreni Riikan kanssa Lapissa ylioppilaslahjavaelluksella ja sitä edellinen kerta oli kesäkuun 2018 alussa, kun annoin itselleni amiksen valmistujaislahjaksi vaelluksen Ailigastunturilla. Todellakin, yli kaksi vuotta siitä, kun viimeksi kävin Ailigastunturilla. Sinnehän sitä piti nyt sitten päästä, ja reissulla tekemistäni kahdesta erillisestä tunturiretkestä syntyi kaksi videota:

Tätä kirjoittaessani eletään jo syyskuun puoliväliä, joten voidaan varmuudella sanoa, että kesä 2020 on takanapäin. Mitä syksy ja tuleva talvi tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Parhaiten pystyt seuraamaan tekemisiäni Instagramin kautta (käyttäjänimi tapanikunnas) – ja nämä Instajulkaisunihan tulevat myös tämän blogin oikeanpuoleiseen kehykseen (mobiilinäkymässä jonnekin alas) näkyviin. Ja ne videot tulevat siis Elämäntapakävelijän kanavalle ja Tapsan kalakanavalle.