Pian juhannuksen jälkeen alkavaksi suunnittelemani viikon vaellus Pomokairassa siis peruuntui ainakin tältä kesältä, mutta voihan sinne Lappiin mennä jotenkin muuten ja jotakin muuta tekemään. Nyt, viikko tuon päätöksen jälkeen, alkaa korvikesuunnitelma olla jo niin pitkällä, että siitä voi puhua ääneen. Ja kirjoittaa. Paitsi, että kirjoittaminen on juuri nyt vähän hankalaa, kun söhelsin eilen paperiarkin reunalla viiltohaavan vasemman käden keskisormen päähän, juuri kynnen alle. On muuten aivan käsittämättömän arka paikka! Ette usko, mutta älkää silti kokeilko.
No niin. Se suunnitelma. Yhden kesäsuunnitelman peruuntuminen ei siinä mielessä ole mikään ongelma, että minulla on näitä kesäharrastuksia enemmänkin. Ja ne ovat toisensa jossain määrin poissulkevia: silloin, kun retkeilen kävellen, en pääse reissuun moottoripyörällä. Ja vastoinpäin. Koska en tänä kesänä ainakaan ihan lähiaikoina tee pitempiä kävelyretkiä tai vaelluksia, olen päätynyt mopediretkeilyn ja lähiretkeilyn yhdistelmään: Ajan mopolla Oulusta Karigasniemelle, teen siellä päiväretken pikkurepun kanssa, ja sitten palaan takaisin Ouluun.
Ajomatkaa Oulusta Karigasniemelle on 645 kilometriä, eli aivan liikaa yhdelle päivälle. Sopivasti suunnilleen puolivälissä on Sodankylä, jossa yövyn sekä meno- että paluumatkoilla. Paikka jäi positiivisesti mieleen viime kesänä, kun olin paluumatkalla Jäämeren rannalta, ja yövyin Camping Nilimellassa pienessä mökissä. Nyt en aio mökkiin majoittua, vaan otan sinisen kupolin mukaan ja yövyn teltassa.
Karigasniemellä on myös leirintäalue, Camping Tenorinne. Se on oleva tukikohtani kahden yön ajan, ja niiden välisenä päivänä on tarkoitus patikoida Ailikastunturin korkeimmalle huipulle, Lánká:lle, joka kohoaa 620 metrin korkeuteen ja tekee tuosta Ailikkaasta korkeimman lajissaan. Utsjoella kun on noita Ailikkaita kolme kappaletta: tämä Karigasniemen Ailikas, Nuvvuksen kylän lähellä oleva Nuvvus-Ailigas ja kolmantena vielä Utsjoen kylän vieressä sijaitseva Áilegas. Minä siis aion kiivetä noista korkeimmalle, mutta ei sitä voine pitää minään erityisenä urotyönä, sillä huipulle menee tie ja kartan mukaan pienempi polku vielä vähän suorempaa reittiä.
Noiden tunturien nimien kirjoitusasu muuten vaihtelee lähteen mukaan. Wikipedia puhuu johdonmukaisesti Ailigas-tunturista kaikkien kolmen kohdalla. Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoissa Karigasniemen tunturi on Ailikas, saameksi Áilegas. Nuvvuksen tunturi on Áilegas (Wikipediassa Nuvvus-Ailigas). Utsjoen kylän tuntumassa oleva tunturi on kartassa Áilegas. Ota näistäkin sitten selvä. Eikä minulla ole hajuakaan siitä, miten noita nimiä pitäisi taivuttaa. Edellä olen kirjoittanut mm. ”Ailikkaan”, ”Ailikkaita” tietäen vallan hyvin, että nämä saattavat olla ihan väärin. Vaatteitani en aio repäistä enkä sirotella tuhkaa päälleni, mutta ihan pikkuisen voin katua, jos olen tietämättömyyksissäni pahoinpidellyt kauniita paikannimiä. Ainakin sen verran, kun täällä meilläpäin tullista tulleet (= muualta Ouluun muuttaneet) yleensä katuvat, kun irvistän heille heidän sanoessaan ”Kempeleellä”.
Kesän retkeilysuunnitelmat eivät toki tähän lopu. Ainakin yhden pyöräretken teen – minne, sen aika näyttää. Hailuoto voisi olla kiva kokea pyörällä; siellä on sen verran kattava metsätieverkosto, että saaren voisi kiertää aika helposti ympäri parissa päivässä. Ja kunhan keksintö retkeilyvarusteiden mukana kuljettamiseksi muutoin kuin kantamalla valmistuu, on sitä tietysti mentävä testaamaan. Ja jossain välissä on tarkoitus ehtiä kalastamaankin. Kaikenlaista kivaa siis tulossa. Pysy kanavalla.
Hyvä suunnitelma, mutta kun kerran tuonne asti lähdet, niin suosittelen ajamaan jompaankumpaan suuntaan Utsjoen kautta niin saat ihailla myös Tenontien hienot maisemat. Ja samallahan voi vaikka kipaista huiputtamassa ne kaksi muutakin Ailegasta (minoon tykästyny käyttämään tuota nimeä, mikä sitten onkaan oikein, tuskin tuo on niin vakavaa), jos olosuhteet ovat suotuisat. 🙂
Todennäköisesti se menee juuri noin, että ajan Utsjoen kautta – ehkä palatessa. Ne matalammat Ailegakset taidan kuitenkin jättää myöhemmin huiputettaviksi – ei makeaa mahan täydeltä 😉
Kuulostaa kiintoisalta matkalta, samoin idea Hailuodosta.
Ailigas on käsittääkseni tunturien suomenkielinen nimi, vääntynyt saamesta. Tarkoittaa pyhää, vrt. ruotsin sanaan helig. Paikkojen nimet ovat kiintoisia, kertovat historiasta.
Kaikkitietävän Wikipedian mukaan ”Ailigas on saamen kieltä ja tarkoittaa pyhää tai tietynmuotoista (pyöreälakista) tunturia.” Vanhoille paikannimille lienee tyypillistä, että ne ovat aluksi esiintyneet lähinnä puhutussa kielessä, ja kirjoitusasu on saattanut vakiintua vasta myöhemmin, ja silloinkin joskus moneen kertaan eri aikoina ja hieman eri muodossa. Nimistä tosiaan voi päätellä asioita historiasta ja monesti korkeuskäyrät selittävät paikannimiä, jotka viittaavat vesistöihin (-saari, -niemi, yms.). Sellaisia on täällä Perämeren tuntumassa paljonkin. Paikannimissä esiintyvien sanojen taustoihin perehtyessäni löysin mm. tällaisen, kiinnostavan sivun: http://www.kirjastovirma.net/kuusamo/oulanganpaikannimet.