Timo Anttalaisen blogissa (timoanttalainen.com) oli juttua yksinkertaisesta peruspuhelimesta, jonka akkukesto lähentelee ääretöntä ja jolla voi hoitaa kaikki tärkeimmät kännykällä tehtäväksi tarkoitetut asiat eli puhelut ja tekstiviestit.
Tuosta kirjoituksesta lähti mielikuvitukseni laukkaamaan ja rupesin pohtimaan, millainen olisi minun ihannekännykkäni.
Retkellä akkukesto on tärkein asia. Riittävänä pidän kahta viikkoa – en valmiustilassa, vaan kulkijalle tyypillisellä tavalla käytettynä. Minulla tuo tarkoittaa noin 20-30 tekstiviestin lähettämistä, noin 10 tekstiviestin vastaanottamista ja noin 10 minuutin mittaisen puhelun puhumista päivittäin. Tällä käytöllä akun pitää kestää se kaksi viikkoa, vaikka puhelinta ei sammuttaisi yöksi. Lisäksi akun pitää kestää heikon (esim. keskimäärin ”yhden tolpan” kenttävoimakkuus) ja ajoittain puuttuvan kentän aiheuttama tavallista suurempi virrankulutus.
Puhelimen pitää olla ladattavissa USB-sähköllä, jotta retkellä voi hyödyntää kaupasta saatavia virtapankkeja ja/tai latureita mukaan lukien aurinkokennolaturit.
Puhelimessa pitää olla riittävän kirkas näyttö, jotta siitä näkee jotain myös keväthangilla. Kirkkauden pitää olla säädettävissä, jotta näyttö ei pimeällä häikäise liikaa.
Näytön pitää olla riittävän suuri, jotta myös yli 50-vuotiailla silmillä näkee, mitä siinä lukee. Minimikoko voisi olla 3 tuuman luokkaa.
Näppäimistöä pitää voida käyttää ohuet hanskat kädessä ja myös ohuen muovipussin (minigrip) läpi.
Puhelimessa pitää olla yksinkertainen nettiselain, jolla pääsee tarvittaessa lukemaan sähköposteja, sääennusteita, uutisia ym. Selaimessa pitää olla mahdollisuus ladata sivut ilman kuvia.
Nämä vaatimukset täyttäviä puhelimia on jo olemassa. Nykyinenkin luurini (Nokia 203) täyttää suurimman osan niistä. Mutta seuraava vaatimus onkin sitten vähän eri planeetalta.
Puhelimen kameran pitää olla sellainen, että erillistä kameraa ei tarvitse kuljettaa mukana. Minun käytössäni tämä tarkoittaisi sitä, että yksi kuva riittäisi sekä laajakulma- että teleotoksiin. Kameran polttovälin pitäisi olla suunnilleen kinokoon 35 mm polttoväliä vastaava, ja resoluution niin suuri, että tällaisesta kuvasta voisi rajaamalla saada vielä ainakin 150 mm kinoputkella otettua kuvaa vastaavan otoksen, jonka tarkkuus riittäisi painotuotekäyttöön. Mitä tämä tarkoittaisi megapikseleissä, en osaa arvioida.
Ei haittaisi, vaikka puhelin olisi vähän painavampikin. Jos siinä olisi edellä kuvaamani kaltainen kamera, ei minun tarvitsisi kantaa erillistä kameraa, mikä tuo usean sadan gramman säästön painossa. Siten puhelin saisi kaikin mokomin painaa vaikka 300 grammaa, tai jopa vähän yli.
Puhelin saisi olla kooltaan sellainen, että sitä pystyy käsittelemään myös tällainen vähän kömpelösorminen. Lasten ja pianistien kännykät ovat sitten asia erikseen.
Tietenkään puhelin ei saisi maksaa maltaita. Kipuraja menee ehkä jossain 200 euron paikkeilla. Jos joku tietää tällaiset vaatimukset täyttävästä puhelimesta, vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan!
Jos nyt tuollaista listaa lähdetään tekemään, niin lisäksi saisi olla:
– GPS-toiminto kohtuullisella käyttöliittymällä
– IP68-sertifioitu (ja joku MIL-STD-810 erilaisten iskujen ja muiden yllättävien rasitusten kestämiselle)
– voisi toimia myöd Iridium-satelliittiverkossa, tarvittaessa kömpelösti toisen SIM-kotin turvin, koska oma operaattori ei välttämättä tahtoisi tehdä roaming-sopimusta tai se olisi kallis
– mieluummin kohtuullisen kevyt kuin painava, mutta saa painaa sen 300 grammaa, tai jopa vähän yli
– ja jos velä tekisi tarvittaessa tulet ja pystyttäisi teltan, kahvit voin keittää sitten itse. 😉
Siinäpä on speksejä jo luksusmalliin – mulle riittäisi (alkuun) ihan perusversio.
Nyt vain kerätään rahoitus, palkataan muutama nörtti ratkaisemaan tekniset pikkuseikat ja sitten etsitään Kiinasta sopimusvalmistaja.
Muotoilustahan ei nykyään enää tarvitse välittää, kulmista pikkuisen pyöristetty suorakulmio osataan kyllä itse piirtää.