Vuoden 2018 heinäkuu on muodostumassa painajaiseksi, jolle ei näy loppua. Maanantaina, heinäkuun yhdeksäntenä päivänä, kello 15 mitattu lämpötila Oulun virallisessa mittauspisteessä (joka ei ole Oulussa, vaan Oulunsalossa) kohosi 23,5 asteeseen. Seuraavan päivän, tiistain, iltapäivälämpötila oli 24,4 astetta ja keskiviikkona ylittyi helleraja, kun lämpö nousi ainakin 25,7 asteeseen. Nämähän eivät ole päivän ylimpiä lämpötiloja, koska aurinkoisina päivinä ilman lämpeneminen jatkuu usein pitkälle iltapäivään ja alkuiltaan asti. Näissä lukemissa mentiin se viikko ja seuraavastakin maanantai. Sitten alkoivat tosihelteet.
Tiistai 32 astetta.
Keskiviikko 32 astetta.
Torstai (se päivä, jona tätä kirjoitan) 32 astetta.
Eikä tälle näy loppua.
Pisin jotenkuten luotettavana pitämäni ennuste löytyy Forecan sivuilta, ja sen mukaan lähimmän 15 vuorokauden aikana päivälämpötilat ovat enimmäkseen 25 ja 32 asteen välillä.
Tässä on minulle 10-15 astetta liikaa. Kesällä mukavuuslämpötilani on 15-17 astetta – niissä lämpötiloissa pystyy vielä touhuamaan, ja sisätilat esimerkiksi kotona saa viilennettyä tuulettamalla. Asun perheeni kanssa 1930-luvulla rakennetussa kerrostalossa, jonka paksut kiviseinät lämpenevät hitaasti, mutta kun ne ovat kerran lämmenneet, jäähtyminen kestää ikuisuuden. Ja koska talossa on vain painovoimaan perustuva ilmanvaihto – mikä kesällä tarkoittaa ei ilmanvaihtoa hormien kautta – on sisällä samat 30 astetta kuin ulkona. Siinä ei ikkunoiden kautta tuulettaminenkaan juuri auta.
Kyllä minä kestän muutaman hellepäivän. Mutta jos tästä tulee kokonainen hellekuukausi, en tiedä, miten selviän siitä. Tai siitä, että yölämpötilatkin ovat nyt kahdessakymmenessä asteessa.
Yhdellä epätoivon hetkellä keksin jotain, mistä voisi olla apua. Jospa menisin telttaan yöksi. Täytyisi vain löytää paikka, johon aurinko ei paista illalla, yöllä eikä aamulla. Sanottu ja tehty. Tiistaiaamuna lähden töihin pyörällä, jonka kyytiin olen pakannut varusteet yhden yön pituista retkeä varten. Vesipulloja varaan mukaan yhteensä 5,5 litran edestä. Ehkä se riittää retkelle, joka alkaa illalla seitsemän aikaan ja päättyy aamulla kymmeneen mennessä.








Ja jos kiinnostaa käydä itse katsomassa nämä taideteokset, niin menepä tänne.
No onnistuiko hellepakolaisen yöretki?
Onnistui. Nukuin yöni oikein mainiosti. Ulkolämpötila nukkumaan mennessäni oli vielä noin 25 astetta, joten teltassa sisällä oli liki 30, mutta kun pidin kaikkia mahdollisia räppänöitä – teltan päätyjen ja harjan tuuletusaukot sekä ovet – auki, tuli yön aikana sen verran viileää, että pystyin nukkumaan. Makuupussi oli mukana, mutta sitä en käyttänyt ollenkaan. Alkuyöstä olin ilman mitään peittoa ja siitä ilman viiletessä pakkauduin ensin ohuempaan makuupussilakanaani ja aamuyön vilpoisimpina tunteina otin siihen päälle vielä paksumman makuupussilakanan. Siitä rupesin sitten aamulla vähitellen taas kuoriutumaan, kunnes kahdeksan aikaan aurinko alkoi paistaa telttaan ja oli paras nousta ylös.
Tämä oli hyvä kokeilu. Oikeastaan ainoa miinus tulee siirtymistä työpaikalta leiripaikalle ja takaisin – vaikka matkaa oli vain viisi kilometriä, ehti siinä tulla jo kuuma. Tällaisen pakomatkan voisi hyvin toteuttaa myös niin, että lähtisi kotoa myöhään illalla autolla, ajelisi johonkin sopivaan paikkaan, pystyttäisi teltan, nukkuisi yön ja sitten aamulla voisi syödä aamupalan metsässä ja sitten ajella kotiin ja työpaikalle. Noin toimien välttyy hikiseltä pyöräilyltä, mutta toki ajatus autolla retkelle menosta on vieras. Mutta äärimmäisessä hädässä sekin sallittakoon. Enköhän sitä vielä kokeile – ainakin, jos nämä tappohelteet tästä vielä ennusteiden mukaisesti jatkuvat.


Katsoin kateellisena videosi. Sisällä on jo ties monettako päivää paahtava helle. Retkivarusteet toisella paikkakunnalla. Nukkua voisin omalla pihalla, mutta valtatie on liian lähellä. Korvatulpilla ehkä onnistuisi.
Joo, onneksi on tuo ulkona nukkumisen mahdollisuus, vaikka sitäkään ei nyt ihan joka yö viitsi harrastaa. Nyt tässä odottelen, että ulkolämpötila laskisi tämänhetkisestä kolmestakymmenestä edes kahteenkymmeneenkahdeksaan, niin voisi avata ikkunan. Järki tässä helteessä lähtee.
Minulla meni mukavasti viisi yötä teltassa rivitalomme terassilla. Sateen pelossa purin leirin toissapäivänä, mutta taidanpa laittaa teltan uudelleen pystyyn, koska sisälämpötila on edelleen kolmenkymmenen asteen paikkeilla.
Varmasti helpottaa elämää aika paljon, kun on tuollainen terassi, jota voi käyttää nukkumiseen. Kerrostaloasukkaalla ei sellaista ylellisyyttä ole, mutta onneksi telttailukelpoista maastoa löytyy kohtuullisen matkan päästä.