Vuoden lyhin kuukausi on takana ja päivän piteneminen jo hyvässä vauhdissa. Hyvässä vauhdissa on myös elämäntapakävelijä. Tammikuun raportissa totesin, että ”Kuukaudet eivät ole tähän asti olleet veljeksiä, eivätkä tule sitä jatkossakaan olemaan”. Tällä toteamuksella annoin itselleni luvan myös huonompiin kävelykuukausiin. Helmikuusta sellaista ei kuitenkaan tullut.
Yhtään maratonkävelyä en helmikuussa tehnyt, enkä mitään muutakaan pitkää kävelyä. Parhaanakin päivänä kävelin vain kolmetoista kilometriä. Kuukausi oli kuitenkin erittäin tasainen – tavoite minimaalisesta autolla liikkumisesta toteutui ja siten suurin osa kuukauden kävelyistä kertyi työpaikan ja kodin väliltä. Näin sen pitikin mennä.
Viikoittaiset kävelyt helmikuussa olivat 68, 67, 66 ja 59 kilometriä. Kuukauden päättyessä askeltaulukkoni osoittaa viimeisimmän kuukauden kävelymääräksi 289 kilometriä. Tämä luku tarkoittaa viimeisimmän kolmenkymmenen päivän yhteenlaskettuja kilometrejä, joten luku on vertailukelpoinen muiden kuukausien päätöslukemien kanssa. Tammikuun lopussa vastaava luku oli 340 km. Hieman siis vauhti hidastui helmikuussa, mutta vuositavoitteen eli 3000 kilometrin saavuttamisen kannalta olen edelleen hyvin aikataulussa.
