Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi kävellä tämän vuoden (2019) aikana vähintään 3000 kilometriä. Nyt, tammikuun päätyttyä, on hyvä katsoa, missä tässä kohtaa mennään.
Minulla on ollut tammikuussa toinenkin tavoite: olen pyrkinyt minimoimaan auton käytön. Viikonloppuisin, varsinkin pilkkisellaisina, olen autoilun kuitenkin itselleni sallinut. Samoin, jos autolla töihin menolle on ollut jokin erityinen syy. Tällaiseksi syyksi kelpaa esimerkiksi tarve kuljettaa isokokoista tavaraa. Tällaisia työmatka-autoilupäiviä ei tammikuun aikana ollut kuin kaksi.
Siten olen voinut hyvin pysyä marraskuussa omaksumassani käytännössä mennä aamulla töihin linja-autolla ja palata iltapäivällä kotiin kävellen. Tämän käytännön myötä saan työpäivinä helposti kymmenen kilometriä täyteen.
Mutta tosiaan. Katsotaanpa sitä tammikuuta.
Minullahan on tämä taulukkoni, johon kirjaan päivittäiset kävelykilometrini, ja joka laskee erinäisiä tunnuslukuja, kuten mm. viikon, kuukauden ja vuoden aikana kävelemäni matkat. Lisäksi tämän vuoden alusta lähtien taulukkoni osaa kertoa myös, paljonko vuositavoitteen saavuttamiseen on vielä matkaa ja paljonko minun pitäisi keskimäärin viikossa kävellä saavuttaakseni tavoitteen.
Tammikuu on ollut erittäin hyvä – ja tasainen – kävelykuukausi. Enhän tehnyt kuukauden aikana ainuttakaan maratonkävelyä, vaan ainoastaan kolme vähän pitempää viikonloppukävelyä. Niiden päivien kilometrit ovat 14, 21 ja 21. Auton käytön välttäminen näkyy siinä, että koko tammikuuhun mahtuu vain seitsemän alle kymmenen kilometrin päivää (ja niistäkin kahtena kävelin yli yhdeksän kilometriä).
Nuo alle kymmenen kilometrin päivät ovat tärkeitä. Mikään liikuntaharrastus ei ole järkevä, ellei siinä pidä välillä taukoa. Vaikka käveleminen on likimain mukavinta mitä tiedän, on kehon päästävä myös palautumaan. Sitä silmälläpitäen olen pyrkinyt rauhoittamaan vähintään yhden päivän viikossa alle kymmenen kilometrin päiväksi, jolloin en erityisesti pyri kävelemään. Kävelen sen, mitä muun puuhailun ohessa sattuu kertymään.
Se tammikuun tasaisuus näkyy viikkolukemissa. Viikko 1 (joka alkoi jo 31.12.2018) oli 62 kilometrin viikko. Viikon 2 saldo oli 74 kilometriä, viikot 3 ja 4 kumpikin 82 kilometriä. Kuukauden päättyessä torstaina on viikko 5 vielä kesken, mutta nuo neljä ensimmäistä päivää ovat kerryttäneet taulukkoon 47 kilometriä.
Tammikuun kokonaiskävelymatka oli 340 kilometriä, mikä on yksi parhaista kuukausistani ikinä. Jos kävelisin läpi vuoden tällaisia kuukausia, pääsisin yli neljäntuhannen kilometrin. Sellaisesta en haaveile. Tavoite on se kolmetuhatta ja siinä se pysyy. Siihen on nyt matkaa 2660 kilometriä, eli keskimäärin 242 kilometriä kuukaudessa riittää.
Kuukaudet eivät ole tähän asti olleet veljeksiä, eivätkä tule sitä jatkossakaan olemaan. Minulla ei siten ole mitään aihetta ylenmääräiseen leijailuun tämän hyvän kuukauden perusteella, mutta tyytyväinen voin toki olla. Huonompiakin tulee.
Taulukostani ilmenee muuten yksi aika hauska juttu: sarakkeessa, joka laskee viimeisimmän vuoden kilometrit (ja joka käytännössä siis huomioi viimeisimmät 365 päivää, kalenterivuoden käsitettä se ei ymmärrä), on tammikuun viimeisen päivän kohdalla luku 3005. Juuri nyt olen siis tuossa 3000 km/v vauhdissa. Tätä en osannut odottaa.
Täällä siis kaikki hyvin – ainakin, mitä kävelyyn tulee.
Minä niin ihailen tätä kävelyharrastustasi. Inspiroivaa luettavaa.
Kiitos kauniista sanoistasi! Mukavaa, jos tekemiseni herättää positiivisia tunteita. 😊 Kävin saman tien vilkaisemassa blogiasi, ja siihen on ajan kanssa palattava. Kiinnostavaa sisältöä näyttää olevan runsain mitoin!
Kiitos! Mukavaa kuulla.