Pääsiäisen aikaan ainakin meitä oululaisia hellitään kerrassaan upealla kevättalven ulkoilusäällä: sekä pitkänäperjantaina että lankalauantaina päivälämpötila kohoaa kylmän yön jälkeen lähelle nollaa, tuuli on heikkoa tai olematonta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Minä otan näistä päivistä ilon irti lähtemällä ensin perjantaina koko päiväksi pilkille ja lauantaina vaimon kanssa hiihtoretkelle meren jäälle. Molemmat ulkoilut suuntautuvat Nallikarin edustan alueelle.
Perjantain pilkkiulkoilun aikana en kulje kauas, mutta lauantaina käymme hiihtämässä Hermannin saareen ja takaisin. Pilkkiulkoilusta olen kuvannut videon:
Kuviakin tuli otettua, samoin tietysti lauantain hiihtoretkellä. Tuosta hiihtoretkestä ei nyt varsinaista retkikertomusta saa aikaan tekemälläkään, kun retken sisältönä oli hieman yli kolmen kilometrin hiihto tasaisella merenjäällä, samaa reittiä kahteen suuntaan. Mutta sehän se jäällä hiihtämisessä hienointa onkin: saa keskittyä vain omaan olemiseensa ja siitä nauttimiseen – pään tyhjentäminen samaan tapaan kuin pitkillä kävelyillä on erityisen helppoa jäällä hiihtäessä. Ja tietysti upea sää lisää nautintoa vielä aivan erityisesti.
Mutta niitä kuvia. Kas tässä (kuvat avautuvat isommiksi napsauttamalla):
Pitkänperjantain pilkkiulkoilu
Aamulla, vähän ennen kymmentä, kun lähden jäälle, meren ranta on vielä monin paikoin tiheiden sumulauttojen peitossa.
Myös avomeren suunnassa on sumua, mutta auringon lämpö haihduttaa sen nopeasti.
Aurinkoisella jäällä on paljon ihmisiä. Iltapäivällä lasken näköpiiristäni 30 pilkkijää ja 120 muuta ulkoilijaa.
Pilkkikalustoni. Tavaraa - mm. lämmintä vaatetta - on mukana aivan liikaa. Kuvassa näkyy handsfree-laitteeni eli vanerilevy, jonka varaan tuettu pilkkivapa ei pääse luiskahtamaan avantoon, vaikka kala söisi juuri silloin, kun pilkkijän kädet on varattu esimerkiksi kuvien ottamiseen tai kahvitaukoon.
Saaret halkeilevat.
Laivaliikenne on yllättävän vilkasta näin pitkänäperjantaina. Näiden kuvassa näkyvien laivojen lisäksi satamasta lähti vielä yksi alus myöhemmin.
Kiintiöahveneni. Näyttää siltä, että tänä talvena saan pilkkimällä enintään yhden kalan per kalastuspäivä.
Kotona löydän ahvenen sisältä yllätyksen.
Tämä on kymmenpiikki, yksi Suomen pienikokoisimmista kalalajeista. Evät näköjään sulavat ahvenen vatsassa ensiksi.
Hiihtoretki Hermanniin
Pian Nallikarista lähdön jälkeen otettu kuva. Suunnistaminen on helppoa, kun kohdesaari on koko ajan näkyvissä.
Hermanni muodostuu useasta osasta. Tässä mantereelta katsottuna niistä oikeanpuoleinen. Toinen osa on vasemmalla ja tämän oikeanpuoleisen takana on vielä yksi. Hyvin matalan veden aikana saaren osien välillä pystynee kulkemaan kuivin jaloin.
Kurkistus Hermannista eteenpäin, kohti seuraavaa saarta, joka on nimeltään Kahvankari. Siellä olisi retkeilijöiden iloksi nuotiopaikka (ainakin kartan mukaan).
Hermannin luoteiskärjen tuntumasta kuvattu panoraama.
Kahvitauko pienen niemen suojassa.
Paluumatka alkaa. Itse tehtyä latua on kevyt hiihtää. Jäällä olisi kyllä valmiitakin latuja, mutta leveät (10 cm) metsäsuksemme eivät oikein niille mahdu. Sitäpaitsi on kivempaa tehdä oma jälki koskemattomalle lumelle.
Sama paikka, mutta laajempi kuvakulma.
Erikoinen jälki lumessa. En tiedä, millainen kulkuneuvo tällaisen jättää. Leijahiihdosta ei liene kyse, koska urien väli pysyy koko ajan täsmälleen samana.
hyvältä reissulta näyttää ja kuulostaa. Täällä etelässä ei enää uskalla jäille mennä, mutta parisen viikkoa sitten vielä olimme.
Täällä saadaan varmasti nauttia jäällä kulkemisesta vielä pitkään. Merellä on rannan lähellä jäätä 70 senttiä ja kauempanakin yli puoli metriä. Jään päällä oleva paikoin 30-senttinen lumipatja toimii vielä hyvänä lämpöeristeenä. Yhtään ei kyllä kärsisi jää tästä enää paksuntua – loppuu pilkkikairastani varsi.
hyvältä reissulta näyttää ja kuulostaa. Täällä etelässä ei enää uskalla jäille mennä, mutta parisen viikkoa sitten vielä olimme.
Täällä saadaan varmasti nauttia jäällä kulkemisesta vielä pitkään. Merellä on rannan lähellä jäätä 70 senttiä ja kauempanakin yli puoli metriä. Jään päällä oleva paikoin 30-senttinen lumipatja toimii vielä hyvänä lämpöeristeenä. Yhtään ei kyllä kärsisi jää tästä enää paksuntua – loppuu pilkkikairastani varsi.