Talvi saa mennä

Talvi 2015-2016 on väistämättä jäämässä taakse. Tänään, 27.3.2016, on Oulussa lämpötila kohonnut iltapäivällä mittauspisteestä riippuen 8-10 asteeseen, joten lumet sulavat nyt vauhdilla. Talvi loppui kyllä komeasti: kolme päivää sitten lumisade kasvatti kinoksia reilulla kymmenellä sentillä. Tuosta on nyt tultu alaspäin jo kuusi senttiä – näin siis virallisen mittauspisteen mukaan. Todellisuudessa maastossa näkyy jo paikoin täysin lumettomiakin kohtia.

Tämä talvi on ollut talviretkeilyn ystävälle hyvä. Olen saanut tehdä ihan oikeita talviretkiä enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Talviretkeilyn makuun pääsin oikeastaan jo syksyllä: lokakuisella pyöräretkelläni lämpötilat olivat jo reilusti pakkasella, ja marraskuussa tekemälläni retkellä satoi lumi maahan. Ihan kunnon lumiolosuhteisiin pääsin sitten joulukuussa, kun kävin lumikenkäilemässä pikkupulkan kanssa Saariselän tuntureilla. Nämä nykyajan talvet näyttävät Oulun seudulla alkavan kunnolla vasta tammikuussa tai vasta helmikuussa.

Tammikuussa tekemäni #twonights-päätösretki oli talviretki lähinnä pakkasen vuoksi – sitä kun oli retken aikaan lähes kaksikymmentä astetta. Sehän ei talviretkeilijän asteikolla vielä ole pakkanen eikä mikään, mutta olipa kuitenkin matalin lämpötila, jossa olen tähän mennessä ulkona nukkunut. Lisäksi tuo viikonloppu oli varsin tuulinen, joten sain hyvää harjoitusta kylmässä tuulessa telttailuun.

#twonights-haastehan oli siis Korpi-Jaakon alkuvuodesta 2015 heittämä haaste, jossa piti viettää vuoden ajan joka kuukausi kaksi yötä maastossa. Koska haaste julkaistiin vasta tammikuussa, sai öiden keräämisen aloittaa vasta helmikuussa 2015, ja siksi minullakin viimeiset #twonights-yöt olivat vasta tammikuussa 2016. Meitä haasteen täysin sääntöjen mukaan läpäisseitä oli kaksi – sääntöihin kun kuului kahden yön lisäksi myös retkistä raportoiminen – mutta totuushan on se, että ihmisiä, jotka viettävät jatkuvasti kaksi tai useampia öitä kuukaudessa maastossa on paljon paljon enemmän. Siten saavutustani ei voi pitää minään erityisenä urotyönä, mutta olihan se kivaa.

Tämän talven aikana harrastuksiini on kuulunut myös ompeleminen. Lähdin syksyllä Shelbyn järjestämälle ompelukurssille, jolla opettajana toimii yli 30 vuoden kokemuksella saksalaissyntyinen räätälimestari. Hänen perusteellisessa ohjauksessaan olen talven aikana tehnyt jo monta projektia:

• tarppi eli noin 3 x 3 metrin kokoinen kangas, joka on varustettu suurella määrällä kiinnityslenkkejä kankaan virittämiseksi esim. louteen kaltaiseksi majoitteeksi;
• lisäliepeet Tarptent Moment DW -kevyttelttaani;
• ahkiokassi / -peite;
• ahkion vetovaljaat;
• housut.

Näistä tarppi oli ensimmäisen kerran käytössä jo lokakuun pyöräretkelläni, ja uudelleen kokeilin sen alla yöpymistä tammikuussa. Oikein kunnon talviyöstä tuo ei käy, sillä lämpötila oli koko retken ajan nollassa tai vähän sen yläpuolella. Nollakelille ominainen kaikenkasteleva kosteus antoi kuitenkin retkelle oman säväyksensä.

Helmikuun hiihtoretkellä mukana oli Paris-pulkasta varustelemani vaellusahkio, jossa kuorman peitteenä on tuo itse tehty kassi. Vedän tätä ahkiota narulla, johon ripustaudun itse suunnittelemieni ja ompelukurssilla itse tekemieni valjaiden välityksellä. Olen noista valjaista oikeastaan hiukan leuhka, sillä onnistuin niiden tekemisessä täysin ilman opettajan apua.

Maaliskuussa talviretkeilykauteni huipentui neljän päivän mittaiseen hiihtovaellukseen Hailuodossa. Niin sää kuin muutkin olosuhteet olivat aivan parasta, mitä retkeilijä voi näillä leveyksillä toivoa, joten tämä retki täytti ja ylitti kaikki odotukseni.

Hailuodosta palattuani arvelin, että kyllä Oulussa hiihdetään vielä huhtikuussa. Nyt, tätä kirjoittaessani, en ole asiasta – ainakaan omalta osaltani – enää ollenkaan varma. Pääsiäisen aikaan sää lämpeni, kuten alussa totesin, ja ennusteiden mukaan korkeat päivälämpötilat jatkuvat ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Ensi viikonloppu on jo huhtikuuta, mutta silloin en jouda retkelle, enkä seuraavanakaan. Ja sitten ollaankin jo huhtikuun puolivälissä. Silloin en usko enää Oulussa hiidettävän – ainakaan, jos kevät saa edetä nämä kolme viikkoa nykyisellä vauhdillaan.

En ole tästä lainkaan pahoillani. Olen saanut tästä talvesta niin paljon, että lasini on kerrankin täynnä. Juuri ennen tämän päivityksen kirjoittamista kävin retkeilyvarustehuoneessani laittamassa talviretkeilyvarusteita kesäsäilytyskuntoon ja samalla vähän hiplasin kesävarusteita. Tuli sellainen mukava olo, että tämä talvi on nyt valmis. Siinä varusteiden kanssa näperrellessä syntyi myös idea tästä tekstistä.

Seuraavan retkeni aion tehdä kävellen, rinkan kanssa. Vaikka olen päättänyt tehdä kesästä 2016 pyöräretkeilykesän, sisältyy kesän suunnitelmiin myös patikointia rinkka selässä. Sitäkin on siis syytä vähän taas treenata talvilajien harrastamisen jälkeen.

Kiitos, talvi. Kesä saa tulla.