Jos Google-kääntäjään laittaa käännettäväksi sanan ”tarp”, tulee vastaukseksi ”pressu”. Sitähän se tarppi yksinkertaisimmillaan on: jonkin kokoinen ja muotoinen kangas, jota voidaan käyttää esim. peitteenä tai kääreenä. Retkeilykäytössä ”tarppi” -sanalle kuulee synonyyminä käytettävän usein sanaa ”erätoveri”, josta kaiken tietävä ja aina luotettava Wikipedia kertoo mm., että ”Erätoveri eli louevaate on kiinnitysnauhoilla tai -lenkeillä varustettu vedenpitävä kangas, jota käytetään retkeilymajoitteena. Tyypillisesti erätoveri on kooltaan 3 x 3 metriä ja useiden mahdollisten kiinnityspisteiden ansiosta siitä voidaan muotoilla loude, päädytön teltta, ruokailukatos tai muu suoja tarpeen mukaan.”
Retkibloggaaja Aki Ihanajärvi on lähestynyt asiaa perusteellisemman pohdinnan kautta, ja sen tuloksena hän on suunnitellut Paulitarpin, viidestä keskenään samanmuotoisesta kolmiosta koostuvan, ylhäältä katsottaessa 5-kulmion muotoisen majoitteen. Aki on kehitellyt Paulitarppiinsa mm. monipuoliset säädöt erilaisia käyttöolosuhteita ajatellen sekä erilaisia lisävarusteita. Lukekaa Akin blogista, siellä hän kertoo seikkaperäisesti näistä kaikista kuin myös Paulitarpin käyttökokemuksista.
MInä puolestani halusin tehdä yksinkertaisen tarpin. Päädyin noin 3 x 3 -metriseen neliöön, johon tulisi kiinnityslenkit kuhunkin nurkkaan sekä kullekin sivulle nurkkien väliin kolme lenkkiä ja saman verran vielä tarpin keskisaumallekin. Näillä arvelen pystyväni pystyttämään tarppini sekä majoitteeksi että esimerkiksi taukosuojaksi avotunturivaelluksella. Väriksi valitsin kirkkaan oranssin, koska sellaisena tarppini sopii myös turvavarusteeksi: jos minulle käy erämaassa huonosti ja joudun odottamaan helikopterikyytiä ihmisten ilmoille, saan tarpista kauas näkyvän maamerkin.
Ensimmäisistä käyttökokemuksistani olen kertonut jo edellisessä postauksessani, enkä ryhdy tässä niitä asioita toistamaan. Kerron tässä kuitenkin tarkemmin tavasta, jolla tuollaisen neliön muotoisen tarpin saa pystytettyä mielestäni varsin toimivaan muotoon.
- Levitetään tarppi maahan ja kiinnitetään tuulen puoleisen päädyn kiinnityspisteet B ja D maahan.
- Kiinnitetään pisteeseen I naru ja kohotetaan piste I esim. vaellussauvan avulla tai vetämällä naru puuhun (kuten tämän artikkelin otsikkokuvassa) sopivalle korkeudelle.
- Kiinnitetään pisteet F ja G maahan niin, että sivut BF ja DG asettuvat kireälle.
- Taitetaan kolmioiden ABF ja EDG kärjet (pisteet A ja E) tarpin alle.
- Kiinnitetään pisteet H ja J maahan niin, että sivut FH, HI, GJ ja JI asettuvat kireälle.
Pisteiden H ja J paikat määräytyvät sen mukaan, kuinka korkealle piste I on nostettu. Pisteen I maksimikorkeus on käytännössä saman kuin sivujen HI ja JI pituus. Jos piste I nostetaan näin korkealle, asettuvat sivut HI ja JI pystysuoraan ja tarpista muodostuu käytännössä umpinainen majoite – älä tee näin, ellet halua kondensio-ongelmia!
Jos tarpin alle haluaa hieman paremman ilmanvaihdon, voi pisteeseen C laittaa esim. 10-15 cm korkean kepin, joka nostaa tuon pisteen hieman irti maasta. Silloin voi olla tarpeen virittää pisteestä C myös yksi naru poispäin tarpista. Tällä virityksellä saadaan myös tarpin matalaan osaan hieman lisää korkeutta.
Tässä tarppini on pystytettynä vaellussauvan avulla. Sauva on hieman liian lyhyt, minkä vuoksi tarpin oviaukko jää alhaalta turhan leveäksi. Tosin tämä lisää valoisuutta tarpin alla ja parantaa ilmanvaihtoa, mikä taas ei ole ollenkaan huono asia.
Kiitos, kiintoisa postaus! Näitä lukiessa herää halu lähteä pidemmälle reissulle maastoon. Ensi vuonna toivottavasti…
Kiitos taas kommentistasi, Sussi! Hyvä vaan, jos kirjoitukseni herättävät innostusta lähteä maastoon… Itsekin haaveilen koko ajan pitemmistä reissuista, mutta käytännössä harvoin on mahdollisuutta kahta yötä pitempiin. On se haaveilu ja suunnittelukin kyllä aika kivaa 🙂
Kiitos selkeästä havainnollistuksesta, tuollaisia pystytysohjeita insinöörikin ymmärtää. 🙂 Jonkin verran on tullut pohdittua neliön muotoisen majoitteen pystytyksiä, ja suunnilleen samanlaista tapaa olen miettinyt. Omat kokeilut on tosin tehty toistaiseksi vasta paperimalleilla, mutta jospa näistä postauksista saisi inspiraatiota ryhtyä toteutukseen.
Kiitos kommentistasi, Teemu! Minäkin olen tehnyt kokeiluja paperimalleilla ja nyt sitten testannut niitä oikealla tarpilla. Yhden merkittävän eron teorian ja käytännön välillä olen tässä asiassa huomannut: kun paperin voi taittaa ja taitos pysyy siinä, kankaalle sama homma ei toimi. Eikä edes niin, että taitoksen kohdalle laittaisi narun. Painovoima vetää sen kuitenkin mutkalle, eikä lopputulos ole todellisuudessa ollenkaan niin hieno kuin mitä paperimallista voisi kuvitella.
Tämä nyt käyttämäni malli kuitenkin toimii ja vaikuttaa parhaalta näkemistäni. Löysin sen netistä ja siltä varalta, että joskus haluaa kokeilla muutamaa muuta vaihtoehtoa, otin vielä tämänkin talteen 😉