Epätalvi

 

Tämä talvi jää Oulun seudulla muistoihin – ja toivottavasti vain sinne – poikkeuksellisen epätyypillisenä erityisesti lumitilanteen vuoksi: ensin lunta saatiin odottaa ikuisuus, ja kun sitä lopulta satoi, sitä tuli vähän, ja sekin hupeni saman tien pois. Tammikuun lopussa tilanne näytti todella huonolta; lunta oli vasta parikymmentä senttiä. Helmikuu alkoi lupaavasti kunnon lumipyryllä, mutta kuten niin usein lumipyryjen jälkeen, myös silloin perässä tuli suojasää, joka sulatti ison osan vasta sataneesta lumesta ja tiivisti vanhempia kerroksia.

Helmikuun puoliväliä seuranneet pari lumipyryä kasvattivat lumen paksuuden jo 32 senttiin, mikä sekin on naurettavan pieni määrä tähän vuodenaikaan – paitsi että umpihankihiihtäjää ei naurata. Ei tuollaisella lumimäärällä voi vielä puhua umpihangesta. Koko harrastuksen parasta antia on se, kun maaston pienet epätasaisuudet – esimeriksi ojat – ovat lumen peitossa, ja suksilla voi mennä ihan mistä vain.

Lauantai 22.2.2014 taisi olla tämän lumitalven käännekohta. Aamuyöllä alkanut lumisade toi maastoon lupaavan määrän lunta, mutta kun sadetta seurasi voimakas lauhtuminen aina kuuteen lämpöasteeseen saakka, olivat lumipeitteen päivät luetut. Muutama lämmin päivä hävittivät lumipeitteestä kolmanneksen: seuraavana keskiviikkona virallisessa mittauspisteessä oli enää 22 senttiä lunta, useimmissa paikoissa ei sitäkään.

Tässä puistossa läheisten koulujen ja päiväkotien lapset yleensä hiihtävät. Eivät hiihdä tänä talvena.

Näissä olosuhteissa on ollut pakko asennoitua talveen uudella tavalla. Ensinnäkin: tänä talvena en tee yhtään retkeä metsäsuksien ja ahkion kanssa täällä Oulun seudulla. Toiseksi: jos ei vuori tule Muhammedin luo, täytyy Muhammedin mennä vuoren luo. Olkoon siis niin, että koska tänä talvena kunnon hanget eivät tule tänne minun luokseni, täytyy minun mennä niiden luokse. Sen vuoksi olen suunnitellut talvilomani huhtikuun alkuun ja lomakohteeni on Kolarin itäpuolella sijaitseva Teuravuoman – Kivijärvenvuoman soidensuojelualue. Siellä on noin 10 x 10 kilometrin kokoisella alueella laajoja aapasoita, jotka keväthankien aikaan soveltuvat metsäsuksilla ja ahkion kanssa tapahtuvaan retkeilyyn vallan loistavasti. Ja kun alueella on vielä ainakin neljä laavua, ovat myös majoittumismahdollisuudet erinomaiset. Jos yllätyksiä ei tule, pääsen sittenkin tänä talvena kunnon hiihtoretkille.

Jotain tällaista odotan löytäväni huhtikuisella talvilomallani. Tämän kuvan otin maaliskuussa 2013 Rokualla.

On tästä talven vähälumisuudesta ja lumen aikaisesta hupenemisesta todennäköisesti kuitenkin ainakin yksi positiivinen seuraus: keväällä maasto kuivuu telttailukelpoiseksi ennätyksellisen aikaisin. Sitä sopii odotella.

Päivitys 27.2.2014:

”Jos yllätyksiä ei tule”, kirjoitin edellä. Ei pitäisi kaivaa verta nenästään tällä lailla. Yllätys tuli heti seuraavana päivänä, kun selvisi, että maailma ei työpaikalla tulekaan valmiiksi vielä maaliskuun aikana. Saan siis jatkaa tiivistä työtahtia vielä huhtikuun alkupuolen, joten lomasuunnitelmat menivät saman tien uusiksi. Otan nyt tähtäimeen pääsiäisen jälkeisen viikon, ja harkintaan myös vähän pohjoisemmat maastot. Siellä luulisi lumen säilyvän pitkään myös tällaisena epätalvena. Sopivasti tällä viikolla Hetan Majatalo sai TripAdvisorin Traveller’s Choice -kunniamaininnan – jospa siis suunnittelisin jotain sellaista, jossa voisin pitää Hetan Majataloa tukikohtanani. Kerran olen siellä yöpynyt – viime kesänä – ja kovasti tykkäsin.

Mutta eipä hehkuteta näitä suunnitelmia tämän enempää, ettei tarvitse taas heti perua. Johan se vajaan kahden kuukauden päästä selviää, minkä suunnitelman sitten lopulta pääsen toteuttamaan.