Reissun pohjoisin kääntöpiste lähenee – huomenna pääsen Nuorgamiin. Olisihan sinne toki ehtinyt tänäänkin, mutta pysähtymällä nyt Utsjoelle saan päivämatkat pysymään suhteellisen samanpituisina ja matka etenee sopivina päivätaipaleina seuraavaan kiintopisteeseen, joka on perjantaina Kuusamossa. Siellä on varattuna mökki, jonne myös perhe tulee, ja olemme pari yötä yhdessä kunnes jatkan matkaa taas kohti etelää.
Maaseutu Sirkasta vähän matkaa Pokan suuntaan on aivan saman näköistä kuin maaseutu missä tahansa muualla Suomessa. Edes taustalla näkyvä Ounasjoki ei tuo tähän maisemaan kerrassaan minkäänlaista lappilaista vivahdetta.
Mutta etäisyydet täällä ovat pitkiä. Ajatelkaapa, jos auton tankatakseen pitäisi ajaa vaikkapa 70 km päässä olevalle lähimmälle bensa-asemalle? Monelle näillä leveysasteilla asuvalle se on jokapäiväistä arkea.
Tämä Köngäs – Pokka -soratieosuus oli vähän alle 50 km pitkä, mutta kuten kuvasta näkyy, tien pinta oli enimmäkseen hyväkuntoinen ja melko mukava ajella. Hyvin tehty savisorapinta on parhaimmillaan yhtä tasainen ja sileä kuin asfaltti, tosin kuoppia voi olla ihan missä vain, joten ajonopeus on syytä pitää maltillisena.
Tätä aitaa arvelin ensin lumiaidaksi, sitten poroaidaksi – ehkä se palvelee molempia tarkoituksia?
Pokan kylässä tie 955 ylittää Kitisen, joka jatkuu kuvanottosuunnassa ehkä vain parikymmentä kilometriä. Ylihuomenna ylitän tämän joen uudelleen, muistaisinkohan ottaa silloin siitä toisen kuvan?
Lounastauon pidin tällä kertaa tien varressa Kittilän ja Inarin rajalla. Hotellista mukaan otetusta kuumasta vedestä ja nuudelipussista syntyi keitto, jota täydensin vielä ilmakuivatun makkaran palasilla – jälkiruuaksi kuppi kahvia ja vähän suklaata. Kevyt kenttälounas syntyy varsin vähäisistä aineksista.
Sääskiä ei nyt enää taida olla näillä seuduin kovasti, mutta paarmakausi on vauhdissa.
Poutapilviä ja kuvajaisia.
Vähän ennen Inaria taivaalle ilmestyi sateisen näköisiä pilviä, ja pieni ripsu tulikin jo ennen taajamaa, jossa pidin taas pitemmän tauon saamelaismuseo Siidaan tutustuen, ja sieltä lähdettyä sade jatkui – kuitenkin vain muutaman kymmenen kilometrin verran, joten enimmäkseen tämäkin päivä tuli vietettyä oikein kauniissa säässä.
Heti Utsjoen kunnan alueelle päästyäni tulivat näkyviin ensimmäiset isot tunturit – niin korkeat, että luntakin on vielä etelärinteilläkin. Nämä taitavat olla jo Norjan puolella.
Utsjoen Patonivassa on oikein mallikas akanvirta.
Lisää pilvikuvajaisia, tämä vesi on nimeltään Mantojärvi ja sijaitsee ihan vähän Utsjoen kirkonkylän eteläpuolella.
Nyt on sitten reissun henkeen edellistä paremmin sopiva majapaikka: Camping Lapinkylästä mökki. Hinnoittelu on kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen: 4 hengen mökki, jonka ainoat mukavuudet ovat sähkövalo ja jääkaappi, maksaa 50 euroa – ei ole oikein missään suhteessa siihen Hotelli Kolarin 55 euroon, joka sisälsi sentään aamiaisenkin. Toki tämä on neljän hengen mökki, mutta hinta on yhden ihmisen yöpymisestä kova.
Päivän matkareitti: