Toinen päivä kauniissa säässä takana – itse asiassa tänään oli vielä eilistäkin parempi keli, melkein jo liian lämmin. Kolarista olisi päässyt lyhyempääkin reittiä Sirkkaan, mutta tämän reissun tarkoitushan ei ole ajaa lyhintä reittiä jonnekin ja taas takaisin. Sitäpaitsi Enontekiön ja Sirkan välillä oli tarjolla pitkä pätkä sellaista tietä, jota en ole koskaan ajanut.
Aamupäivä venyi vähän yli yhdentoista ennenkuin pääsin matkaan. Muut hotelliasukkaat olivat jo lähteneet siinä vaiheessa, kun minulla oli mopo lähtövalmiina.
Alkumatkan ajelin siis Muonionjokea seurailevaa E8-tietä (valtatie 21).
Palojoensuusta Hettaan päin käännyttyä alkoi maastossa näkyä jo vähän tunturi-Lapin muotoja. Tosin tämä kuva hämää – zoomaus saa mäet näyttämään jyrkemmiltä kuin mitä ne ovatkaan.
Enontekiön lentokenttä on näin kesällä hiljainen paikka. Muutama laiska poro siellä köllötteli aurinkoa ottamassa.
Hetan kirkko näkyy jo kauas, se kun on pitkän suoran päässä ja korkealla mäellä. Tuolta suoralta otin myös kuvan, mutta katuvalaisimet pilaavat muutoin hienon näkymän, joten en laita sitä kuvaa tähän.
Hettaan saakka olen kerran ajanut polkupyörällä, mutta siitä eteenpäin oli kaikki minulle uutta. Maasto muuttuikin heti Hetasta lähdettyä selvästi karummaksi – tästäköhän se Lappi nyt alkaa?
Paljaat hiekkarinteet muistuttavat, että täälläkin maasto voi olla kovin arka, ja jos pinta menee rikki, jäljet säilyvät pitkään.
Ounasjoen ylittävän sillan kohdalla olevalla levähdyspaikalla pidin tavallista pitemmän kahvitauon.
Leuhkat eväät: suolapähkinöitä, minikorvapuusteja (”gifflar”) ja Fazerin sinistä. Juomaksi syntyi näppärästi pikakahvia, kun olin aamulla hotellista pyytänyt mukaani termospullollisen kuumaa vettä. On minulla kyllä retkikeitin mukana, joten tarvittaessa kahvivedet saa kiehautettua vaikka missä.
Pallastunturin itäisillä rinteillä oli vielä vähän lunta. Kuva oli vaikea ottaa, kun aurinko paistoi juuri vasten kuvaussuuntaa.
Joskus voisi tulla tänne rinkan ja vaellusvarusteiden kanssa, ja viettää vaikka viikko Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa retkeillen. Viitoitettuja reittejä täältä löytyy vaikka kuinka paljon.
Minä röyhkeä ihminen häiritsin tämän komean luontokappaleen ruokarauhaa.
Häiriön havaittuaan se otti kaverit mukaan ja sitten koko nelikko otti jalat alleen.
Ja tietysti keskelle tietä – mitäs menin häiritsemään. No, onneksi poro on enempi säikky kuin aggressiivinen, ja sain pienellä metelöinnillä avattua latua sen verran, että pääsin ohi.
Toisen yön majapaikaksi valikoitui Sirkan kylässä sijaitseva Hotelli Sirkantähti. Huone osoittautui varustukseltaan vallan hulppeaksi: sauna, pesukone, kuivauskaappi sekä keittiö, jossa liesi, jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvin- ja vedenkeitin, leivänpaahdin, kaikki astiat sekä vielä astianpesukonekin. Hyvin varustetun majapaikan tuottama innostus vaihtui kuitenkin aivan päinvastaisiin tunteisiin, kun kävin juoksemassa pienen iltalenkin lähiympäristössä ja näin, miten kaunis tunturi on tuhottu ja pieni lapinkylä muutettu skimbabisneksen ehdot täyttäväksi irvokkaaksi alppikyläksi. Täältä pitää päästä pian pois.
Tähän loppuun vielä kartta päivän matkareitistä: