Elämäntapakävelijän uudenvuodenlupaus (tai -päätös) vuosi sitten oli kävellä vuoden 2019 aikana vähintään kolmetuhatta kilometriä. Vuoden mittaan selvisi jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa, että tavoite oli alimitoitettu. Neljännesvuoden jälkeen totesin olevan mahdollista, että se ylittyy. Puolimatkassa olin jo varma tavoitteen ylittymisestä. Ja näinhän siinä sitten kävi.
Tavoite täyttyi marraskuun alussa. Eikä se kävely siihen toki loppunut.
Elämäntapakävelijän elämä ei sisällä välttämättä lainkaan erityisiä kävelytempauksia, vaan kilometrit kertyvät tasaiseen tahtiin normiarkeen sisältyvän kävelyn myötä asiasta sen suurempaa numeroa tekemättä. Kävinhän minä vuoden mittaan muutaman pitemmän kävelyn – yksi parikymppinen, yksi kolmekymppinen, yksi maratonmittainen ja yksi ultramatka. Päivittäiset työmatkat ja sitä täydentävä arkiliikunta tuottavat tavallisena työpäivänä helposti 10-12 kilometriä, ja kun viikonloppuihinkin on sisältynyt useimmiten jotain ulkoilma-aktiviteettia, ei tavoitteen saavuttamiseksi ole tarvinnut sen kummemmin ponnistella.
Vuoden päättyessä matkamittarini näyttää lukemaa 3561 km, mikä keskimääräisellä 75 cm askelpituudella tuottaa otsikossa näkyvän määrän askelia.
Uusia kävelytavoitteita en ole ajatellut asettaa. Olen varsin tyytyväinen harrastuksen nykymuotoon, enkä erityisesti kaipaa äärimmäisyyksien saavuttamisesta saatavaa mielihyvää. Viime kesän ja syksyn sekä alkutalven aikana ensisijaiseksi harrastuksekseni on muodostunut kalastus. Sen parissa vietän nykyään lähes kaiken viikonloppuvapaa-aikani, joten pidän todennäköisenä, että tämän blogin – ja myös Youtube-kanavani – sisältö on jatkossa pitkälti kalastuspainotteista.
Näissä merkeissä hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!