Tätä kirjoittaessani eletään lokakuun 23:tta päivää vuonna 2015. Ulkolämpötila hipoo kymmentä astetta ja taivas valuttaa tihkusadetta. Talvesta ei ole vielä tietoakaan, vaikka keli kävikin pari viikkoa sitten lupaavasti pakkasen puolella. Nyt on siis hyvä aika suunnitella tulevan talven edesottamuksia, koska jos vanhat merkit pitävät edelleen paikkansa, ei tänne Perämeren rannikolle saada kunnon talvikelejä ennen tammikuuta. Siksi ei näissä suunnitelmissa kannata puhua ”talvesta 2015-16”. Onpahan sitten iloinen yllätys, jos se talvi alkaakin jo tämän vuoden puolella.
Viime talvena olin tilaisuudessa hankkia talviretkeilyn perustaitoja Ankarat Avotunturit -johdatuskurssilla. Käytännön harjoittelu jäi vähäiseksi, koska sain kunnollisen talviteltan hankituksi vasta kesällä. Nyt on kuitenkin teltta hankittuna, ja kun muutkin talviretkeilyn perusvarusteet – metsäsukset nousukarvoineen, lumikengät, ahkio ja bensakeitin laatikkoineen – ovat olemassa ja käyttökunnossa, olen valmis, kunhan kelit saadaan kohdalleen.
Tulevan talven ykköstavoite on huhtikuulle suunnittelmani avotunturivaellus Karigasniemen Ailigastunturille. Maastoon olen tutustunut perusteellisesti kolmella alueelle suuntautuneella retkelläni: korkeimman kumpareen huiputus kesäkuussa 2014, viiden yön mittainen vaellus kesäkuussa 2015 sekä kovan onnen ruskaretki syyskuussa 2015. Talvivaelluksen tehnen lumikengillä, koska pidän niitä kumpuilevassa avotunturimaastossa miellyttävämpänä välineenä kuin suksia, ja tavarat kuljetan luonnollisesti ahkiossa.
Paitsi tunturissa, voi talvella retkeillä muuallakin avoimessa maastossa. Metsät ovat täällä Oulun seudulla monin paikoin vaikeakulkuista ryteikköä ja loputkin on pilattu ojittamalla maasto hajalle. Onneksi Oulun läheltä löytyy kiinnostavia avosuoalueita, jonne voi mennä tekemään vähintään viikonlopun kestäviä, ehkä pitempiäkin retkiä. Esimerkiksi Oulun ja Pudasjärven rajalla sijaitseva Hirvisuo on kiinnostava kohde. Sen lisäksi myös Muhoksen-Utajärven suunnalta löytyy laaja yhtenäinen avosuoalue, jonne todennäköisesti joskus menen hiihtelemään. Myös Rokualla on laajoja alueita, joita olisi joskus kiva mennä tutkimaan talvella.
Näiden lisäksi meillä meren rannassa asuvilla on yksi etu, josta sisämaan asukit jäävät paitsi: meren jää. Parhaimmillaan Perämeren jää on rannikon tuntumassa jopa 60 senttiä paksua kiintojäätä. Tässä Oulun edustalla retkeilijälle on tarjolla sekä avointa jäätikköä että muutama retkikohteeksi soveltuva saari. Lisäksi esimerkiksi Hailuodon ympäri hiihtävä voi päästä kokemaan yhdellä noin viikon mittaisella reissulla monenlaisia jääolosuhteita: samalla, kun saaren eteläpuolella on tasaista, helppokulkuista jäätikköä, voi pohjoispuolella olla heti rannasta alkaen hyvin vaikeakulkuista, yhteen ajautunutta ajojäätä. Meren jää on kuitenkin retkikohteena epävarma – etukäteen ei voi tietää, millainen jäätalvi on tulossa, ja vaikka talvi olisi muuten hyvä ja jäät kulkukelpoiset, voi tilanne muuttua yhdessä yössä.
Helmikuussa 2015 aloittamani #twonights -haasteeseen osallistuminen tulee valmiiksi tammikuussa 2016. Vaikka tuo haastekausi päättyy, en usko, että retkeilytahtini tulee nykyisestä ainakaan hidastumaan. Vähintään kerran kuussa on yksinkertaisesti pakko päästä retkelle. Kunnollisen talven voi Oulun seudulla arvella kestävän tammikuusta maaliskuuhun, joten siihen sopii kolme talviretkeä. Uskon ainakin yhden niistä suuntautuvan jonnekin avosuolle, yhden meren jäälle, ja yksi voisi olla metsähiihtoretki. Siihen perään sitten huhtikuinen avotunturivaellus, niin siinäpä se talvi sitten onkin. Kun toukokuu koittaa, on aika katsoa, miten nämä tavoitteet toteutuivat.
Hyvät suunnitelmat. Täällä Kalajoella ja muuallakin rannikolla talvet on vaan nykyään niin harmittavan vaikeita ennustaa. Toivotaan 2016 talvelle paljon lunta, aurinkoinen kevättalvi, yöpakkaset ja kantohanget.
Kiitos Jussi kommentista! Noihin toiveisiin voin yhtyä. Pakkasia saisi tulla ainakin sen verran, että Perämeri jäätyisi umpeen. Se olisi merenkulunkin kannalta parempi kuin viime talven kaltainen tilanne, jossa meri oli keskeltä avoin koko talven ja jäät velloivat tuulien mukaan milloin millekin rannikolle. Ja mitä pikemmin meri jäätyy, sitä pikemmin saadaan myös tänne rannikolle pysyvät lumet.
Kiinnostavat suunnitelmat! Talvet ovat nykyisin niin erikoisia, ettei yhtään tiedä, mitä keliä on luvassa.
Viime talvena täällä etelässä ei juurikaan ollut lunta ja pakkasta, Hangossakin meri pysyi auki.
Kiitos taas kommentista, Sussi! Näinhän se on, että talvi on kuin se Forrest Gumpin suklaarasia: et koskaan tiedä, mitä saat. Onneksi täältä Oulusta on kuitenkin lyhyt matka sellaisille alueille, joissa varmasti on talvella sekä lunta että todennäköisesti myös pakkasta. Ei tästä tarvitse lähteä Kuusamon suuntaan kuin muutaman kymmenen kilometrin päähän, niin meren lämmittävä vaikutus lakkaa ja siellä on kyllä varmasti lunta.