Kesällä 2014 sain tarpeekseni kalvollisten vaelluskenkien ”vedenpitävyydestä” ja ostin ensimmäiset kalvottomat vaelluskenkäni, Lundhags Professional Mid Opti -kengät. Käyttämistäni sukista, kenkien hoidosta ja ensimmäisistä käyttökokemuksistani voit lukea täältä.
Nämä kengät ovat hyvin jäykät ainakin uusina, joten kunnon totuttelu on paikallaan ennen tositoimiin eli pitemmälle vaellukselle lähtemistä. Minä olen käyttänyt näitä pitkin syksyä kerran pari viikossa lähinnä kodin ja työpaikan välisiin kävelyihin. Matkaa tuosta kertyy 4 kilometriä suuntaansa.
Marraskuun lopussa arvelen sisäänajovaiheen olleen riittävä. Otan kengät viikonloppuretkelle, jolla kävelyä on odotettavissa 55-60 kilometriä. Hyvä tapa helpottaa tällaisten jäykkärakenteisten kenkien sisäänajoa on jättää nauhat pujottamatta 1-2 ylimpään koukkupariin. Siitä voi sitten vähitellen siirtyä kohti koko matkalta nauhoittamista. Nauhoittamiseen kannattaa muutenkin panostaa, sillä väärä kireys pilaa kävelynautinnon hyvilläkin kengillä.
Koska nämä kengät ovat kalvottomat, on vedenpitävyys toteutettava muilla tavoin. Kärkiosa on täysin vedenpitävää materiaalia, ja varsi nahkaa, joka on kyllästettävissä vedenpitäväksi. Ensimmäisten märissä oloissa suoritettujen kävelyjen perusteella olen havainnut näiden kenkien ainoaksi heikoksi kohdaksi vedenpitävyyden kannalta kärjen ja varren välisen sauman, joka on läpi ommeltu, ja ilmeisesti on käytetty lankaa, joka ei kastuessaan turpoa. Siten tuossa kohdin voi vähäistä veden läpi tihkumista esiintyä. Marraskuun retkeä varten käsittelin nämä saumakohdat erityisen huolellisesti Vanhanajan kenkärasvalla. Sitä kannattaa muuten hiukan lämmittää hiustenkuivaajalla, niin saa rasvan pehmeämmäksi ja näin se levittyy ja imeytyy paremmin. Kenkiäkin voi hiukan lämmittää, mutta varovasti! Missä voi sulaa, siinä nahka palaa. Yllä olevasta kuvasta näkyy, kuinka rasvattuihin saumakohtiin kertyy likaa enemmän kuin muualle.
Ilmeisesti käsittely onnistui, koska en huomannut retkelläni veden tihkumista sukkiin. Sen sijaan kengät kyllä kostuvat sisältä hikoilun vuoksi erityisesti kärkiosasta – se kun on oikeasti vesitiivis eli ei hengitä yhtään. Tämä ei kuitenkaan ole iso riesa, sillä kosteuden voi helposti siirtää kengästä pois vaihtamalla sukkia riittävän usein. Minulla tosin oli – ihan kokeilun vuoksi – koko retken ajan samat sukat käytössä, eivätkä jalat siitä yhtään kärsineet. Toki aamut olivat ankeita, kun laitoin kosteat ja kylmät kengät jalkaan, mutta liikkeelle lähdettyäni jalat lämpenivät nopeasti eikä niitä sitten enää palellut lainkaan.
Mielestäni nämä ovat hyvät kengät. Helteellä ne saattavat olla turhankin lämpimät ja tukalat, mutta silloin pitää vain pitää taukoja usein ja vaihtaa sukat joka tauolla. Kaksi settiä sukkia riittänee. Näitä kenkiä käytettäessä jalassa on tosiaan kahdet sukat: ohut, saumaton vaellussukka jalkaa vasten ja paksumpi kenkää vasten. Yksi sukkasetti on aina käytössä ja toinen voi olla rinkan päälle ripustettuna tuulettumaan.
Olisinpa vain ostanut nämä kengät heti, ja jättänyt kalvolliset jalkineet kauppaan. Olisin saanut kerralla hyvät vaelluskengät, ja säästänyt samalla melkoisesti rahaa.
Kiitos Tapani hyvästä blokista, reissukuvauksista ja näistä tuotearvioista!
Nämä postauksesi innostaa ja haastaa meitä muitakin kävelemään; retkelle ja luonnon äärelle 🙂
Itse päädyin Lundhagseihin melkein vahingossa; Ranger High, yksinahkainen malli. Eräänä päivänä XXL:ssä ajankuluksi kattelin erävarusteita.
Kun sattui passelisti synttäripäivä, niin kas vain, kohta oltiin jo vähän kauppaa hieromassa asiantuntijalta vaikuttavan Markku -myyjän kanssa vaelluskengistä. Pitkään sellaiset oli toki olleet sillä loputtomalla vaellusvermeitten hankintalistalla.
Olin jo päätymässä Meindl:n puolivartisiin, mutta eräs asiakas oli nokkelampi päättämään, ja sinne meni oikea koko. Harmitti vähän, jonkin verran.
Kokeilin halvimpia Lundhagseja, ja tehtiin sitten niistä kauppa.
(..normi 300, tarj. 200€. Taitaa XXL:ssä aina olla houkuttavat tarjoukset.. )
Pitkään olen itsekin harrastanut satunnaisia kävelyretkiä, kuten metsässä samoilua, työmatkan kävelyä, kuvvaus- ja marjareissuja yms, milloin milläkin kengillä. Melkeen enimmäste maiharit, mallia SA-Int. Suolla kumpparit, toki.
Muutamilla parin – viiden päivän vaelluksilla on menty myöskin noilla ikäkuluilla maihareilla, nyt talvella kyllä nahkasaappailla (sekin oli väärä valinta!). Ja kun ei oikein oo tullu riittävästi kiinnitettyä huomiota sukka -politiikkaan, nii jalathan ei siitä oikein tykkää. Ne hajoo, enempi – vähempi. Ja melekeen joka reissu jotai hiertymää, tms..
No nyt pari päivää tepastellut noilla Rangereilla. Eka reissulla, – kokeilin hiiihtoa ruotsin armeijan suksilla; onnistui kyllä, – hiertymää tuli toki kantapään yläpuolelle.
Eilen pidin töissä pitkän päivän, monta ohkaista sukkaa (kun ei ollut vaellussukkia matkassa), ja kengät sisäänajossa. Eivät tuntuneet kuumalta sisällä tai kylmiltä ulkona, noh, nollakeleissä, ei toki. Eikä hiertymiä ..eikä noilla pienillä kävelymatkoilla passaa hiertymiä tullakaan.
(Tuota hiihtoa kannattaa muuten kattoa, ettei siteet ala hiertää sitä kumipintaa sivuilta..)
Eli käyttökokemus varsinaisesti vielä puuttuu.
Enite on harmittanut hiukan noiden Vibram -pohjien liukkaus kovalla lumipinnalla. Jos on pehmeämpää, niin kuvio kyllä puree hyvin.
Alkutalven vaelluksille täytyy varmaanki investoida ketjut noihin monoihin.
Mutta muuten, kun olen nyt kommentteja lukenut Lundhagseista, niin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, että satuin päätymään juurikin näihin kenkiin paksujen kalvokenkien sijaan.
Aika näyttää, miten sitten vaelluksella suu pannaan.. ! 🙂
Terve Torsti! Kiitos pitkästä ja mukavasta kommentista 🙂 Kiva kuulla, että kirjoituksistani on iloa ja hyötyä ihmisille!