Katselin muutama päivä sitten vanhoja Erätulien jaksoja, ja yhdessä katsomistani jaksoista oli pätkä polkujuoksusta. Se näytti kivalta. Kokeilisinko minäkin?
Juokseminen tekisi minullekin hyvää, mutta kaupungissa juokseminen ei kiinnosta. Olen kyllä yrittänyt. Luonnossa tapahtuva juokseminen voisi olla minun juttu. Ja koska tykkään kuvata retkivideoita, miksi en kokeilisi tehdä myös lyhyttä juoksuvideota?
Action-kamerani pakkauksessa lukee ”No proof, no glory.”. Vapaasti suomennettuna: ”Jos sitä ei ole kuvattu, sitä ei ole olemassa”. Senkin takia kannattaa ensimmäinen polkujuoksukokeiluni videoida. Eihän sitä muuten kukaan usko.
Siispä tuumasta toimeen. Kiinnostavia polkuja löytyy yllin kyllin esimerkiksi Haukiputaan Isonniemenkankaalta, jossa maasto on lievästi kumpuilevaa ja joka suuntaan kulkevien polkujen halkomaa. Ajan autolla sopivalta näyttävään aloituspaikkaan, jossa saan kulkuneuvon parkkiin kapealla tiellä olevalle kohtauspaikalle.
Loput onkin dokumentoitu videolle.
Ensimmäinen polkujuoksu from Tapani Kunnas on Vimeo.
Alku vaikuttaa hyvältä! Mutta jotta into säilyy ympäri vuoden, kannattaa pyrkiä pitämään juoksemisen kynnys matalana, mikä voi tarkoittaa sitä, että kotioveltakin täytyy joskus lähteä liikkeelle. Tuskin kukaan kerta toisensa jälkeen lenkkeilee innosta piukeana, vaan juoksemaan lähdetään siksi, että… No, on vaan mentävä.
Minulle tässä olennaista on luonnossa liikkuminen, ei juokseminen itsessään. Siksi kotiovelta lähtö ei tunnu realistiselta – vähintään viisi kuusi kilometriä on (linnuntietä mitattuna) matkaa ensimmäisiin edes vähän kiinnostavalta vaikuttaviin polkumaisemiin. Mutta kunhan keksin tavan ottaa juotavaa, syötävää ja taukovaatetuksen mukaan, ei haittaa, vaikka lenkillä menisi pitempikin aika. Vaeltaminen eri muodoissaan on kuitenkin se minun ykkösharrastus. Suurimpana haaveena on kulkea hitaasti, vaakasuoraan ja kauas 🙂
Minä tuskailin saman juoksuinnottomuuden kanssa pitkään, kunnes tutustuin polkujuoksuun. Enemmän tai vähemmän säännöllisesti on nyt tullut käytyä poluilla hölkkäilemässä, samalla periaatteella kuin sinullakin vaikuttaisi olevan. Eli luonnossa liikkuminen edellä, muu sitten ikään kuin sivuhyötynä.
Useinkin otan juoksulenkille mukaan kahvinkeittotarvikkeet ja pientä purtavaa. Markkinoilla on erittäin päteviä juoksureppuja, joihin mahtuu esim. retkikeitin, pienet eväät, kahvimuki, nestettä juomarakossa tai pullossa jne. Myös pieneen pakkautuvaa taukovaatetta mahtuisi mukaan. Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan erilaisessa käytössä Lidlin juoksu/pyöräilyreppu, jonka tilavuus on n. 10 litraa. Haaveissa olisi joskus hankkia esim. Deuterin Speed Lite 20, REI Flash 18 tai vastaava vähän isompi, juoksuun soveltuva reppu (http://www.outdoorgearlab.com/Daypack-Reviews/Deuter-Speed-Lite-20)
Jetboilin keitin on kyllä tässä kätevä, koska siinä kaasu, keitin ja keittoastia kulkee näppärässä ja kolisemattomassa paketissa. On mukava juosta jonnekin kauniille paikalle nauttimaan eväistä ja hiljaisuudesta. Eräänlaista pikalähiretkeilyä, joka jo tunnissa tai muutamassa voi aiheuttaa huomattavaa mielen ja ruumiin virkistystä.:)
Pakko muuten sanoa, että hieman kadehdin noita Haukiputaan hiekkakankaita.
Nuo hiekkakankaat ovat kyllä mitä mainiointa maastoa ulkoiluun. Pari laavua nuotiopaikkoineenkin sieltä löytyy, ja jos kiipeää Runtelinharjulle, saa eteensä kauniin merinäköalan – onhan Runteli Perämeren rannikon korkein kohta Suomen puolella. Maaston märkyydestäkään ei ole haittaa, koska suurin osa alueesta on kuivaa myös sateisena kesänä.
Minä olen noita evästelyasioita myös miettinyt ja löysinkin varastostani hyvän repun: 14-litrainen Asaklitt, joka painaa sadesuojan kanssa vain 650 grammaa. Siihen mahtuu hyvin taukotakki, vesipullot, eväät ja kahvinlaittovälineet. Kiinteää polttoainetta käyttävä Esbit-keittimeni painaa vain 100 grammaa ja kahvinkeittoon riittävä määrä polttoainetta muutaman kymmenen grammaa päälle. Tai sitten voi käyttää risuja, käpyjä tms. maastosta löytyvää polttoainetta. Teräksinen muki toimii sekä keittoastiana että kahvikuppina. Sitten vielä vaikka pari voileipää ja vähän suklaata mukaan, niin hyvä tulee.
Laskeskelin, että juomavesi (1 litra), taukotakki + istuinalusta, keitin + kuppi + eväät ja valokuvaus/videointivälineet mukana repun lähtöpainoksi tulee vajaa neljä kiloa, mistä hieman alle puolitoista kiloa jää matkalle.
Täytyy kokeilla erilaisia toteutustapoja – nyt siirryin polun äärelle autolla, mutta yhtä hyvin voisin mennä sinne linja-autolla tai näin kesällä myös pyöräily olisi mahdollista. Mainiota pikalähiretkeilyä, kuten oivallisesti asian ytimen kiteytit!
Minun suosikkilajejani:) Juosten on tullut koluttua monta polkua ympäri Suomen. Kiintoisin havaintoni on ollut se, että potemani astma ei oireile niin pahasti poluilla juostessa kuin kävelyteitä juostessa. Puhtaampi ilma ehkä?
Varmasti polkuympäristössä on puhtaampi ilma. Kävelyteillä – autoteiden läheisyydessä – on aina liikenteen ilmaan nostattamaa pölyä. Ja onhan luonnossa liikkuminen muutenkin ihmiselle hyväksi, joten varmaan sekin vähentää epämieluisia tuntemuksia astmaan tai mihin tahansa vaivaan liittyen.