Vuoden 2014 tammikuu alkaa rapsakassa pakkaskelissä. Mieli tekisi yöretkelle, mutta pidän itseäni vielä liian kokemattomana uskaltautuakseni parinkymmenen asteen pakkasella yöksi ulos. Koska en ole tänä talvena tehnyt vielä yhtään yöpymisen osalta täysin onnistunutta retkeä, olen päättänyt tyytyä seuraavalla kerralla enintään 10 asteen pakkaseen. Tuosta retkestä on tarkoitus tehdä kahden yön yli ulottuva, ja lisäksi haluaisin tehdä sen metsäsuksilla.
Olen myös ostanut ensimmäisen ahkioni. Koska olen myös ahkion käyttäjänä noviisi, haluan opetella sitä ensin helpolla päiväretkellä. Tämä retki on toteutumassa aivan pian.
Tällä viikolla olen kuljettanut kameraa mukana töissä – tarkoituksena kuvata pakkasmaisemia erityisesti aamun hämärässä. Neljän kilometrin mittainen työmatkani kulkee Oulujoen yli ja osan matkasta myös joen vartta pitkin. Siinä minulla on hieman valinnanvaraa, missä kohtaa menen joen yli: Patosiltaa vai Rautasiltaa pitkin. Merikosken siltojakin voisin kulkea, mutta se pidentää matkaa jonkin verran, samoin Pohjantien silta – lisäksi näillä kahdella sillalla on jo autoliikennettä niin paljon, että se häiritsee hiljaisuudesta pitävää kulkijaa.
Seuraavat kuvat on otettu kolmena peräkkäisenä päivänä.
Merikosken voimalaitoksen yläkanavan vieressä kulkeva kevyen liikenteen väylä, pakkasta noin 20 astetta.
Sama paikka, kuva toiseen suuntaan.
Samoilta jalansijoilta otettu kuva, tällä kertaa kohti Nuottasaaren tehtaita.
Tässä niin ikään samasta paikasta kohti kirkkoa tähdätty kuva.
Pakkasella puut ovat kauniita ja pilviin heijastuvat taajaman valot tuottavat mielenkiintoisia sävyjä.
Merikosken voimalaitos ei ehkä ole rakennuksena niitä sykähdyttävimpiä, mutta hämärä, kuutamo ja pakkanen tekevät siitäkin kiinnostavamman näköisen. Nyt ollaan jo noin -25 asteessa.
Tässä kuvassa on puolestaan erotettavissa puunlatvojen yläpuolelle kurkottava Intiön vesitorni.
Autoilijat eivät varsinkaan aamuliikenteessä malta pitää turvavälejä. Seurauksena voi olla peräänajo, jollainen tässä tukkii Rautasillan liikenteen vähäksi aikaa.
Vielä yksi kuva joen yli – tässä keskellä näkyy Åströmin torni.
Iltatunnelmia Hupisaarilta, pakkasta on enää kolmisentoista astetta.
Merikosken voimalaitoksen yläkanava Patosillalta kuvattuna.
Intiön hautausmaan aamurauhaa.
Edelleen hautausmaalla.
Ja vielä yksi.
Raksilan pulkkamäki aamuhämärässä ylhäältäpäin kuvattuna.
Raksilan pulkkamäki aamuhämärässä alhaaltapäin kuvattuna.
Päätetään kuvakooste päivällä otettuun kuvaan. Tässä on hyvin tiukasti rajattu otos työhuoneeni ikkunasta avautuvaan maisemaan. Ennen kuin lukija muuttuu kateudesta vihreäksi, on paikallaan todeta, että suurimmalta osin tuo maisema muodostuu parkkipaikasta ja kerrostaloista taustanaan moottoritie ja sen takana häämöttävä Oulun keskusta sekä Nuottasaaren tehtaat. Ei kannata kadehtia. Tosin huonomminkin voisi olla.
Vautsi, hienoja kuvia olet ottanut!
Kiitos 🙂
Heeei, ei pakkasta kannata karsastaa. Suunnittelee reissut vaan siten, että pois pääsee helposti jos on ikävää. 🙂
Sepä siinä onkin. Minua kun ei juuri kiinnosta retket, joilla mennään esim. autolla muutaman kilometrin päähän, hiihdetään laavulle ja ollaan yötä jos taretaan. Haluaisin sinne, missä autojen ääni ei kuulu, eikä taajaman valot näy. Sieltä ei sitten ihan hetkessä pois pääse. Hyvällä makuupussilla tarkenee vaikka missä, mutta minä en sellaista omista, enkä tänä talvena osta – nyt on investoitu ahkio ja ensi talvena voi olla hyvän pakkaspussin vuoro. Siihen saakka pitää varovasti haeskella nykyisten varusteiden pakkasraja 🙂
Kyllä mäkin mielelläni menen kauas kaikesta, mutta joskus on ihan ok kokeilla lähempänä 🙂
On tosi upeita kuvia 🙂
Kiitos 🙂