Olipa kerran keski-ikäinen mies, joka luki Erkki Lampénin kirjan Neljä retkeä läpi Suomen. Kirjan ensimmäistä osaa, joka käsittelee retkeä Helsingistä Jäämerelle, lukiessaan tuo mies ajatteli: ”Jotain tuollaista minäkin haluan tehdä”.
Ei hän ole vielä kävellyt Suomea päästä päähän, eikä todennäköisesti koskaan kävelekään. Mutta hänestä tuli kuitenkin Elämäntapakävelijä, jolle parasta, mitä voi housut jalassa tehdä, on kävellä kauan ja kauas. Elämäntapakävelijä nautti eniten pitkistä kävelyretkistä, maratonkävelyistä, jotka nimensä mukaisesti ovat vähintään 42 kilometrin pituisia.
Heti seisovilta jaloilta Elämäntapakävelijä ei toki noita pitkiä kävelyitään tehnyt. Olihan hän alussa suorastaan rapakunnossa: neljän kilometrin matka kotoa työpaikalle meni juuri ja juuri, ja silloinkin piti puolessamatkassa pysähtyä hetkeksi. Mutta kävelykunto kasvaa kävelemällä. Kymmenen kilometriä, kaksikymmentä, kolmekymmentä. Sitten se maraton eli 42 kilometriä, ja sen jälkeen tasakymppejä eli 50 ja 60. Seitsemänkymmentäkin oli tavoitteena ja se toteutui, menipä jopa kolmella kilometrillä yli. Ja kaikkein äärimmäisenä Tuplamaratonkävely, kaksi kertaa 53 kilometriä peräkkäisinä päivinä.
Elämälle on tyypillistä, että sen sisältö vaihtelee. Niin myös Elämäntapakävelijällä. Tuli yhtä ja toista muuta tekemistä – osin positiivista, osin negatiivista, joiden tarkempaa sisältöä ei tässä ole tarpeen avata. Yhtä kaikki ne kuitenkin veivät aikaa ja energiaa siinä määrin, että kävelyharrastus jäi.
Kiinnostus aiheeseen oli kuitenkin tallella – vaikkakin toistaiseksi vaiennettuna. Vähitellen elämä kuitenkin alkoi asettua sellaisiin uomiin, että kävelyharrastuksen uudelleenaktivointi alkoi pyöriä mielessä yhä voimakkaammin. Ainoa, mikä pysyi pitkään piilossa, oli idea: miksi, mitä varten, millä tavoitteella kävelisin. Joskus oli käynyt mielessä, että voisi ruveta kävelemään jonkin tietyn alueen – vaikka kotikaupunkini Oulun – katuja. Sen teeman toteutus kuitenkin edellyttäisi jotain kätevää apuvälinettä, jolla kävelyreitit saisi helposti tallennettua ja jonka avulla voisi myös suunnitella sellaisia reittejä, joilla vielä puuttuvat kadut tai niiden osat saisi kuljettua.
Lopulta lokakuussa 2024 muuan ystävä, joka tiesi minun kävelyharrastuksestani, kysyi, onko sivusto https://citystrides.com minulle tuttu. Eipä ollut, mutta tutustuin.
Siis mikä se on? Annetaanpa sivuston perustajan kertoa.
Tätä kirjoittaessani olen päässyt CityStridesiin tutustumisessa hyvin alkuun. Toistaiseksi olen pärjännyt ilmaisversiolla, mutta ehkä jossain vaiheessa siirryn maksulliseen versioon, onhan siinä kiinnostavia lisäominaisuuksia.
Sama koskee Stravaa. Se oli tässä pakollinen kylkiäinen, sillä CityStrides ei osaa ottaa GPS-dataa suoraan esimerkiksi iPhonesta, vaan välissä täytyy olla jokin kaupallinen sovellus. Tällaiseksi sopii esimerkiksi Strava, jonka 30 päivän ilmainen kokeiluaika minulla on tällä hetkellä menossa. Varmaan otan siitäkin sitten maksullisen version, kun sen aika on käsillä.
En pidä tällaisia maksullisuuksia pahana asiana. Kyllä on täysin kohtuullista, että sovellusten yms. tekijät saavat työstään korvauksen, eikä näiden hinnat edes ole kohtuuttomia. Kyllähän moni maksaa esimerkiksi kuntosalilla käynnistä isompiakin summia. Harrastukset maksavat, ja kävely on joka tapauksessa harrastuksista halvimpia, vaikka siihen tällaisia maksullisia apuvälineitä ottaisikin mukaan.
Laitoin otsikkoon kysymysmerkin, koska tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä olen vielä alkuinnostuksen pauloissa, enkä voi olla varma, että innostus on laadultaan pysyvää. Toivon sitä, mutta olen realisti. Kuitenkin ajattelen, että kaikki asiat, jotka motivoivat minua kävelemään, ovat hyviä asioita. Näillä mennään ja katsotaan, mihin se riittää.