Viikonloppuna tehdyn ruokavaliopäätöksen mukaisesti oli ensimmäiseen työpäivään valmistautuminen aloitettava jo sunnuntai-iltana. Pikapuurot ja sokeroidut jugurtit ovat nyt pannassa, joten aamiaiset muodostuvat jatkossa mm. voileivistä, hedelmistä, kananmunista ja sokeroimattomista puuroista. Ensimmäisen maanantain aamupalaksi päätin ottaa keitetyn kananmunan ja banaanin. Takavuosinahan kohistiin kovasti kananmunien haitallisuudesta kolesteroliin liittyen, mutta kun itse rupesin pitemmän tauon jälkeen pari vuotta sitten syömään munia enemmän (3-4 kpl/viikko), eivät kolesteroliarvoni siitä muuttuneet miksikään. Pahalaatuinen kolesteroli minulla on hiukan ohjearvojen yläpuolella, mutta myös hyvälaatuista on runsaasti, joten terveydenhoitaja on antanut synninpäästön. Kananmunat ovat myös erinomaista retkievästä: sellaisen kun heittää tauolla ääntä kohti, pärjää taas pari tuntia. Banaanissa puolestaan on toki sokeria melkoisesti, eli niitä ei joka päivä parane syödä. Sokerin lisäksi banaaneissa on mm. C- ja B6-vitamiinia, magnesiumia ja runsaasti kaliumia, joten on niistä muuhunkin kuin makeanhimon tyydyttämiseen.
Aamupalan jälkeen ohjelmassa oli työhuoneesta löytyvien houkutusten etsiminen ja eliminoiminen. Pöytälaatikosta löytyi pussillinen cashew-pähkinöitä, joita aion jatkossakin syödä välipalaksi. Siellä on myös osittain syöty suklaalevy – tietysti Fazerin sinistä. Hetken ajattelin, että voisin viedä sen kahvihuoneeseen työkaverien tuhottavaksi, mutta sitten mieleeni tuli erään opettajani kertomus siitä, miten hän lopetti aikanaan tupakoinnin. Hän päätti, että nyt hän lopettaa, ja taskussa olleen puoliksi poltetun askin hän laittoi takanreunukselle näkyviin. Siellä se oli kuulemma vielä vuosikymmenen päästäkin, koskemattomana. Jos joku voi päästä tupakanpoltosta tuolla tavoin, pitäisi minunkin pystyä välttämään laatikossa olevan suklaalevyn kutsu. Varmuuden vuoksi näytin sen kuitenkin työkaverilleni, ja hänen nähtensä laskin, että siinä on viisi riviä syömättä. En usko, että tuo suklaa muodostuu ylivoimaiseksi kiusaukseksi. Ajatus elintarvikkeen syömättä jättämisestä (ja aikanaan pois heittämisestä) sotii kuitenkin periaatteitani vastaan, joten ehkä minä vien sen kahvihuoneeseen.
Aslak-kuntoutuksen viimeinen jakso on maaliskuussa 2015. Silloin on ohjelmassa myös kehonkoostumusmittaus, joten otan tavoitteeksi noudattaa tätä vähäsokerista ruokavaliota ainakin sinne asti. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, saanko aikaan mittauksessa näkyviä muutoksia koostumuksessani. Lisäksi toivon, että näiden noin neljän kuukauden aikana saan itseni vieroitettua sokerin syönnistä siinä määrin, että en tunne kiusausta palata entiseen.
Tänä iltana lähden yöjunalla Helsinkiin työmatkalle. Normaalisti minulla olisi repussani nyt ainakin yksi Maxi-Tupla, koska työmatkoilla en voi koskaan olla varma siitä, että pääsen syömään itselleni sopivina aikoina. Siten jotain välipalaa pitää aina olla mukana. Nyt jätin Tuplan ostamatta ja samalla vältän ainakin 29 grammaa sokeria huomenna. Pikkunälän torjumiseksi mukaan lähtee vain pieni pussillinen cashew-pähkinöitä. Muutama tiukka paikka voi huomenna tulla: jos iltapäivällä on tarjolla palaveripullaa, pitäisi minun pystyä jättämään se syömättä, ja lisäksi täytyy huomisiltana muistaa poiketa yhdestä perinteestäni: en saa käydä ostamassa Helsingin rautatieaseman kioskista punaista Royal-patukkaa junamatkan alussa puputettavaksi. Siinä olisi 22 grammaa sokeria.
Näillä mennään, päivä kerrallaan.
Tsemppiä!
Suklaa on sellainen, jota en voi itsekään vastustaa. Vältän aina sen ostamista kotiin, muuten söisin sen hetkessä.
Kiitos! Aika monta kieltäytymistä mahtui tähänkin (työmatka)päivään, mutta en sortunut houkutuksiin.