Matkustan työni vuoksi yöjunalla Oulusta Helsinkiin muutaman kerran kuukaudessa. Ennen minulla oli VR:n Matkatilikortti, ja lipun ostaminen tapahtui näin kätevästi:
- Avasin mieleiselläni selaimella VR:n sivut ja hain näkyviin haluamani meno- ja paluujunien aikataulut.
- Valitsin makuupaikat ja siirryin maksamaan.
- Syötin matkatilikortin numeron ja muut tarvittavat tiedot.
- Valitsin toimitustavaksi postituksen kotiosoitteeseeni.
- Liput tulivat postitse parin työpäivän kuluessa.
Jos piti muuttaa varausta, tai perua se, otin lipun mukaan ja kävin VR:n lipputoimistossa hoitamassa asian. Jos lippu peruuntui, palautettiin lipun hinta (miinus postitusmaksu 2 eur) yrityksen matkatilille.
Nyt kaikki on toisin:
- Avaan selaimella VR:n sivut. Muutaman epäonnistuneen lipunostoyrityksen jälkeen tiedän, että minun on käytettävä Internet Exploreria; Chromella, jota käytän kaikkeen muuhun, homma ei toimi.
- Kirjaudun verkkokauppaan. Tarvitsen siihen yritysasiakastunnuksen, joka muodostuu seitsemästä numerosta, väliviivasta ja kahdeksasta numerosta, ja salasanan, joka minulla nyt on kahdeksan merkin pituinen.
- Valitsen lähtö- ja määräaseman.
- Valitsen, onko kyse meno- vai menopaluumatkasta.
- Syötän matkapäivät. Jos matka on saman kalenterikuukauden aikana, jota nyt eletään, voin valita päivät kalenterista, mutta jos matka on ensi kuussa, pitää minun syöttää päivämäärät näppäilemällä. Kalenterit ovat kuitenkin koko ajan näkyvissä ja sopivasti näppäilyn tiellä.
- Jos paluu on heti seuraavana yönä (siis jos menomatka alkaa esim. 4.10. ja paluumatka 5.10.), järjestelmä vaihtaa paluumatkan alkamaan automaattisesti päivää myöhemmin (6.10.), ja jos yritän korjata tämän, se herjaa, että paluumatka ei voi alkaa ennen menomatkaa. Tällaisessa tapauksessa pitää näköjään ostaa matka kahtena erillisenä menomatkana.
- Saan näkyviin kolme yhteyttä kumpaankin suuntaan. Valitsen niistä mieleiseni sekä haluamani lipputyypin.
- Valitsen, että kyse on makuupaikasta.
- Valitsen paikan haluamastani vaunusta ja osastosta.
- Siirryn maksamaan. Koska matkatilikorttia ei enää ole, joudun käyttämään omaa luottokorttiani.
- Maksan liput ja valitsen toimitusvaihtoehdoiksi joko tulostamisen, sähköpostin, tekstiviestin (vai liekö multimediaviesti) tai noudon asemalta (lippuautomaatithan ovat nyt jo toista viikkoa suljettuina tämän uudistuksen vuoksi).
- Valitsen vaihtoehdon, jossa lipputiedot tulevat minulle sähköpostiin, ja viestin saavuttua tulostan liput.
- Teen työnantajalleni matkalaskun, ja saan matkarahat joskus takaisin.
Ensimmäisellä ostokerralla valitsin asemalta noutamisen, koska arvelin lippujen muuttamisen olevan silloin helpompaa. Eipä ollut, se tapahtuu näin:
- Menen asemalle varaustunnuksen kanssa.
- Annan tunnuksen virkailijalle ja kerron, että menomatkaa pitää muuttaa.
- Virkailija ei tiedä, miten muutos tehdään, kun matka on varattu verkkokaupasta. Pyytää avuksi toisen henkilön.
- Toinen henkilö ilmoittaa, että verkkokaupan kautta varattua ei voi muuttaa, vaan se pitää perua, ja tehdä uusi varaus. Muuttaminen olisi saattanut onnistua, jos minulla olisi ollut käyttäjätunnus mukanani. Muistattehan, se seitsemän numeroa, väliviiva ja kahdeksan numeroa. Eipä sattunut nyt matkaan se.
- Virkailija peruu varauksen ja perii siitä 10 euron palvelumaksun.
- Virkailija tekee uuden varaukseni haluamaani junaan.
- Tarjoan maksuksi VR:n hyväksymää maksukorttia, American Expressiä, jossa ei ole sirua, vaan magneettijuova.
- Virkailija vetää kortin lukulaitteen läpi ja järjestelmä jumiutuu.
- Virkailija pyytää kollegaltaan taas apua. Kollega ei osaa auttaa.
- Kukaan muukaan samassa lipputoimistossa ei saa korttimaksuja menemään läpi. Minua palvelevan virkailijan pääte on ja pysyy jumissa.
- Odottelen viisi minuuttia, joiden aikana ei tapahdu mitään. Parkkiaikani loppuu kohta, joten lähden pois. Sovin virkailijan kanssa, että jatketaan harjoitusta huomenna.
Illalla ostan tarvitsemani liput verkkokaupasta ja valitsen tällä kertaa sähköpostitoimituksen, ja saan liput. Soitan VR:n palvelunumeroon peruakseni sen aiemmin varatun paluumatkan. Jonota puhelimessa puoli tuntia ja luovutan. Jatkan varmaan huomenna.
Smoke gets in your eyes -kappaleen instrumentaaliversio soi päässäni loppuillan.
Onpa se joskus ollut aika paljon helpompaa.