Itäraja alkaa olla koluttu ja Runon ja Rajan tie viimeistä pätkää vaille ajettu. Huomenna on aika kääntää kulkusuunta etelästä länteen. Koska tämän matkan yhtenä tavoitteena on kiertää Suomi mahdollisimman läheltä reunoja, en tänäänkään ajanut suorinta mahdollista tietä, vaan lähdin Ilomantsista tielle 500, kohti Värtsilää. Villieläimiä pitää täälläkin varoa – ei toki enää poroja näin etelässä, vaan hirviä.
Viissatanen on ihan kiva tie ajella, mutta ei sen varrella kovin ihmeesti nähtävää ole. Alkumatkasta mielenkiintoisimmat nävökset olivat nämä 10 km välein toistuvat etäisyystaulut. Toki heti pysähtyessä huomaa asioita, joita ei vauhdissa välttämättä pane merkille – tässä havaitsin maitohorsmien kukinnan olevan jo pitkällä ja totesin, että kesä kallistuu väistämättä loppupuolta kohden. Sen enempää sitä ajatusta ei passaa vielä ajatella, ettei tule paha mieli.
Kyläkaupat ovat jo harvinaisuuksia, mutta eivät onneksi täysin kadonneet. Tämä kauppa löytyi Hoilolan kylästä, hyvin läheltä itärajaa. Kahvi ja kääretorttu maksoivat kaksi euroa. On vähän eri hintataso kuin valtaväylien varrella.
Yhtä hyvin ei asiat olleet Värtsilässä. Hyvää vauhtia ränsistyvä rakennus, jossa on joskus toiminut kauppa.
Näitä rajanylityspaikkoja on tullut kuvatuksi reissulla aiemminkin, joten laitetaan tähän sarjan jatkoksi Niirala. Harmillisen monet kohteet piti kuvata vastavaloon, niin tämäkin.
”Kuka teistä on lammas”?
Kiteen linja-autoasema on hieno. Valitettavasti sekin on jo otettu muuhun käyttöön, mutta onneksi teksti katon reunassa on säilytetty. Huomaa turistikin, mistä rakennuksesta on kyse. Tämän 1950-luvulla rakennetun asemarakennuksen kunnostus on muuten palkittu vuonna 2009 vuoden rakennusperintöpalkinnolla.
Tällaisia herkkuja kasvoi tien varressa Kesälahden ja Parikkalan välillä. En kuitenkaan maistanut, ei tee mieli pistää suuhunsa mitään näin lähellä tietä kasvanutta.
Jo aamulla tiesin, että tästä tulee sadepäivä. Pitkin matkaa seurasin kännykällä Forecan sadetutkaa, ja lopulta Parikkalaan kuuluvan Saaren kohdalla päätin, että nyt olen niin lähellä sadealuetta, että on syytä pitää tauko sisätiloissa. Siispä huoltoaseman baariin, kuppi kahvia ja Ilta-Sanomat pöytään ja sadetta pitämään. Reilun tunnin siinä sitten nysväsinkin, kunnes sade hellitti sen verran, että arvelin sopivaksi jatkaa matkaa. Sadevaatteet päälle ja menoksi. Kyllä sitä vettä tuli vieläkin, mutta eipä tarvinnut ajaa kovinkaan pitkää matkaa sateessa. Jo Imatran kohdalla tuli pilviin aukko ja aurinko ilmestyi taas näkyviin. Vielä sain pienen sateen päälleni Lappeenrantaan saapuessani, mutta siinä vaiheessa ajopäivää se ei enää haitannut.
Päivän matkareitti: