Todettakoon heti alkuun, että en se minä ollut. Siis tämä ei ole minun keksintöni. Netistä löytyy pilvin pimein ohjeita kevyen ja halvan spriipolttimen tekemiseen. Minulla tämä lähti liikkeelle Pasi Talvitien retkeilyblogissa olevan artikkelin lukemisesta. Pasi esittelee blogissaan varsin perinteisen mallin, johon tarvitaan kissanruokapurkki, juomatölkki ja pieni määrä lasikuitumattoa. Nuo metalliosat ovat kooltaan sellaiset, että ne menevät sisäkkäin pienellä välyksellä, joka täytetään lasikuitumatolla ja sitä mattoa pitkin polttoneste sitten nousee oikeaan kohtaan.
Minulla sattui olemaan varastossa muutama tyhjä säilyketölkki, mutta juomatölkkiä en tähän halunnut uhrata. Tykkään ostaa vain pantillisia juomatölkkejä ja ne kiikutan takaisin kauppaan. Siten reseptiä piti hiukan muokata. Sitä lasikuitumattoakaan minulla ei ollut, eikä mitään korvikkeeksi sopivaa materiaalia, joten se piti käydä ostamassa. En sitten tiedä, olisiko siinä voinut käyttää jotain muuta materiaalia, jotain sellaista, mitä minulla olisi ollut.
Ensin tein yhden polttimen, josta tuli mielestäni tarpeettoman korkea. Sitten tein toisen, matalamman. Otsikkokuvassa ovat nämä molemmat. Polttimien strategiset mitat ovat:
Korkea versio: halkaisija 85 mm, korkeus 72 mm, paino 80 g.
Matala versio: halkaisija 75 mm, korkeus 41 mm, paino 45 g.
Korkeassa versiossa sisäosa on pelkkä putki eli tein sen alkuperäistä ohjetta noudattaen: sahasin purkin sopivasta kohdasta poikki. Matalassa versiossa sisäosana on kokonainen purkki (ilman kantta tietysti) eli siinä on pohja tallella. Alla olevassa kuvassa ovat matalan version purkit askartelun alussa. Nämä purkit voivat olla mitä tahansa säilykepurkkeja, kunhan mitat menevät niin, että korkeampi purkki on halkaisijaltaan pienempi ja vastoinpäin.
Halkaisijaltaan pienemmän purkin pohjaan tein muutaman reiän, joista purkkiin kaadettu polttoaine valuu purkkien pohjien väliin ja sieltä nousee edelleen lasikuitukangasta pitkin ylös.
Sytytys tapahtuu viemällä tulitikku lasikuitukankaan tuntumaan. Hetken sitä siellä pitämällä tulitikussa olevan liekin lämpö höyrystää kangasta pitkin nousevan polttoaineen ja sitten se syttyy. Spriikeittimille ominaiseen tapaan liekki voi olla isokin, joten tätä poltinta ei käytetä teltassa, ei edes absidissa.
Tuulisuojan käyttö on vähintäänkin suositeltavaa.
Polttimen päälle asetettu kattila rauhoittaa liekin. Ja koska kattilan pohja asettuu tiiviisti korkeamman purkin yläreunaa vasten, on välttämätöntä, että korkeamman purkin sivuun, lähelle yläreunaa, tehdään pieni reikä. Sen kautta korvausilma pääsee purkin sisälle, johon polttoaineen vähetessä muutoin muodostuisi alipaine.
Sprii palaa keittimessä kuumalla liekillä, joka on sininen tai väritön. Tässä testaan poltinta kuumentamalla vesipannussani 2 desilitraa hanakylmää vettä. Se lämpenee kiehuvaksi neljässä ja puolessa minuutissa. Polttoainetta (Marinol) tähän kuluu noin 10 millilitraa.
Poltin on helpointa sammuttaa antamalla polttoaineen palaa loppuun. Toki siihen voisi tehdä jonkinlaisen kannen, jolla liekin saisi tukahdutettua. Silloin palamatonta polttoainetta jäisi lasikuitukankaaseen, mistä se voisi valua ties minne ja sotkea paikkoja. Lienee mukavampi opetella annostelemaan polttoaine niin, että sitä ei juurikaan jää yli. Ainahan sitä voi sitten lisätä, mutta tietysti vasta polttimen sammuttua ja jäähdyttyä.
Tällaisen polttimen allehan pitää sitten ehdottomasti laittaa jokin palamaton alusta. Minä tein oman testipolttoni asfaltilla, minkä vuoksi edellä olevissa kuvissa ei tällaista alustaa ole. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.
