Minä pidän makeasta. Erityisesti suklaasta, mutta muukin makea maistuu. Karkki, pulla, kakut. Myös marjajugurtit, mehukeitot, jäätelö ja muut herkut. Olen toki pitkään tiennyt, että ylettömästä sokerin syömisestä on haittaa, mutta perjantaina 21.11.2014 Iltalehdessä ollut juttu ”Mies söi sokeripitoista ruokaa 60 päivää – näin kävi terveydelle” pysäytti ajattelemaan, että nyt pitää oikeasti TEHDÄ jotain.
Jutussa kerrotaan, kuinka australialainen näyttelijä ja elokuvantekijä Damon Gameau testasi, millaisia muutoksia terveydentilassa tapahtuu, jos ruokavalio sisältää hyvin paljon sokeria. Makean syönnistä seurannut rasvan kertyminen sisäelinten ympärille kasvatti Gameaun vyötärönympärystä kahden kuukauden aikana huimat kymmenen senttiä. Sen lisäksi koehenkilön psyykkinen toimintakyky muuttui huonoon suuntaan.
Aslak-kuntoutuksessa tehtyjen kahden kehonkoostumusmittauksen perusteella minulla on tuota keskivartalon rasvaa, ns. viskeraalista rasvaa, varsin kohtuullisesti. Alla olevassa kuvassa on vasemmalla mittaustulos maaliskuulta 2014 ja oikealla lokakuulta 2013. Arvot ovat alle 50 – suositusten mukaan arvon pitäisi olla alle sata.
Noiden mittausten perusteella tilanteeni on siis erittäinkin hyvä, mutta omat tuntemukseni kertovat muuta. Olen jo pitempään tuntenut oloni turvonneeksi ja vaatteiden kutistuminen erityisesti vyötärön kohdalta on ollut viime aikoina huomattavaa. Jotain on siis tehtävä.
Sokeria tulee syödyksi yllättävän helposti suuriakin määriä päivittäin. Varsinkin sellaisina työpäivinä, jolloin otan ajan säästämiseksi aamupalan mukaan töihin ja syön vasta työpaikalla, tulee liian usein turvauduttua esimerkiksi Elovena-pikapuuroihin ja pieniin marjajugurtteihin. Retkillä nuo pikapuurot ja myös Lämmin kuppi -marjakeitot ovat tuttua evästä. Katsotaanpa, minkä verran sokeria niissä on.
Elovena omena-mustikka-vadelma -pikapuuroannos sisältää sokeria 6,3 grammaa.
Pikkupikari Valion mustikkajugurttia sisältää sokeria 24 grammaa. Jösses.
Lämmin kuppi mustikka-vadelmakeittoannos sisältää sokeria 22 grammaa.
Erilaiset pullat sisältävät myös sokeria runsaasti – varsinkin viinerit, hillomunkit ja muut muutakin kuin pelkkää taikinaa sisältävät pullat. Esimerkiksi Vaasan vadelmamunkissa on sokeria 5,2 grammaa – noin kymmenesosa koko munkeron painosta.
Ja pahimpana kaikesta tietysti se suurin heikkouteni, suklaa. Maailman paras suklaa, Fazerin sininen, sisältää peräti 48 grammaa sokeria sadassa grammassa. Jos työpöydän laatikossa on levy, puputan siitä helposti päivän aikana vähintään neljäsosan, josta siis kertyy huimat 24 grammaa sokeria.
Suositusten mukaan sokeria saisi päivässä syödä 40-60 grammaa. Jos aloitan työpäiväni pikapuurolla ja jugurtilla, ja syön iltapäiväkahvin yhteydessä hillomunkin, olen syönyt sokeria 35 grammaa. Muutama rivi suklaata päälle, niin koossa on noin 60 grammaa. Ja tähän tulee lisäksi vielä kaikki se muu sokeri, jota päivän aikana syömissäni elintarvikkeissa on enemmän tai vähemmän piilossa. Suositukset on siis todella helppo ylittää.
Se on loppu nyt.
Olen päättänyt laittaa lisätyn sokerin syömisen tauolle tästä illasta (22.11.2014) alkaen ja tämä päätös koskee kaikkia edellä mainittuja ja niiden kaltaisia tuotteita, eli sokeroituja maitotuotteita, leivonnaisia, mehukeittoja, puuroja ja makeisia sekä jäätelöä. Makeiden välipalojen sijaan aion panostaa kananmunien ja pähkinöiden syöntiin. Niillä pysyy pieni – ja tarvittaessa isokin – nälkä loitolla pitkään. Ja jos makeanhimo meinaa silti yllättää, sen tyydyttäminen tapahtukoon tästä lähin luontaisesti makeiden elintarvikkeiden eli hedelmien (myös kuivattujen) ja marjojen (sellaisenaan) muodossa. Onhan noissakin sokeria, mutta myös mm. kuituja ja muita terveellisiä ainesosia enemmän kuin sokeripommeissa.
Täysin sokeritonta elämää en aio itseltäni vaatia, vaan koitan pitää tämän kuitenkin kohtuudessa. Jos siis esimerkiksi jossain kyläillessäni minulle tarjotaan kahvin kanssa pullaa, en sylje tarjottimelle, vaan otan pullapalan. Toki yksi pala voi olla repsahduksen alku, mutta katsotaan, onnistunko tällaisilla säännöillä saamaan aikaan muutoksen, jonka tulokset olisivat kohtuullisessa ajassa näkyvissä. Jos kerran alussa mainitsemani australialainen onnistui hävittämään sikspäkkinsä kahdessa kuukaudessa, ehkä minulla voi olla pieni mahdollisuus päinvastaiseen muutokseen jossain kohtuullisessa ajassa.
Tuskin tästä kokeilusta ainakaan haittaa on. Raportteja kokeiluni edistymisestä on tulossa blogiini suunnilleen silloin tällöin.
Hyvä päätös! Tosin täällä päässä on tullut huomattua, että nollatoleranssi on ainoa, joka toimii (en yleistä, mutta oma kokemus on tämä). Jos koettaa ”pitäytyä kohtuudessa”, lähtee se aina jossain vaiheessa käsistä.
Tsemppiä kokeiluun! Raportoihan tuntemuksia.
Kiitos kannustavasta kommentista! On totta, että nolla on aina nolla – kohtuus on veteen piirretty viiva. Aika näyttää, mikä minun kohdallani toimii.
Mulle ei jostain syystä sokeri maistu. Kaupan jäätelöt on sairaan makeita, valmiita jukurtteja en syö lainkaan ja kuppikeitot menevät alas lähinnä vaihteluna vaelluksilla. Karkkia en syö, koska ei tee mieli. Luulen että vähäsokeriseen makuun tottuu, eikä supermakeita ruokia sitten enää tee mielikään. Vaelluksille teen marjakeitot ja kiisselit itse, ja jukurtinkin voi tehdä kotona. Siinä voi päättää paljonko sokeria lautaselle kippaa. Mehukeitto on hyvä eväs, jos sen tekee aidoista marjoista kotona. Makeanhimoon syön pari palaa tummaa suklaata, ja se yleensä riittää. Satunnainen pullapala kahvipöydässä on sokerimäärältään aika pieni, enkä muutenkaan usko ehdottomiin kieltoihin. 🙂
Tuo on hyvä tilanne, ja siihen yritän itsekin päästä. Jos jokin asia ei maistu, ei siitä tarvitse sen kummemmin kieltäytyä, ja silloin homma toimii varmasti. Makean syöminen on opittu ja hankittu tapa, josta uskon olevan mahdollista myös oppia pois.
tsemppiä kokeiluun! Minullekin oli järkytys juttua lukiessa, kuinka paljon pikapuurot sisältävät sokeria, samoin suklaa. Molempia tulee syötyä.
Kiitos! Suositusten mukaiset kiintiöt on todella helppo ylittää. Juuri vilkaisin maitopurkin tuoteselostetta, ja yllätyin huomatessani, että maidon sokeripitoisuus on viiden prosentin luokkaa.
Sinun inspiroimana, minäpä teen saman tempauksen! 🙂 Sokerin kulutus on itsellä kasvanut eksponentiaalisesti stressin seurauksena. Olen ajatellut, että otan itseäni niskasta kiinni, kunhan vähän stresssi helpottaa, mutta tajusin tätä juttua lukiessa, ettei todellakaan kannata odottaa!
Hienoa! Voidaan sitten tsempata toisiamme tässä 🙂