”Vedenpitävä Gore-Tex-kalvo”
”Jalkine vedenpitävällä Gore-Tex-kalvolla”
”Aidon Gore-Tex-kalvon ansiosta täysin vedenpitävät”
Mm. tällaisin sanoin kuvailevat valmistajat Gore-Tex -kalvolla varustettuja, vedenpitäviksi mainostamiaan kenkiä. Minulla on ollut viidet tällaiset – merkiltään Halti, CAT, Hanwag, Lowa ja Haglöfs. Näistä kengistä jokaiset ovat ruvenneet vuotamaan viimeistään muutaman käyttökuukauden jälkeen. Heikoin esitys oli kenkäpari, jonka sain takuuvaihtona vuotaviksi todettujen tilalle, ja kun nämä pääsivät muutama viikko käyttöönoton jälkeen mukaani märkään metsään, olivat jalat nelituntisen retken jälkeen aivan märät.
Näiden kokemusten valossa olen tullut siihen tulokseen, että vedenpitäviä kalvokenkiä ei ole olemassakaan. Olenhan aiheesta täällä blogissanikin jo kitissyt. Ja saanut harrastajakollegoilta kommentteja, että kyllä hyvä kalvokenkä on vedenpitävä. Okei, ehkä näin on, mutta mikä sitten on hyvä kalvokenkä? Se saattaisi löytyä kokeilemalla, tai sitten pitäisi ostaa kalliimmat kengät. Nuo käytössäni olleet kengät ovat olleet hinnaltaan 60…200 euroa, eli ovat vaelluskenkien hintahaitarin alapäästä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos kenkää mainostetaan vedenpitäväksi, sen pitää sellainen olla – oli hinta sitten vaikka vain kymmenen euroa.
Onneksi kalvokengät eivät ole ainoa vaihtoehto. Minä päätin jättää kalvoilla kikkailut toistaiseksi syrjään ja tilasin Lundhagsin kalvottomat Professional Mid Opti -kengät. Niiden esittelytekstissä todetaan, että ”Keskieurooppalaisiin vaelluskenkiin verrattuna Lundhags on rakenteeltaan ainutlaatuinen: kengässä ei ole lainkaan vedenpitävää kalvoa vaan kengän alaosa on patentoitua Certech-kumia. Varsi taas valmistetaan nahasta, jonka voi kyllästää vettähylkiväksi.”. Ostin lisäksi Peevon tilan valmistamaa Vanhanajan nahkarasvaa, joka sisältää kasvirasvoja, tervaa, mehiläisvahaa ja hapettumisen estoainetta, ja käsittelin sillä kenkien varsien nahkaiset osuudet. Lundhagsin kenkien nimessä ”Opti” tarkoittaa, että kenkä on muotoiltu leveälle jalalle sopivaksi, ja sellaiset tiedän omiin tassuihini passeleiksi.
Kun saan kengät kyllästettyä, on aika lähteä testaamaan niitä. Nämä kengät on tarkoitettu pidettäväksi kaksien sukkien kanssa. Minä varustaudun Lorpenin CIW Linereilla ja Falken TK 2 -sukilla, joista viimeksimainitut ovat sikäli erityiset, että ne ovat muotoillut: kumpaankin jalkaan oma sukkansa.
Elokuun alussa on hetkellisesti siedettävää säätä, eli ollaan kahden hellejakson välissä. Ulkolämpötila puoliltapäivin on vain 21 astetta, mikä on virkistävä poikkeus viime aikoina tukalaksi äityneisiin säätiloihin. Huomenna on taas alkamassa uusi hellejakso – superhelteeksikin väitetty – joten jos metsään haluan mennä, on lähdettävä nyt.
Yhdistän tähän kenkätestiin myös hillojen etsinnän. Haluan mennä jonnekin, missä on märkää, joten suuntaan suolle. En kerro minne, koska en halua paljastaa marjastusmaastojeni sijaintia. Hillatilanne osoittautuu perin kehnoksi: löydän alle kymmenen marjaa, ja niistäkin monet ovat kovin pieniä. En viitsi ottaa niitä mukaan, vaan syön ne heti, samoin kuin muutamat mustikat, joita reitilläni sattuu olemaan. Hillanlehtiä on kyllä paljon, mutta marjoja ei. Löydän jokusen helteessä kuivahtaneen hillantekeleen – pitkä hellejakso on selvästi vaikuttanut satoon. Metsän puolella on sentään puolukanraakileita ihan kiitettävästi, eli niitä ainakin voisi olla tulossa. Suolta löydän myös varsin mukavan määrän karpalonraakileita. Niitä täytyy tulla keräämään sitten, kun ensimmäiset pakkaset ovat takana. Silloin ovat karpalot parhaimmillaan – tai oikeastaan toiseksi parhaimmillaan: keväällä heti lumen sulettua löytyvät ylivuotiset karpalot ovat niitä herkullisimpia.
Suo ei ole mitenkään kovin märkä, mutta sen verran kuitenkin, että kenkien kärkiosat kastuvat joka askeleella. Lisäksi tallustelen muutamasta oikein märästä kohdasta, joissa saan kenkäni uppoamaan veteen noin kymmenen sentin syvyydeltä, ja viimeistelen testin kävelemällä suolta palatessani metsätiellä muutaman ison lätäkön halki syvimmästä kohdasta.
Yllätyn siitä, miten helppo näillä on kävellä – kengät eivät tunnu mitenkään epätavallisen jäykiltä; ovathan ne kuitenkin aivan uudet vaelluskengät. Epäilemättä kahdellä päällekkäisellä sukalla on osansa asiaan.
Kenkätestin lopputulos: kengät toimivat juuri niin kuin on lupa odottaa, eli ulkopuolinen kosteus ei mene läpi. Kengän tiiveyden vuoksi tällaisella lämpimällä säällä jalat hikoavat aika voimakkaasti, minkä vuoksi en voi väittää, että jalkani olisivat täysin kuivat. Hikoilusta johtuva kosteus on kuitenkin helposti hallittavissa varaamalla retkelle mukaan kaksi tai kolme sarjaa sukkia, ja vaihtamalla niitä tiuhaan. Helteellä kengän sisällä kosteaksi hionneen sukan saa nopeasti kuivaksi, kun ripustaa sen rinkan tai repun päälle.
Nämä kengät voittivat Erä-lehden vaelluskenkätestin, joka on julkaistu numerossa 5/2013. Testiryhmän kokemusten mukaan ne vaativat tavallista pitemmän sisäänajojakson, mikä johtuu kengän hyvin jäykästä rakenteesta. Aion itse kävellä näillä vähintään sata kilometriä ennen kuin lähden pitemmälle retkelle niiden kanssa. Ei pelkästään kenkien sisäänajon vuoksi, vaan myös ja etenkin siksi, että plantaarifaskiitin kipeyttämä jalkani täytyy ensin saada kuntoon. Aiempien samasta vaivasta olevien kokemuksieni valossa tiedän, että maltillinen kävely hyvillä (= tukevilla) kengillä on minulla toimiva keino jalan parantamiseksi.
Olen ostokseeni tyytyväinen. Jahka ilmat tästä viilenevät, alan taas kävellä enemmän. Nythän olen liikkunut enimmäkseen pyörällä, ja elokuulle suunnitelmissani on vielä yksi viikonlopun mittainen pyöräretki. Syksymmällä, kun ilmat viilenevät, alkanee kävelykin taas maittaa, ja viimeistään sitten, kun pyöräilykausi päättyy – en aio harrastaa talvipyöräilyä – palaan työmatkoillakin taas kävelyyn. Silloin saan helposti kokoon kymmenkunta kävelykilometriä joka arkipäivä. Jos asiat menevät suunnittelemallani tavalla, voisin loppuvuodesta olla jo valmis retkeilemään kävellen. Varsinkin, jos saan retkivarusteiden mukana kuljettamista varten suunnittelemani keksinnön siihen mennessä käyttöön.
Niin, sanottakoon vielä: tämä on siis ensimmäinen osa kenkätestistäni. Jatkoa seuraa, kunhan saan kengät sisäänajettua ja pääsen niiden kanssa tositoimiin, eli pitemmälle retkelle.
Uudet kengät viimeistä kertaa puhtaina.
Lundhagsien kärkiosa on vedenpitävää kumimateriaalia.
Kuulalaakerit kengässä! Toden totta kerrassaan: Lundhagsien toinen ja kolmas nauhalenkkipari on varustettu nauhan liukumista helpottavilla laakereilla.
Myös Lundhags luottaa pohjissa tuttuun Vibramiin.
Hillanlehtiä riittää, mutta marjoja on niukalti.
Osa hilloista on kuivahtanut kesken kypsymisen.
Tällaisia saisi aika monta poimia ennen kuin ämpäristä olisi edes pohja peitossa.
Karpalonraakileita.
Kyllä täällä hilla kasvaa, mutta ei se marjaa tee.
Kihokkeja.
Harmaaporonjäkälää, otaksun.
Suosikkijäkäläni, palleroporonsellainen.
Kanervakin kukkii jo.
Tästäkö pitäisi mennä läpi? Jossain tiheikön takana olisi lisää suota tutkittavaksi.
Pari suota lisää tutkittuani – laihoin tuloksin – pääsen palaamaan vaihteeksi helppokulkuista polkua pitkin.
Olisinpa osunut tämän päivänkakkaran kohdalle viikko-pari aikaisemmin.
Pluts. Ei hätää, tällä kertaa jalassani on oikeasti vedenpitävä kenkä!
kiintoisaa!
Minulla on samanlaiset kokemukset gore-tex kengistä. Alkuun pitivät hyvin, mutta pian oli jalat märkinä.
Ostin muutama viikko sitten juuri samanlaiset kengät, mutta pidemmällä varrella (High Opti). Muutamien kymmenien kilometrien jälkeen voin jo sanoa, että nämä kengät lähentelevät täydellisyyttä. Kengän kireyden sääteleminen nauhoituksella on helppoa ja toimivaa ja kenkä tuntuu kevyeltä jalassa. Hieman kolhot sisätilat ovat mielestäni paljon mukavammat kuin laskettelumonomaisissa varsikengissä yleensä. Kaupantekijäisiksi sain vielä Lundhagsin oman sukkasetin (alussukat ja saapassukat), jotka ovat myös mukavat jalassa.
Hieman ensin arvelutti, että oliko leveälestinen malli ylimitoitettu minulle, mutta kun opin kiristämään nauhat oikein, kenkä istuu jalkaan kuin valettuna.
Oikean nauhoituksen opettelu onkin tärkeä asia. Hyvä muistutus!
Sainpa viimein itsekin raapusteltua muutaman rivin kengistäni: http://tuliltapoluilta.blogspot.fi/2014/09/karut-mutta-mukavat-lundhagsit.html#more
http://tuliltapoluilta.blogspot.fi/2014/08/vaelluskenkien-hankinta.html
Mukavaa saada toisenkin testaajan näkökulma asiaan! Pitkälti yhteneväisiä näyttävät havaintomme olevan.
Kunnolliset kengät olisivat sijoitus mielekkääseen retkeilyyn maastoon katsomatta.Mutta ne maksaa..muttamutta taidan etsiä netistä nyt nämä kengät,jalkani tarvitsevat myös leveälestisen kengän!Kiitos vinkistä=)
Hyvä ja halpa eivät taida tässäkään asiassa kohdata. Olisinpa ensimmäisiä vaelluskenkiä ostaessani tiennyt kaiken sen, mitä nyt tiedän, niin olisin säästänyt yksien Lundhagsien hinnan ja saanut hyvät kengät jo vuosia sitten.
Sitä olen vielä ihmetellyt kenkiä netistä ostaessani, että valmistajien kokotaulukoissa on vain kokonumeron ja sisäpituuden välinen vastaavuus – leveydestä ei puhuta mitään.
30 vuotta on tullut erilaisia vaeeluksia tehtyä. Hyvinkin erillaisilla kengillä. Nuorena piti olla maiharit milloin minkäkin armeijän käyttämät ;o)
Ikääkun tuli niin siirryin varsinaisiin vaelluskenkiin. Kuten tässä on todettukin Gore kalvot ei ole ikuisia, ne kestävät kalliimmissakin kengissä hiukan pitempään. Ja enen kaikkea kuivuvat taasti ja ovat hyvin hiostavat viileilläkin keleilllä ! ! !
Sattuman kautta tuli kokeeksi ostettua Lundhagsin kengät kun olivat 50% alessa… Tuntuivat nuukailijan kukkarolle edullisilta :o)
Kenkien sisään ajovaihessa huomasin, että kengät tarvitsevat jäykkyytensä vuoksi pitemmän tallustelun lyhyemmillä matkoilla.
Kävelin noin 250 kilsaa, n.10 kilsan lenkkiä kengillä ennen pitempiä vaelluksia.
Kertaakaan kengillä ei ole rakkoja tullut, vaikka en aina ole kaksia sukkia laittanut jalkaan.
Kengissä on mainio rullaava muotoilu saatu pohjiin aikaiseksi, joten askellus kovallakin alustalla tuntuu mukavalta.Jalat eivat tunnu samallatavalla vääsyvänkään kuin raskaammissa koko nahkakengissä.
Yllättävin positiivinen kokemus on minulla jalkojen hikoilusta…
Vasta yli 20 asteen helteellä alkoivat jalat hikoamaan. Kenkien hengittävyys verrattuna Gore kenkiin on aivan omaa luokkaansa.
Tällöinkin sukkia vaihtamalla tauolla saa jaloille mukavan tunteen ;o)
Lundhagsin omalla rasvalla olen parkinnut kengät ja hyvin vettä hylkivät. Rasvaaminen on pehmentänyt varsia hieman ja auttanut kenkien sisään ajossa.
Tuli tuossa on tettu akaupunki käyttöön nuo Park kengät. Etelässä kun tuo talvi on kovin loskainen ja kengät uivat jatkuvasti märkänä loskassa.
Katselin tuossa sportamoren kuvastoa ja huomasin että Park malleissa ja muutamassa muussa ei olisi enää vibram pohjia vaan jotkin muut… Ilmeisesti halvimmissa malleissa on ruvettu säästämään.
Onneksi kohdaleni ei ole sattunut liimauksien kanssa ogelmia. Vuoristossa tai kaukana jänkhällä se olisi ikävää…
Itseni kaltaisille kitupiikeille ja niille jotka tuntevat itsensä muuten vain köyhiksi. Edullisemmin saa loppusyksystä nettikaupoista 100-250 euron alennuksin :o)
Ei voi kerrassaan kuin suositella ! ! ! Tapani Kunnasta lainatakseni paljon olisi säästänyt rahaa ostamalla suoraan Lundhagsit :oD
Olisipa aina viisautta ostaa heti ne parhaat varusteet – halvempien kokeilemiseen tärvääntyy hirveät määrät rahaa ja aikaa.
Hei,
Olen hommaamassa Professional Mid Opteja. Minua mietityttää tuo koko asia? Normaali kenkä minulla on kokoa 42. Suositteletteko minulle 42 vai 43 kenkiä? Tarkoitus olisi käyttää kahtia sukkia niinkuin valmistaja suosittelee.
Minkä kokoiset olette itse hommanneet suhteessa ”normaaliin” jalan kokoon?
T:Juha
Terve Juha,
Jos 42-kokoiseen kenkään mahtuu sinulla sekä lineri että villasukka, niin silloin varmaan Lundhagsitkin voi olla kokoa 42. Mutta jos pidät 42-kokoisen kengän kanssa vain yhtä sukkaa, niin silloin lähtisin Lundhagseissa kokeilemaan kokoa 43.
Hiukan liian ison kengän kanssa pärjää kyllä, kun sitä voi täyttää paksummilla sukilla ja/tai pohjallisilla, mutta jos kenkä on liian pieni, niin se sitten on liian pieni. Minun kokemuksen mukaan nuo Lundhagsit eivät veny käytössä yhtään, eli en laskisi ainakaan sen varaan, että kenkä mukautuu jalan ympärille ajan kanssa.