Halti Pata Fun telttalaavu

”Tämmösen mää oon aina halunnu.”

No en nyt ihan aina, mutta siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran näin nettikaupassa Halti Pata Fun -telttalaavun, olen harkinnut sellaisen ostamista. En kuitenkaan halunnut maksaa siitä sitä 90…100 euroa, millä tuotetta normaalisti myydään. Ajattelin, että jos viidellä kympillä saisi, niin sitten.

Syyskuun alussa 2014 Scandinavian Outdoor Store lähetti kanta-asiakasmeilin, jossa oli tämä kyseinen tuote juuri sillä viidellä kympillä tarjolla. Sehän piti saman tien tilata, vaikka minulla noita majoitteita on ennestäänkin. On ensinnäkin iso teltta, vanha Haltin Vaelluskupoli, joka on oikein hyvä teltta, mutta painava: yli kolme kiloa. Ahkiossa tai pyörän tarakalla se kulkee mukavasti, mutta ei sitä mielellään kanna, jos ei ole pakko. Rinkkaretkille minulla on sitten Jack Wolfskin Gossamer -teltta, joka painaa 1,8 kiloa, eli sitä kantaa jo pitempiäkin matkoja. Gossamerin huonona puolena on ahtaus: telttaan mahtuu juuri ja juuri yksi haahuilija rinkkoineen, eikä teltan korkeus riitä istumiseen. Uudelle majoitteelle on silti tarvetta: erinäisistä syistä minun pitää keksiä tapoja kantamuksen keventämiseen. Jos tämä telttalaavu osoittautuu käyttökelpoiseksi, saan sen myötä nipistettyä kantamuksen painosta lähes kilon pois.

Niin ja jos totta puhutaan, niin tämä on ennemminkin teltta kuin laavu – valmistaja kuitenkin luokittelee sen laavuihin ja kutsuu sitä telttalaavuksi. Alun perin tämä on toki ollutkin laavu, mutta kun kehittely on lähtenyt lapasesta ja laavuun on tehty seinät ja lattia, niin telttahan siitä on tullut.

Tuote tuli tarjoukseen juuri sopivaan aikaan: suunnitelmissani on tehdä lähiaikoina grammanviilausretki, eli retki mahdollisimman kevyen kantamuksen kanssa. Saan laavun tilattua edeltävällä viikolla, joten se varmasti ehtii tulla ajoissa.

Retkiviikon tiistaina tulee odotettu tekstiviesti: paketti on noudettavissa automaatista. Mutta voi harmi: sataa. En halua koepystyttää telttaa märkään maahan, joten se homma siirtyy seuraavalle päivälle. En silti malta olla avaamatta kääröä kotona. Ja kas! Täällähän onkin parempi tuote kuin odotinkaan. Olin ollut siinä käsityksessä, että teltassa on vain verkko-ovi, mutta tässähän on ihan kunnollinen umpiovi, ja sen yläosassa kaksi säädettävää tuuletusaukkoa. Myös teltan toisessa – matalammassa – päässä on säädettävä tuuletusaukko. Kerrassaan mainiota! Ainakin perusedellytykset ilmanvaihdolle ovat olemassa – tuuletusaukot ovat paitsi eri päissä telttaa, myös eri korkeudella, joten voisi olettaa niiden välille muodostuvan jonkinlaisen ilmavirtauksen. Tämä on toki vain teoriaa, mutta muutaman päivän päästä tiedän, miten homma toimii käytännössä.

Keskiviikkona on poutaa, joten nyt pääsen koepystyttämään ostokseni. Niin kiirettä ei kuitenkaan ole, ettenkö ehtisi työpäivän jälkeen käydä kotona juomassa kello viiden teen ja syömässä sämpylän. Vasta sitten ajelen etukäteen valitsemalleni pystytyspaikalle – syrjäinen pieni aukio ajopolun päässä, kahden suon välisellä metsäkaistaleella. Ja näin se käy.

 

Grammanviilausretkellä uusi telttani pääsee ensimmäisen kerran tositoimiin. On ollut lämmin päivä, noin viisitoista astetta, ja illalla taivas on pilvetön. On siis tulossa kylmä yö. Pystytän telttani hieman auringonlaskun jälkeen, eikä kestä kauaakaan, kun sen pinta on jo kostea. Tässä vaiheessa kosteutta on kuitenkin vain ulkopuolella.

Teltassa on mukavasti tilaa yhdelle nukkujalle ja tavaroille. Ehkä kaksikin mahtuisi, mutta silloin ei tavaraa voi kovin paljoa olla mukana, sillä teltan sivuilla tila käy korkeussuunnassa ahtaaksi. Sama tilanne kuin vaikkapa rintamamiestalojen yläkerroissa: oikeasti käyttökelpoinen pinta-ala on paljon pienempi kuin mitä pelkän lattian alan mittaamalla voisi kuvitella.

Aamulla teltan katto on kostea myös sisäpuolelta, mutta olosuhteet huomioon ottaen ei mielestäni juuri sen enempää kuin vaikkapa festariteltassa – tiedättehän ne marketeissa parilla kympillä myytävät yksinkertaiset kupoliteltat. Tuuletuksen toimivuutta ei muutoin kyllä nyt pysty arvioimaan, sillä ulkoilmakin on ollut yöllä niin kostea, ettei missään teltassa olisi sisällä täysin kuivaa.

Kosteusasiat muodostuvat näissä olosuhteissa tälle teltalle kompastuskiveksi. 2-kerrosteltassa kosteus tiivistyisi ulkoteltan sisäpintaan, josta se on helppo kuivattaa, kun kangasta ensin ravistelee kunnolla ja jos kosteutta vielä on jäljellä, ripustaa kankaan nurin käännettynä vaikka puun oksalle kuivumaan. Pata Fun -teltan yksinkertaisen kankaan kuivaaminen onkin sitten hankalampi homma. Ensin pitäisi ravistella ulkopuoli kuivaksi, ja sitten kääntää teltta nurinpäin, siis sisäpuoli ulos ja ulkopuoli sisälle, ja sitten ravisteltaisiin vedestä loput pois. Ainoa varma lopputulos tällaisesta tolskaamisesta kuitenkin olisi retkeilijän kastuminen yltä päältä.

Tämän kokemuksen valossa en suosittele Halti Pata Fun -telttaa kylmien syysöiden majoitteeksi. Kesällä, kun yöt ovat lämpimiä, kosteuden kanssa tuskin tulee ongelmia, ja ensi kesänä oma telttani pääsee varmasti retkelle. Myös kuivahkolla talvipakkasella Halti Pata Fun voisi olla käyttökelpoinen majoite, jos ovikankaan jättää kokonaan pois ja käyttää telttaa avolaavuna. Tämän voisin tulevana talvena kokeilla. Tokihan silloinkin kosteutta tiivistyy nukkujan pään yläpuoliseen kankaaseen, mutta talvella se jäätyy saman tien ja on todennäköisesti melko helppo pyyhkiä tai harjata pois.

Lopullisena tuomiona sanoisin, että Halti Pata Fun on puutteistaan huolimatta hintaansa nähden varsin onnistunut tuote. Yksityiskohtia on mietitty, ja laatu kestää tarkemmankin tarkastelun: saumat ovat siistit ja pohjan saumat lisäksi teipatut. Lämpimän syyspäivän jälkeisen kylmän yön olosuhteet olisivat hankalat mille tahansa 1-kerrosteltalle, ja jos ollaan vain yhden yön mittaisella retkellä, ei kankaan hankala kuivattavuus ole ongelma. Jos teltan oviaukkoon vielä saisi koko aukon peittävän hyttysverkon, voisi tätä pitää kesäkäyttöä ajatellen suorastaan täydellisenä kevytmajoitteena. Tämän saman tuotteen aikaisemmassa versiossa tuollainen verkko-ovi on ollutkin, joten en pitäisi ihmeenä, vaikka sellaisia vielä tehtaalta löytyisi. Lähetin asiasta Haltille palautetta; katsotaan, mitä vastaavat, vai vastaavatko ollenkaan.

Lisäys: Eivät sitten vastanneet. Onhan tämä tietysti pieni asia, mutta harmittaa silti tällainen ylimielisyys. Tapoihin kuuluu vastata, kun kysytään. Ikävä kyllä nykyään niin harvat arvostavat hyviä käytöstapoja.