Lokakuun kolmannentoista päivän iltana olisi taivaalla ollut syksyn tähän asti komein revontuliesitys. Ketunhännät jäivät kuitenkin saamatta kainaloon tai muistikortille, kun tuli sumua. Mutta sitäpä tuli sitten ihan reippaasti – jopa niin, että Hailuodon lautta harhautui seuraavana aamuna reitiltään ja tussahti matalikolle. Minä lähdin illalla ulos kameran kanssa ja kun ei reposia voinut kuvata, kuvasin sumua. Ja kun sitä oli vielä aamullakin, niin kuvasin kouluun mennessä lisää. Iltapäivällä sumu alkoi jo hälvetä, mutta silloinkin maisemasta löytyi ikuistamisen arvoisia näkymiä.
Pitemmittä puheitta kuviin.
Pikisaaren kuvista luulen tunnistavani jotain itsekin, kun olen joskus juossut sitä ympäri. Oulussa tosin on niin paljon siltoja, että jos ihan suunnittelematta lähtee lenkille, puolen tunnin jälkeen ne menevät iloisesti sekaisin… 🙂
Siinä on kyllä oma vaaransa 😀 Tullista tulleille kannattaa suositella reittiä, jossa juostaan vain yhtä siltaa edestakaisin 🙂
Tuli tosiaan revontulihälytyksiäkin tuona iltana sähköpostiin ja sumuista oli tai ainakin pilvet alhaalla. Lentelin Arlandasta Vantaalle ennen puolta yötä ja yritin finskin ikkunasta katsella sillä silmällä, jos näkyisi repolaisia yläilmoista käsin. Sen verran oli sisällä valot kirkkaana, että ei kovin hyvin mitään koneen pikkuikkunasta näkynyt, mutta olin jotain vihreitä juovia kuitenkin näkevinäni.
Pidän utukuvista ja hyviä onnistuit napsimaan 🙂
Sumussa on jotain kiehtovaa – minä tykkään kovasti sumuisesta maisemasta, ja mitä sakeampi sumu, sitä parempi 🙂