Jack Wolfskin Gossamer -teltta nollakelissä

Jack Wolfskin Gossamer on pieni, tunnelimallinen yhden hengen vaellusteltta. Teltan sisätilan pituus on 225 cm, leveys 80-90 cm ja korkeus 40-75 cm. Ulkoteltta ulottuu pääpuolelta 30 cm pitemmälle kuin sisäteltta, joten tuohon väliin jää sopivasti tilaa esim. kengille ja muulle sellaiselle tavaralle, jota ei halua tai tarvitse ottaa sisälle telttaan. Rinkka siihen ei mahdu, joten se on otettava telttaan sisälle. Teltta painaa 1750 grammaa ja pakatun käärön mitat ovat 15 cm x 46 cm. Ulkoteltan vesipilariarvo on 4000 mm ja pohjakankaan 10.000 mm. Materiaali pitää siis veden sillä puolella, mihin se kuuluu.

Matalana ja vihreänä teltta maastoutuu suomalaiseen metsään hyvin – jopa liiankin hyvin. Jos teltalta lähtee kauemmas haahuilemaan, saa sitä etsiä tosissaan. Sisäteltan katto on kokonaisuudessaan verkkoa, ja ulkoteltta voidaan rullata pitemmän kaaren kohdalle, ja näin voidaan nauttia lähes taivasalla yöpymisen tunteesta ilman, että tarvitsisi jättäytyä ötököiden syötäväksi.

Alumiinisia kaaria on kaksi kappaletta ja maakiiloja pystytykseen tarvitaan 11-13 kappaletta (keskellä pitkiä sivuja olevat kiilat eivät ole aivan välttämättömät). Teltan mukana tulee saumojentiivistysaine ja kaaren korjausholkki. Youtubessa on havainnollinen video Gossamerin pystytyksestä mäyräkoiranpennun avustuksella.

Gossamerin saatavuus suomalaisissa kaupoissa vaihtelee. Hinta pyörii 120 euron paikkeilla. Perus-Gossamerin lisäksi on olemassa myös isoveli Gossamer XT, joka painaa 1950 grammaa ja tarjoaa hieman paremmat sisätilat: pituus on sama, leveyttä ja korkeutta 5 cm perus-Gossameria enemmän. Absidin pituus on pikkuveljeen verrattuna kaksinkertainen eli 60 cm, joten siinä voi jo säilyttää esim. rinkkaa, jolloin sisälle jää paljon enemmän tilaa. XT:n kokonaispituus on 285 cm eli 30 cm enemmän kuin perusmallilla.

Gossamerin sisäänkäynti on korkeammassa päädyssä, joten telttaan mennään peruuttamalla. Vaatteiden riisuminen ja pukeminen teltassa sisällä on hankalaa, sillä korkeus ei riitä edes kontallaan olemiseen. Kesäkäytössä tämä ei ole ongelma, mutta talvella melkein jo mieluummin sietää hetkellistä palelemista ja suorittaa vaatetuksen lisäämisen ja vähentämisen teltan ulkopuolella.

Ilmanvaihdon voisi olettaa toimivan hyvin, kiitos sisäteltan verkkokaton. Ulkoteltta ei kuitenkaan mahdollista riittävää tuuletusta nollakelissä – ei, vaikka sen virittäisi niin, että reunat ovat joka kohdasta kunnolla irti maasta. Ilmanvaihdon parantamiseksi kannattaisikin ehkä tehdä teltan korkeampaan päätyyn, lähelle kaaren ylintä kohtaa, pieni lipallinen tuuletusaukko. Myös kesäkäytössä teltan tuuletusta on välttämätöntä parantaa helpolla keinolla: ulkoteltan reunoilla oleviin lenkkeihin lisätään 10-20 cm pitkät narulenkit, joilla liepeet saa kiinnitettyä maahan niin, että ne jäävät sopivan korkealle. Alkuperäisiä lenkkejä käytettäessä liepeet ovat kauttaaltaan maata pitkin. Silloin ilma ei vaihdu sisällä käytännöllisesti katsoen lainkaan – siitäkin huolimatta, että ulkoteltta ei jalkopäässä ulotu maahan asti. Yön aikana kostunut ulkoteltta on kuitenkin helppo kuivata rätillä, koska sen voi ensin pyyhkiä ulkopuolelta (jos tarpeen), sitten irroitetaan jalkopään kiinnitykset ja käännetään kangas nurinpäin, ja pyyhitään sisäpuoli kuivaksi. Lopuksi kangas laitetaan taas paikalleen ja teltta pakataan.

Jack Wolfskin Gossamer on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan asiallinen yhden hengen vaellusteltta. Esimerkiksi Partioaitan tai Scandinavian Outdoor Storen valikoimista ei löydy toista yhden hengen vaellustelttaa tässä hintaluokassa. Materiaalit ovat laadukkaan tuntuisia ja teltta on helppo pystyttää.

Marraskuun lopussa 2014 tämä teltta oli minulla käytössä kahden yön mittaisella retkellä, jonka aikana lämpötila vaihteli pari astetta nollan molemmin puolin. Ensimmäinen yö oli lämpimämpi, ja maasto erittäin märkä. Toisena yönä oli vähän pakkasta, ja maassa kymmenkunta senttiä lunta, jonka tamppasin teltan alta tiiviiksi. Ulkoteltan sisäpinta oli molempien öiden jälkeen märkä, mutta jos siihen ei koskenut, ei vesi tullut nukkujan tai varusteiden päälle. Ainoastaan makuupussin jalkopää on herkkä kastumaan, koska teltta on jalkopäästä niin matala, että on vaikea välttää makuupussin ja teltan katon tai päädyn välistä kosketusta.

Gossamer on ahdas. Jos sen on valmis sietämään, on tässä hyvä teltta ainakin keväästä syksyyn, mutta tarpeen vaatiessa yöpyminen onnistuu myös nollakelissä. Talvikäyttökin voisi olla mahdollista, koska kunnon pakkasella ulkoteltan sisäpintaan tiivistyvä kosteus jäätyy. Silloin se ei kastele varusteita yhtä herkästi kuin lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Jos retken aikana on odotettavissa sadetta, kannattaa harkita jonkinlaisen sateensuojakankaan mukaan ottamista. Sellaisen kun virittää teltan viereen, voi vaatteiden lisäämisen ja vähentämisen tehdä sateelta suojassa, eikä telttaan sisälle tarvitse mennä yltä päältä märkänä. Esimerkki tällaisesta järjestelystä on retkitarinassani ”Yksin sateeseen”.