Reissun loppusuora alkaa: tänään ohjelmassa on junamatka Tukholmaan, ensi yönä laivamatka Turkuun ja sitten vielä yksi päivä junassa eli matka Turusta Ouluun. Menomatkan yllätykset ovat vielä tuoreessa muistissa ja niinpä olen jo eilen illalla tarkistanut, miten tämänpäiväinen juna Kööpenhaminasta Tukholmaan kulkee. Ja kuinka ollakaan:
Just näin. Kööpenhaminan ja Malmön väli on peruttu, eli turisti saa taas järjestää itsensä omin avuin Juutinrauman paremmalle puolelle. Mitään erityistä haittaa tästä ei toki ole. Kun asia on tiedossa hyvissä ajoin, ehdin katsoa juna-aikatauluista korvaavan yhteyden: Köpiksestä lähtö klo 10.59, perillä Malmössä klo 11.40. Siihen jää tunti 27 minuuttia aikaa ennen Tukholman-junan lähtöä, joten ehdin hyvin käydä lounaalla ja vielä jää pelivaraakin.
Kun matkasuunnitelma on valmiina, voin viettää rauhallisen aamun hostellissa ja sen aluksi käyn tietysti aamiaisella.
Aamiaisen jälkeen oleskelen huoneessa vielä tovin, sitten pakkaan tavarani ja lähden asemalle.
Matka Kööpenhaminasta Malmöhön menee yllätyksittä ja perillä menen suunnitelman mukaisesti lounaalle. Asemalla on kokonainen käytävä, jonka varrella on erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Valitsen helpoimman eli buffet-tyyppisen linjaston.
Lounaan ja sitä seuraavan kahvin jälkeen hiippailen junan lähtölaiturille ja pian pääsenkin tuttuun X2000-junaan. Nämä ovat ulkoa ankean näköisiä, mutta sisältä oikein viihtyisiä ja mukavia.
Junamatka Tukholmaan ei tarjoa mainittavia kokemuksia. Aikataulusta toki jäädään jälkeen, mutta se ei reissun tässä vaiheessa enää yllätä. Aikaahan minulla on Tukholmassakin riittävästi, eli ehdin siirtyä rautatieasemalta satamaan kävellen ja käydä matkan varrella syömässä.
Stig Ombord seilaa Turun ja Tukholman väliä kahdella samanlaisella laivalla, Viking Gracella ja Viking Gloryllä. Grace ajaa yöllä Ruotsiin ja päivällä Suomeen, Glory vastoinpäin. Nyt pääsen siis kaksikon toisen aluksen eli Viking Gloryn kyytiin. Nämä ovat tosiaan identtiset ainakin sillä tarkkuudella, mitä tällainen hyvin satunnainen laivamatkustaja pystyy huomaamaan.
Jonkin aikaa matkalla oltuamme tulee mieleeni katsoa, millaista reittiä matkan alkuosa kuljetaan. Ei tässä mihinkään avomeritunnelmaan päästä – erityisesti tämä Tukholman-pää reitillä kuljetaan melko ahtaassa rännissä saarten välissä.
Laivamatkan sisältö on yksinkertainen: iltapesu ja nukkumaanmeno, nukkuminen, herätys, aamupesu, pukeutuminen ja laivasta lähtö. Aluksen viihde- tai ravintolatarjontaa en tälläkään kertaa hyödynnä.
Kotimaan kamaralla matkantekoon tulee vielä pieni poikkeama, jonka seurauksena koukkaan Helsingin – tarkemmin sanottuna Pasilan aseman – kautta ja sieltä sitten matkustan Ouluun.
13.1.2024 kello 20.30 poistun junasta viimeisen kerran tällä matkalla. Edessä on paluu arkeen ja tämän reissukertomuksen kirjoittaminen. Kuten muidenkin tässä blogissa julkaisemien kertomusten kohdalla, on tässäkin prosessissa parasta se, että saan muistella reissun tapahtumia uudelleen ja tavallaan kokea kaiken vielä kerran. Ja tietysti tulevaisuudessa voin milloin tahansa palata näihin asioihin lukemalla tekstit uudestaan. Sehän tämän blogin perimmäinen tarkoitus on – se on päiväkirja retkistä, vaelluksista ja muista Elämäntapaulkoilijan kokemuksista. Kun erinäisistä syistä varsinainen retkeily on tällä hetkellä tauolla, viettää blogikin hiljaiseloa – paitsi, jos elämässäni tapahtuu jotain kertomisen arvoista, kuten nyt tämä reissu.
Tämä matka on yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja matkojen kategoriassa menee aivan kärjen tuntumaan. Minähän tykkään retkeillä ja vaeltaa yksin, ja matkustaakin yksin, mutta kyllä sopivassa seurassa tästä periaatteesta voin poiketa. Ja kukapa olisi parempaa matkaseuraa kuin poikani Lauri. Emmeköhän tee jotain tällaista vielä tulevaisuudessakin.
Näitä tekstejä on ollut kiva kirjoittaa. Toivottavasti myös sinä olet viihtynyt matkassa mukana. Kiitos kun luit!